Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Jotenkin ymmärtää, että esim Sallassa metsänuudistusta tuetaan verovaroilla. Metsäntalouden kannalta tuki taitaa olla huonosti kannattava. Sen sijaan yhteiskunnan kokonaisedun kannalta hyvinkin järkevä toimenpide. Saadaanhan sinne perukalle jotain tulovirtaa ja pidettyä tienoo asuttuna, jottei naapurit aivan yllättäen tulisi sinne rajan takaa. Tukinimike ja momentti on vaan väärä.
Varsinaisessa Metsä-Suomessa rahojen hyöty on vähintäänkin kyseenalainen. Hoopoja kohteita on:
-Jos myrsky tekee aukon, saan Kemera-tukea taimiien. Jos itse teetän, en tietenkään saa.
-Jos myyrät syövät taimia, saan vakuutusyhtiöltä korvauksen, jos vain osa on syöty. Jos lähes kaikki on syöty, Kemera korvaa.
-Hoopoin kaikista on, etten saa Kemeraa, jos suoritan varhaisperkauksen ja myöhemmin ei löydy tarpeeksi perattavaa.Ainoa jotenkin perusteltava jossain oloissa on tuo tierakennusavustus. Ei sekään kyllä kovin järkevä ole, koska silloin joissakin tapauksissa normien perusteella joudutaan yli-investoimaan ja halvemmaksi tulisi toteuttaa hanke omalla rahalla ilman tukia ja byrokratiaa. Niinkin ollan tietä omatoimisesti rakennettu.
Viimeksi saatiin myyrätuhoihin Kemeraa v. 2009, kun vakuutusyhtiö ei korvannut Kemeratukikelpoisia tuhoalueita. Tien perusparannukseen joskus 10 vuotta sitten. Taimikoiden perkauksisin joskus yli 6 vuotta sitten vaikka joka vuosi perataan paljon omin voimien ja urakoitsijatyöllä. Kyllä se Kemera joutaisi lopettaa ja tukea joltain toiselta momentillta niitä pohjoisen asujia.
Tuosta Tiirolan kirjoituksesta. Mielestäni siinä ei ollut mitään konkreettista asian edistämiseksi.
Kyllä on melkoista ikärasismia. Väittäisin omien havaintojeni mukaan, että nuoremmista ikäluokista löytyy erilaisia piipertäjiä, joille puunmyynti on ideologisista syistä vastenmielistä. Vanhemmat ikäluokat ovat joutuneet elämässään selvitymään vaikeammissa oloissa. Siksi he ymmärtävät paremmin taloudelliset asiat, myös puunmyynnin. Toki sitten on tietysti riitaisia kuolinpesiä, mutta niidenkin jäsenet saattavat olla nuorempia ja myynti tyssää vaikka siis siiheen kaksikymmppiseen puunhalaajaan.
Metsänomistus on suomalaisille myös status- ja perinneasia. Siksi on turhaa haikailla merkittävistä tilakokojen kasvattamisista. Mieluummin suunta on toinen. Yhteismetsien runsas perustaminen on merkki siitä, että pyritään säilyttämään suuret tilat kokonaisina. Siinä valtiovalta on onnistunut. Epäilemättä tilintarkastajien pakollisuuden poistaminen helpottaa myös uusien pienempien yhteismetsien perustamista.
Täytyy ihmetellä tuota Metlan turkimusta, että nuorentamalla vähän metsänomistajakuntaa ja lisäämällä tilojen keskikokoa saataaisiin markkinoille 8000 000 m3 puuta, kahden sellutehtaan tarve. Tietysti ne sellutehtaat puuttuvat ja tietysti tutkimuskin tehty vähintään tarkoitushakuisesti.
Nyt ollaan joka tapauksessa viime vuoden keskihintojen alapuolella ja viime vuodenkin hinnat olivat keskimäärin edellisvuotta halvempia. Sitä tarkoitin tuolla edellä.
MTK:n rooli ansaitsee mielestäni laajempaa keskustelua. Etujärjestön tulee keskittyä kahteen asiaan. Ensiksi siihen, että kaupan pelisäännöt ovat selvät ja kaikille samat. Näin mielestäni on. Voi huoleta tehdä kauppaa tarvitsematta pelätä ostajien harjoittavan vilunkia.
Sitten toinen on suhde valtiovaltaan. Kova huuto ei auta, jos ei ole asiaa, mitä huutaa. MTK:lla ei sitä ole. Ei nimittäin riitä, että sanoo, että tarvitaan parempia kantohintoja, jos kuitenkin selvästi nähdään mihin se kehitys vie.Etujärjestön puuttuminen markkinoiden säätelyyn koetaan väistämättä ostajapuolella monopolistiseksi pyrkimykseksi, mitä se tietenkin onkin. Sellaista ilmapiiriä kaikki investoijat kaihtavat. Se johtaa tietenkin investointien vähäisyyteen ja sitä kautta kysynnän laskuun, Siis totaalisesti metsänomistajien kannalta huonoimpaan tulokseen.
Ainoa markkinoihin positiivisesti vaikuttava keino on lisätä investointeja. Sitä kautta tehtaiden kilpailukyky ja maksukuky paranee ja saadaan kestävää kysyntää. Jos tällaisen kehityksen edellytys on joku verosta vähennettävä maksu, niin sitten on. Toki rakennusalalta saamieni kokemusten perusteella voi todeta, ettei se homma toimi varmuudella näinkään. Valtiovallan rakennusinvestointien säätely-yritykset useimmiten kääntyivät nimittäin tavoitteitaan vastaan.
Arvonsa on nykyisen puukaupan helppudella. Kyllä viennissä tulee vastaan aivan eritason riskit. Kokemuksieni perusteella tiedän, että nekin on vertailussa hinnoiteltava.
Tässä metsäkauppabisneksessä yhteiskunnalla on myös erittäin suuri intressi. Kun puutavaraa viedään, niin vaihtotase paranee. Vaihtotasevaje on nimittäin eräs riski parhaalle luottoluokitukselle. Toinen on tietysti työllisyys. Siis kyse ei ole pelkästään sahureitten ja metsänomistajien välisestä kilvoittelusta.
Siinä mielessä on ymmärrettävää, että valtiovalta miettii keinoja sahatavaran viennin kasvattamiseksi. Markkinoita kyllä olisi, kuten puutavaran tuotantotilastoista näkee.
Mielenkiintoista on muuten havaita, että tänä vuonna puukauppa on käynyt selvästi edellisvuosia vilkkaammin vaikka hintataso on pysynyt aika alhaisena edellisvuosiin verrattuna. Siis tällä hetkellä tunnuttaisiin oltavan siinä sahureitten tavoitetilanteessa.
Ei se mikään museoesine ollut. Vuonna 2010 sen ostin. Putki, jonka sisään laitetaan siemeniä. Alapäässä mekanismi, joka antaa muuraman siemenen, kun painetaan maahan. Vaatii huolellisuutta, koska siementen tulo saattaa jumittua.
Siinä mielessä kätevä, että saa siemenet haluttuun paikkaan ja vähän peiteltyä niitä.
Niin me Pete muuten tehdäänkin niillä karummilla MT-pohjilla. Siis äestys+kylvö ja seuraavana vuonna n. 1000 kuusentainta. Äestyskokemukset ovat niin tuoreita, ettei vielä voi täyttä varmuutta antaa.
Vuonna 2009 jätettiin erääseen länsirinteeseen jonoihin mäntyjä. Kylvin sen laikkuihin kylvökepillä siemenen, joka iti erittäin hyvin. Näillä lumilla poistetaan siemenpuut. Itse kyllä uskon, että varjostuksella/tuulen vähentämisellä saattoi olla vaikutusta hyvään itämiseen. Tai sitten ei.
AIka kätevä konsti on äestys ja sen yhteydessä männynsiementen kylvö. Ongelmana on, ettei niitä äestäjiä ole paljoa. Kustannuksiltaan systeemi on joskus jopa halvempi kuin laikutus ja taimet. Etuna tietysti ainakin teoriassa runsaampi taimiatuotanto. Jos on heinettyvä paikka, silloin taas riskinä on, että se heinä nitistää kylvöstä syntyneet taimet. Luonnontaimia ei synny joka vuonna ja niillä on sama ongelma.
Siis asiaan on vaikea antaa varmaa vastausta perehtymättä esimerkiksi tuohon heinettymisasiaan.. Meillä on tuota äestys+kylvöä käytetty pari vuotta. Taimia on syntynyt yleensä runsaasti. On niitä sitten hävinnytkin. Varmuutta kokonaissaldosta ei vielä ole. Ainakin toistaiseksi parhaat tulokset olen saanut kylvämällä laikkuihin käsin kylvökepillä tai haravaan yhdistetyllä annostelijalla, jolloin on voinut samalla hieman peitellä siemeniä. Silloin ne eivät ole niin herkkiä kevään paahteelle.
Taimien syntyminen siemenistä aurinkoisilla rinteillä on riskialtista. Näemmä auttaa, kun jättää puurivejä, jotka vähän varjostavat ja estävät maan kuivumista. Naapuri teki valtavan aukon tuuliseen rinteeseen. Siemenpuita oli harvassa ja niistäkin valtaosa kaatui. Siinä taimettuminen kuontaisesti lähes epäonnistui. Siis monet tekijät vaikuttavat siihen, kuinka hommassa onnistuu.
Vastuksena kysymykseen, itse kyllä uskon, että se taimitarhan taimi- tai siemenaines on selvästi parempaa. Kun siis riskinä on sekin, ettei niitä luonnonsiemeniä edes synny.Eihän sillä ole väliä vaikka mittaustulos on vähän väärä, koska se on aina samanlainen ja kaikki mittaavat samoin. Sehän tulee otetuksi huomioon sitten valmiin tuotteen saantia laskettaessa.
Hankalampi olisi esimerkiksi, jos betoniauto ajaisi epämääräisen vajaita kuormia, jolloin joskus muotit jäisivät vajaiksi. Joskus taas jouduttaisiin kippaamaan ylijäämämassa monttuun.