Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Eikös sen Kujalan pitänyt ostaa ”puoli Suomea”, kun metsänhakkuut vapautuvat, (jos vapautuvat). Ehkä sitten tahti hiljenee, jos ei pysty omalla rahalla tai muilla vakuuksilla hoitamaan.
Ei se partutointi taida valtakunnan mitassa olla kovin suuri ongelma, mutta saattaa siitä tietenkin olla paikallista riesaa markkinoille. Suomalaiset kun tuntuvat olevan mieluummin pihistämässä puunmyyntiä.
Mitenkähän yheismetsäosuuksien vakuusarvoihin suhtaudutaan. Laki ja omat ohjesäännöt määräävät, että metsiä on hoidettava kestävien metsänhoitoperiaatteiden mukaan. En ole kuullut, että lakia oltaisiin tältä osin muuttanmassa. Siis ainakin yhteismetsissä löytyy kunnon metsiä jatkossakin.
Onpa Santtu myymässä halvalla puutaan. Se energiapuuhan on todella arvoltaan vain 5-10 euroa/m3. Tuosa laskelmassa vedettäisiin surutta tukkia polttoon tuolla hinnalla.
Kyllä tavoitteena pitää olla ensisijaisesti sahauksen lisääminen. Siis tavoite 15 miljoonaa m3 sahatavaraa merkitsee 30 miljoonaa m3 tukkipuuta. Sitten se, mikä jää yli sahauksesta, vanerista ja paperi-/selluteollisuudesta pitäisi kyllä suurelta osin jalostaa liikennepolttoaineiksi. Rannikon kaupungeissa ei kyllä kannata polttaa puuta. Kivihiili on halpaa ja tulee laivalla suoraan kulutuspaikalle. Sisämaassakin sitä kannattanee käyttää suurissa voimaloissa.
Senhän jokainen tietää, että suomalainen on valmis vaikka maksamaan, ettei tarvitsisi maksaa veroja.
Tämä Kemeran taimikonperkaustuki on toki sitten hulluuden huippu. Pienen tukisumman takia ollaan valmiit pilaamaan taimikot ja siis aiheuttamaan itselle moninkertaiset vahingot.
Tietysti valtiovaltakin on yhtä hölmö ja vielä löperö. Kyllä päättäjät ongelmat tietävät, muttei heillä ole rohkeutta tunnustaa, että tehty hölmö päätös ja se pitäisi perua. Tietysti metsäalan virkamiehet kynsin ja hampain puolustavat etujaan. Jos haluttaisiin jotain tulosta, niin heidät pitäisi passittaa raivaussahan kanssa metsään.
Jos tuo ulkolaisten käyttö perkaustöissä lisääntyy, niin sitten tuetaan Romaniaa, Viroa ym. Esimerkiksi kotitaloustuesta valuu suuri osa virolaisille. Teetettiin pari vuotta sitten kattoremontti. Puolet kului aineisiin ym ja puolet virolaisten palkkakustannuksiin. Eivät tainneet maksaa veroja Suomeen, mutta saatiin kunnon veronpalautukset.
Kaikkinainen tuki aiheuttaa suuria hallintokuluja ja nostaa osaltaan veroja. Ainoa oikea politiikka on poistaa kaikki tuet ja laskea veroja. Kun takavuosina hammashoito tuli sairausvakuutuksen piiriin, niin yksityislääkärit nostivat taksojaan rutkasti enemmän, kun asiakas sai Kelalta. Uutta rahaa ei tullut mistään, mutta taas liuta virkailijoita Kelaan. Asiakas ja veronmaksajat siis kärsivät ja hammaslääkärit hyötyivät.
Näin minäkin näen etujärjestön roolin. Siis kertoa ongelmista ja esittää positiivisia ratkaisuehdotuksia. Valitettavasti ollaan yleensä poteroissa ja vain pannaan hanttiin. Esimerkkinä vaikka MTK.
Tuolla edellä väitettiin, että se puukaupan veromuutos toi enemmän tukkia ja nyt ei ole myytävää.
Mielenkkintoista on verrata sahatavaran tuotantoa Saksaasa ja Suomessa.
Vuonna 2001; Saksa 15 miljoonaa, Suomi 13 miljoonaa m3
Vuonna 2004: Saksa 16,5 miljoonaa, Suomi 13,5 miljoonaa m3
Vuonna 2011: Saksa 21,8 miljoonaa, Suomi 9,8 miljoonaa m3.Ratkaiseva ero alkoi kasvaa vuonna 2004, vaikka silloin tukintarjonta oli hyvä ja vielä 2005 samoin. Tukin tarjonnan muutos ei siis ainakaan kokonaan selitä tilannetta. Jotain tapahtui markkinalle. Oliko se kartellin hajoaminen, kuten AC viittasi? Joka tapauksessa näkee selvästi, että Keski-Euroopan sahatavaramarkkinat ovat kasvaneet, toisin kuin paperimarkkinat.
Jotenkin ymmärtää, että esim Sallassa metsänuudistusta tuetaan verovaroilla. Metsäntalouden kannalta tuki taitaa olla huonosti kannattava. Sen sijaan yhteiskunnan kokonaisedun kannalta hyvinkin järkevä toimenpide. Saadaanhan sinne perukalle jotain tulovirtaa ja pidettyä tienoo asuttuna, jottei naapurit aivan yllättäen tulisi sinne rajan takaa. Tukinimike ja momentti on vaan väärä.
Varsinaisessa Metsä-Suomessa rahojen hyöty on vähintäänkin kyseenalainen. Hoopoja kohteita on:
-Jos myrsky tekee aukon, saan Kemera-tukea taimiien. Jos itse teetän, en tietenkään saa.
-Jos myyrät syövät taimia, saan vakuutusyhtiöltä korvauksen, jos vain osa on syöty. Jos lähes kaikki on syöty, Kemera korvaa.
-Hoopoin kaikista on, etten saa Kemeraa, jos suoritan varhaisperkauksen ja myöhemmin ei löydy tarpeeksi perattavaa.Ainoa jotenkin perusteltava jossain oloissa on tuo tierakennusavustus. Ei sekään kyllä kovin järkevä ole, koska silloin joissakin tapauksissa normien perusteella joudutaan yli-investoimaan ja halvemmaksi tulisi toteuttaa hanke omalla rahalla ilman tukia ja byrokratiaa. Niinkin ollan tietä omatoimisesti rakennettu.
Viimeksi saatiin myyrätuhoihin Kemeraa v. 2009, kun vakuutusyhtiö ei korvannut Kemeratukikelpoisia tuhoalueita. Tien perusparannukseen joskus 10 vuotta sitten. Taimikoiden perkauksisin joskus yli 6 vuotta sitten vaikka joka vuosi perataan paljon omin voimien ja urakoitsijatyöllä. Kyllä se Kemera joutaisi lopettaa ja tukea joltain toiselta momentillta niitä pohjoisen asujia.
Tuosta Tiirolan kirjoituksesta. Mielestäni siinä ei ollut mitään konkreettista asian edistämiseksi.
Kyllä on melkoista ikärasismia. Väittäisin omien havaintojeni mukaan, että nuoremmista ikäluokista löytyy erilaisia piipertäjiä, joille puunmyynti on ideologisista syistä vastenmielistä. Vanhemmat ikäluokat ovat joutuneet elämässään selvitymään vaikeammissa oloissa. Siksi he ymmärtävät paremmin taloudelliset asiat, myös puunmyynnin. Toki sitten on tietysti riitaisia kuolinpesiä, mutta niidenkin jäsenet saattavat olla nuorempia ja myynti tyssää vaikka siis siiheen kaksikymmppiseen puunhalaajaan.
Metsänomistus on suomalaisille myös status- ja perinneasia. Siksi on turhaa haikailla merkittävistä tilakokojen kasvattamisista. Mieluummin suunta on toinen. Yhteismetsien runsas perustaminen on merkki siitä, että pyritään säilyttämään suuret tilat kokonaisina. Siinä valtiovalta on onnistunut. Epäilemättä tilintarkastajien pakollisuuden poistaminen helpottaa myös uusien pienempien yhteismetsien perustamista.
Täytyy ihmetellä tuota Metlan turkimusta, että nuorentamalla vähän metsänomistajakuntaa ja lisäämällä tilojen keskikokoa saataaisiin markkinoille 8000 000 m3 puuta, kahden sellutehtaan tarve. Tietysti ne sellutehtaat puuttuvat ja tietysti tutkimuskin tehty vähintään tarkoitushakuisesti.
Nyt ollaan joka tapauksessa viime vuoden keskihintojen alapuolella ja viime vuodenkin hinnat olivat keskimäärin edellisvuotta halvempia. Sitä tarkoitin tuolla edellä.
MTK:n rooli ansaitsee mielestäni laajempaa keskustelua. Etujärjestön tulee keskittyä kahteen asiaan. Ensiksi siihen, että kaupan pelisäännöt ovat selvät ja kaikille samat. Näin mielestäni on. Voi huoleta tehdä kauppaa tarvitsematta pelätä ostajien harjoittavan vilunkia.
Sitten toinen on suhde valtiovaltaan. Kova huuto ei auta, jos ei ole asiaa, mitä huutaa. MTK:lla ei sitä ole. Ei nimittäin riitä, että sanoo, että tarvitaan parempia kantohintoja, jos kuitenkin selvästi nähdään mihin se kehitys vie.Etujärjestön puuttuminen markkinoiden säätelyyn koetaan väistämättä ostajapuolella monopolistiseksi pyrkimykseksi, mitä se tietenkin onkin. Sellaista ilmapiiriä kaikki investoijat kaihtavat. Se johtaa tietenkin investointien vähäisyyteen ja sitä kautta kysynnän laskuun, Siis totaalisesti metsänomistajien kannalta huonoimpaan tulokseen.
Ainoa markkinoihin positiivisesti vaikuttava keino on lisätä investointeja. Sitä kautta tehtaiden kilpailukyky ja maksukuky paranee ja saadaan kestävää kysyntää. Jos tällaisen kehityksen edellytys on joku verosta vähennettävä maksu, niin sitten on. Toki rakennusalalta saamieni kokemusten perusteella voi todeta, ettei se homma toimi varmuudella näinkään. Valtiovallan rakennusinvestointien säätely-yritykset useimmiten kääntyivät nimittäin tavoitteitaan vastaan.
Arvonsa on nykyisen puukaupan helppudella. Kyllä viennissä tulee vastaan aivan eritason riskit. Kokemuksieni perusteella tiedän, että nekin on vertailussa hinnoiteltava.
Tässä metsäkauppabisneksessä yhteiskunnalla on myös erittäin suuri intressi. Kun puutavaraa viedään, niin vaihtotase paranee. Vaihtotasevaje on nimittäin eräs riski parhaalle luottoluokitukselle. Toinen on tietysti työllisyys. Siis kyse ei ole pelkästään sahureitten ja metsänomistajien välisestä kilvoittelusta.
Siinä mielessä on ymmärrettävää, että valtiovalta miettii keinoja sahatavaran viennin kasvattamiseksi. Markkinoita kyllä olisi, kuten puutavaran tuotantotilastoista näkee.
Mielenkiintoista on muuten havaita, että tänä vuonna puukauppa on käynyt selvästi edellisvuosia vilkkaammin vaikka hintataso on pysynyt aika alhaisena edellisvuosiin verrattuna. Siis tällä hetkellä tunnuttaisiin oltavan siinä sahureitten tavoitetilanteessa.