Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Ilveksen vaikutus metsätalouteen on vahvasti positiivinen. Sehän pitää tehokkaasti metsäkauriskannan kurissa kuten tuossa Metsästäjä-lehdessä kerrottiin. Metsäkaurishan syö mielellään kuusentaimien vuosikasvaimia. Ilman ilvestä saisimme siis uuden tuholaisen. Luultavasti se metsäkauriin liha on hyvää. Ehkä kuitenkin kestää, ettei sitä saa, kun hirveäkin on tarjolla.
Toisaalta se ilves pitää pienpetokannat kurissa, kuten tuolla edellä todettiin ja edistää näin kanalintukantoja. Kyllä teeripaistikin on hyvää.
Siksi kannattaisi pitää ilveskanta mahdollisimman korkeana. Jäniksen metsästäjät ehkä kärsivät jäniskannan vähenemisestä. Mutta eihän heille saalis olekaan tärkeää. Jahtihan näyttää olevan sellaista, että päästetään koira irti ja mennään nuotiolle makkaralle. Näin ainakin ne porukat, jotka joskus meidän mailla vierailevat.
Aikanaan isä-vainaan kanssa pyydettiin tuollaisia punaruskeita elukoita, joilla oli pitkä valkopäinen häntä. Niitä kyllä kutsuimme ketuiksi. Mitähän ne lienevät olleen, koska ne käyttäytyivät toisin kuin Antonin kuvailema ketun reviirikäyttäytyminen?
Ehkä ne olivat pyymetsoja???
Sitä olen ihmetellyt, että miksi pienpetojen lisääntynyt metsätys ei ole näkynyt niiden kantojen laskuna. Ovathan esimerkiksi hirvikannat laskeneet metsästyksen seurauksena. Siis tilastojen valossa näyttäisi pienpetojen metsästys lisäävän niiden poikastuottoa ja vahvistavan kantoja. Aika outoa. Pienpetojen vaikutus myyräkantoihin on sitten kyllä minimaalinen.
Antonille tiedoksi. Kyllä ilves aikuisen ketun kiinni saa, kuten ilvestutkijat ovat todenneet. Ratkaisevampi kuitenkin on se, että ilves metsästää ketun pentuja. Tämä on ilvekselle helppoa, koska loppukesällä luonnossa liikkuvat kentupentueet pitävät yhteyttä huudellen. Sehän on ilvekselle kuin ruokakellon soitto.
Ketun riviireistä. Samalla alueella saattaa asustaa useitakin kettuja. Jos se tyhjenee metsästyksen seurauksena, niin varsin pian alueelle ilmestyy uusi asukas. Siksi ketun reviiri on vähän kuin veteen piirretty viiva. Luonnollisestikin pentuja hoitavat ketul saalistavat lähitienoolla, joka voi olla vaikka tuo 500 ha.
Siis myyräkantoihin vaikuttaa sisäiset tekijät, siis taudit ja loiset sekä ulkoiset, pedot ja sääolot.
Itsestään selvää on, että ne myyrähuiput lisäävät petokantoja.
Kuinka sitten petokannat vaikuttavat myyräkantoihin. Vaikutukset voivat ainakin teoriassa olla päinvastaisia. Pedot poistavat sairaita yksilöitä, jolloin taudit eivät pääse leviämään ja kanta kasvaa entisestään. Tai sitten pedot tassavat sen huipun. Kun ne huiput ja syklit vaihtelevat ja vielä osuvat eri vuosiin eri osissa maata, niin näyttää kyllä loogiselta päätellä, ettei pedoilla ole lopulta merkitystä koko asiassa vaan säätelevänä tekijänä on myyräkannan taudit. Esimerkisi tuo Kurjen havainto todistaisi mielestäni tämän puolesta.
Siis Metsäliitto suoritti aivan laillisen hakkuun. Natura-alueita on monenlaisia. Esimerkiksi meidän yhteismetsällä on Natura-alue, jolla ei saa harjoittaa rakennuslain- tai maa-aineslain mukaista toimintaa. Sen sijaan metsälain mukainen toiminta avohakkuineen on sallittua. Aukko sinne on tehtykin. On kyllä tehty luonnonsuojelualuekin.
Onhan se hyvä, että kuusamolaiset saavat työtä ja Suomi vientituloja. Epäilemättä ne hakatut alueetkin aikanaan taas kasvat entistä ehompaa metsää.
On niitä susia siellä Satakunnassa tosi paljon, jos niitä pystyy haulikolla autosta metsätien varresta ampumaan. Miten Jesse uskallat siellä liikkua?
Kyllä minun mielestäni on ”laajamittainen” ongelma se. että sudet ovat tulleet niin röyhkeiksi, että niitä pystyy haulikolla haavoittamaan. Tämäkin todistaa susiongelman olevan todellinen.
Kaikki Antonin ja myös tutkija Henttosen teesit ovat päätyneet romukoppaan. Ovat veikkoset samassa veneessä. Kaiketi kuitenkin soutavat eri suuntiin.
Luonto on arvaamaton. Pedoilla ei myyräkantaan ole merkittävää vaikutusta. Onko sitten kehittynyt viime huipun aikaan uusia sairauksia. Niin luulen. Ne pitävät kannan kurissa, kunnes se tulee immuuniksi ja yhtäkkiä taas räjähtää. Yllätykseksi metsänomistajille ja myyrätutkjoille. Vuosi 2015 saattaa olla se vuosi. Pistäkääpä mieleen osuiko ennustukseni oikeaan.
Syksyllä 2011 oli ainakin Pohjois-Lapissa aivan totkuttomasti myyriä ja sopuleja. Viime vuonna näkyi vain vanhoja polkuja. Kummallista sekin, että myyräkannat vaihtelevat eri tahtiin eri puolilla Suomea. Syksyllä 2011 ei Keski-Suomessa näkynyt myyrän myyrää.