Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Ei sitä lihaa raaski myydä. On se metsästys sen verran isotöistä ja lihan kilohinta pieni suhteessa laatuun
Meidän Riistanhoitoyhdistyksellä on käytäntö, että joku porukka vuorollaan ampuu hirven, markkinoi sen ja lahjoittaa rahat paikalliselle veteraaniyhdistykselle. Meidän porukan vuoro oli viine syksynä. Esitin, että ostetaan se itse. Puolet porukasta halusi osille. Punnittiin ja tilitettiin normaalin kilohinnan mukaan sitten rahat veteraaneille.
Näin toimii markkinatalous. Toki niinkin oli, että useilla porukoilla Keski-Suomessa oli niin vähän ammuttavaa, että pari pakastinta jäi tyhjiksi.
Ihme kaveri tuo Jesse. Joskus valittaa, ettei hirviä metsästetä tarpeeksi. Nyt valittaa, että niitä metsästetään liikaa, kun ihmiset eivät jaksa syödä kaikkea ampumaansa. Oletko saanut liian vähän paisteja.
Pitäisikö siis metsästäjien ostaa lisää pakastimia vai lopettaa touhu, että ennättävät syödä vanhat lihat pois? Kumpaa suositat?
Tuli surullinen olo katsottaessa niitä hirviä. Vasat oli vieroitettu heti pieninä. Toki niin tehdään vasikoillekin. Tuntuisi kyllä siltä, että eivät ne vasat kovin hyvin ilman emää viihtyneet.
Mitähän ne asukkaat hirvenmaidolla tekivät? Luultavasti korvasivat tavallista maitoa. Lähistöllä ei tainnut olla markettia, josta olisi saanut purkkimaitoa.
Ihmettelen sitäkin, millä niitä hirviä todella ruokittiin. Siinä tarvitaan mahtava määrä risuja syöttämiseen. Kesällä pitäisi kerätä tuoretta heinää ja lehtiä.
Luulisi, että saman määrän maitoa saisi parista lehmästä. Toki hirvistä saa lihaa eikä niille tarvitse rakentaa navettaa.
Mitähän tuolla Venäjällä tästä Villen ohjelmasta ajatellaan? Taitaa antaa lähes aidon kuvan naapurimaasta. Halutaanko sellaista näyttää?
Koska se myyjä tiesi, että tavara on myyty ja milloin rahaa tulee?
Ei se MHY voi toimia kuten ostajaorganisaatiot. Nimittäin silloin pitäisi olla lähes koko Suomen kattava MHY.
Esimerkiksi UPM:llä on muutama kaveri, jotka päättävät tuotantolaitosten tilauksien perusteella koska joku leimikko hakataan. Eräs UPM:n ostomies kertoi, että saattoi mennä miltei vuosikin, ettei hänen ostamiaan kohteita hakattu (tosin siinä oli niitä myrskytuhojakinkin). Oli kavarilla srlittelemistä myyjille. Esimerkiksi UPM:n ajoitukseen vaikuttaa vaneritehtaiden, sahojen ja paperinvalmistajien tarpeet.
Vastaavasti tietenkin toimivat sahat. Suunnittelevat hakkuujärjestyksen ja katkonnan kysynnän ja korjuuolojen mukaan. Kun eri sahoilla tilanteet vaihtelevat, niin sen MHY:n on kyllä kovin hankalaa siinä välissä sitten saada juuri oikeanmittaisia ja oikean puun tukkeja oikeaan aikaan tienvarteen, Jos se MHY nimittäin toimittaisi tukkeja vaikka vain 4 eri sahalle.
Olihan siinä toinenkin oleellinen tekijä. Sen jk-metsän uusiintuminen laskettiin kaiketi onnistuvan 100 %:sti. Todellisuus lieneen, että ehkä 20 % onnistuu kunnolla ja loppu enemmän tai vähemmän epämääräisesti. Tämä uudistumisriski pitäisi aina noteerata vertailuissa.
Meikäläisen ”puuhamaan” metsät oli hakattu vuonna 1933 tilavuuteen n. 50 m3/ha, mihin sisältyi tukkipuita n. 13 kpl/ha. Sen jälkeen ei paljon myytykään. Luonnollisestikin sota-aikana halkoja. Vuonna 1963 tehtiin ensimmäinen kauppa avahakkuusta. Puusto oli niinä 30 vuotena kasvanut noin tasolle 90 m3/ha. Siis luokkaa 1,3 m3/ha/v. Epäilemättä syynä oli huono lähtötilanne. Tietysti jäljelle saattoi olla jääneet kitukasvuiset aluskasvuspuut, joiden sekaan ei syntynyt kunnolla nuorta metsää. Suunta on selvä. 30 vuodessa avohakatut ja uudistetut ovat kasvaneet vastaavasti, huonommillakin pohjilla, 120-150 m3/ha. Siis 4-5 m3/ha/v.
Noista mesimarjoista. Ne ovat ainakin meiltäpäin hävinneet. Tai ei ainakaan marjoja tule. Saattaako syynä olla metsälaiduntamisen loppuminen?
Minä olen yhden pienen peruntömetsän antanut mennä ohitseni perintönä lapsille.
Vaimo, joka on suuri (yhteis)metsänomistaja, on ratkaissut tilanteen, että kun omistajasta aika jättää, niin puolet menee lapsille ja puolet lapsenlapsille. Nytkin se metsä on tietysti hyvässä hoidossa ja tuottavaa. Myöhemmin jakantuu pienempiin osiin, mutta eihän sitä ole hyväksi liikaa omistaakaan.Ei taitaisi tuo AJ:n malli myynnin ja korjuun kilpailuttamisesta ja välityspalkkion saannista ainakaan metsänomistajan tilipussia kasvattaa. Päinvastoin. Kyseessähän olisi siis periaatteessa hankintahakkuu. Sen hintaso on luettavissa tämän lehden puunhintaosiossa.
Teoriassakin olisi erittäin hankalaa sovittaa sahojen ja tuoretta kuusikuitua käyttävien tehtaiden sekä riippumattoman motoyrittäjän aikatauluja siten, ettei joku kärsisi. Tietysti laskun maksaisi metsänomistaja.
Olisi muuten mielenkiintoista nähdä, mitä tapahtuisi, jos hallitus budjettiriihessään todella päättäisi,että ensi vuoden alussa siirrytään pinta-alaverotukseen. Montakohan sahaa ja muuta puunjalostusfirmaa kaatuisi tänä vuonna puupulaan, kun puutavaran myynti romahtaisi sitä pinta-alaverotusta odotellessa.
Vapavuorella on kyllä tässäkin asiassa enemmän intoa kuin älliä.
Millainen on pitkäaikainen toimitussopimus, jos ”toimittajalla” siis MHY:n seuraajalla ei ole varmuutta, että saa puut hankittua, tai ainakaan kannattavaan hintaan. Ja toisin päin, jos se MHY-yhtiö on ostanut leimikon, jossa on vaikka 6 eri firmalle menevää puuta, niin ostavatko sitten sen puun, tai siihen hintaan, että sille MHY:lle on kannattavaa? Ja äkkiä alkaa tulla myös laatureklamaatioita sille välittäjälle.
Olen sen verran paljon tuolla yrityselämässä toiminut, että ihmetyttää, kuinka tasan tarkkaan tässä puukauppa-ajattelussa liikutaan normaalien liikeperiaatteiden ulkopuolella.
Tässä MHY-vastaisessa ajattelussa metsäteollisuus ilmeisetikin toivoo, että pääsisi eroon vaikka noista katkontavertailuista ja saisi myös metsänomistajakunnan nykyistä hajanaisemmaksi. Todellisuudessa esim itsenäisille sahoille MHY:t ovat usein arvokas kumppani, koska sitä kautta tulevien leimikoiden tarjoaminen on ostomiehelle helpompaa, kuin juosta joka sadan motin leimikon perässä.