Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Kaika sitten on poikkeuksiakin. En mene väittämään. Vai onko kuri höllentynyt? Siellä päin Mynämäellä pitää majaansa Metsänhoitoyhdistys Tuki, joka hoitaa yhteismetsiä. Kuuntelin joskus sen, nyt jo eläkkeelle siirtyneen, vetäjän Olli Mäkipään esitystä metsänhoidosta. Kyllä ainakin ne Ollin paimentamat metsät olivat varmassa hoidossa.
Jos tunnet Jesse tuon yhteismetsän osakkaita, niin kysäisepä tapauksesta.
Kannattaa muistaa, että lainsäätäjä asettaa yhteismetsälle paljon velvotteita, joita yksityisellä metsänomistajalla ei ole.
-Kirjanpitovelvollisuus
-Määrämuotoinen hallinto
-Pakollinen metsäsuunnitelma
-Isommilla yhteismetsillä pakollinen tilintarkastaja (ennen oli kaikilla)
Isommat yhteismetsät joutuvat käyttämään velvotteista huolehtimiseen palkkatyövoimaa, minkä kustannus useimmissa tapauksissa lienee enemmän kuin se 2 %:n veroetu.Sen 2 %:n takia ei siis kannata yhteismetsään kuulua. Edut ovat syvemmältä. Pitkäjänteinen tehokas metsänhoito tuottaa jatkossa tulosta. Perikuntien ei tarvitse jakaa metsiään toimivan päätöksenteon varmistamiseksi. Jne.
Meillä on sen verran pieni yhteismetsä, että hallinto (ja suuri osa hoitotyöstäkin) tehdään talkootyönä. Ainoastaan kirjanpitäjälle maksetaan. Meille siis jääkin jotain pientä siitä 2 %;sta.
Yhteiskunnan kannalta yhteismetsä on erittäin järkevä jrjestelmä. Ei tarvitse kantaa murhetta siitä, että tulevatko taimikot hoidettua. Varmasti kaikissa yhteismetsisä tulevat, on Kemeraa tai ei. Tasainen puunmyynti osaltaan turvaa metsäteollisuuden toimintaedellytyksiä ja siten hyödyttää myös yhteismetsän ulkopuolella olevia.
Ihmettelen tuota ”Brysselin-kortin” käyttöä. Kujalankin kannattaisi perustaa yhteismetsä, jos se on niin edullista.
Jesse puuttui ”kaukoviisaana” tosi visaiseen aiheeseen. Onko niin, että metsästäjät jatkavat sitä ”kaatovimmaansa” jahdin jälkeen vieraiden naisten kanssa vai onko niin, että yksinjätetyt vaimot hakevat lohtua vieraan sylistä? Toivoisin, että teet asiasta tieteellisen tutkimuksen, jotta osaisimme säilyttää parisuhteen kunnossa.
Onneksi on kuitenkin rohkaiseviakin esimerkkejä. Meidän hirviporukkaan kuului takavuosina metsänhoitaja, jolla oli 4 tytärtä ja nuorimpana syntynyt poika. Ne tyttäret menivät kaikki metsästäjän kanssa avioliittoon. (Kaikki nämä vävypojat ovat meidän hirviporukan jäseniä) Yksi tytöistä jopa löysi siippansa hirviajoporukassa olleesta lukiolaispajasta. Nämä liitot ovat kestäneet ja porukka alkaa olla jo eläkeiässä. Poikakin kuului meidän hirviporukkaan ja erosi. Ei tosin vaimostaan vaan porukasta. Epäilemättä iloksi kummallekin taholle. On tosikkomainen juristi ja vielä huono ampuja.
Isäni oli intohimoinen metsästäjä. Ennen kun äitini lupautui vaimoksi, hän asetti ehdon, että isä saa käydä metsällä, jos olosuhteet muuten sen sallivat. Jos kuitenkin äiti haluaa mennä johonkin tilaisuuteen tai vierailulle, niin silloin isä tulee mukaan. Sekin liitto kesti.
Koivuntaimikot säästyvät lähellä asutusta, jossa hirvet eivät tavallisesti talvella majaile. Ei niitä koivuja ole yritettykään kasvattaa erämaassa. Taimikon tuhoamiseen siellä riittäisi yksikin hirvi.
Lehtipuista peratut männyntaimikot säilyvät siis ihmeen hyvin.
Esimerkkinä hirvitiheyden vaihtelusta. Velipojan porukan mailla jäävä kanta n. 0,7 yksilöä/1000 ha. Meillä vastaavasti vähintään 5 yksilöä/1000 ha. Heillä kaadettiin 0,6 yksilöä/1000 ha. Meillä kaadettiin 4 yksilöä/1000 ha. Pienin etäisyys porukoiden välillä on n. 3 km. (Tosin välissä on Päijänne.)
Itse en kummia moiselta suunnitelmalta odota. Hirvi on sen verran liikkuva eläin, ettei tarkka suunnittelu ole mahdollista. Toisekseen en usko myöskään sitä, että suunnittelijat tietävät sitä paljonko ja millaisia hirviä siellä metsissä jahdin jälkeen on.
Nimittäin niissä hirvihavainnoissa voi olla melkoisia systeemivirheitä esim sukupuolijautuman osalta. Esimerkkinä vain se, että koiraa ottaa useimmiten haukkunsa vasallisen naaraan, voikka porukassa olisi ollut uroskin.Onpahan jollekin kaverille suunnitelman teossa hyvä suojatyöpaikka ilman vastuuta.
Kuten olen monta kertaa kirjoittanut, niin suurenkin hirvikannan keskellä onnistuu männyn kasvatus. Jossain oloisaa se pienikin kanta voi aiheuttaa tuhoja. Yksi tavoitelukukin on siin mahdoton.
Mitä yhteistä on Titanicin, Estonian ja Costa Concordan haaksirikoilla ja Talvivaaralla?
Kaikkien takana on pohjimmiltaan ihmisen kunnianhimo, jota mikään kontrolli ei pitänyt aisoissa. Ilman kunnianhimoa ei synny uutta, mutta ilman kontrollia syntyy tuhoa.
Pekka Perä halusi päästä historiaan uuden malmineristysmenetelmän luojana. Aika näyttää mistä kaikista PP pääsee historiaan. Onko esimerkiksi uraanilöydös järvestä vain jäävuoren huippu? Joka tapauksessa alkuperäisissä lupa-asiakirjoissa ei paljon huudeltu uraanista. Se tuntui tulleen esille ”yllättäen ja pyytämättä” kuten entisen puheenjohtajan sähköposti.
Epäilemättä PP tiesi paljon enemmän muistakin riskeistä, mutta jätti ne tietoisesti kertomatta.
Tilanne, jossa suunnittelija ja tilaaja ovat sama henkilö tälläisessa riskialttiissa projektissa, olisi pitänyt herättää suurempia epäluuloja ainakin ammattitaitoisissa rahoittajissa ja sijoittajissa. Kainuulaisia ei voi syyttää. Ei toki virkamiehiäkään. Kyllä tämän luokan hanke ylitti heidän tietotaitonsa. He joutuivat vain luottamaan Perän puheisiin, jotka taisivat kuitenkin oleellisissa kysymyksissä olla perättömiä.
Siis vanha totuus: Luottamus hyvä, kontrolli parempi. Toivattavasti se uraani ei pilaa vesistöjä totaalisesti.
Havukka-ahon ajattelija tunnisti erilaisia viisauden lajeja. Etevin oli ”kaukoviisaus”, jota on vain harvoille suotu. Jesse tuolla edellä ”paljasti” sen, että hänelle on tuo ihmelahja annettu. Kuten hän kertoi, hän ymmärsi ajoissa erota tuollaisesta rikollisesta metsästäjäporukasta. Nyt hän voi puhtain otsin heiluttaa leimakirvestään.
Olkaamme siis ylpeitä, että tälle palstalle suvaitsee kirjoittaa tuollaisilla hengenlahjoilla varustettu henkilö ja antakaamme hänen mielipiteilleen entistä suurempi arvo, etenkin metsästysasioissa.
On se sentään hieno asia, ettet Jesse ole mennyt niihin hirviporukoihin. Sinunkin julkisuuskuvasi olisi nyt totaalisesti tärveltynyt.
Ihmiset siirtyisivät kadulla toisele puolen, kun näkisivät sinun tulevan vastaan. Jos lapsia olisi koulussa, niin kiusattaisiin ankarasti. jne jne Bisneksellekin tekisi moinen suurta hallaa.
Täytyy kyllä ihmetellä, miten ne olivat saaneet ne karhut ja sudet näyttelemään noin hyvin. Tarvitaan varmaan valtava määrä erilaisia kaukoohjattavia kameroita, aikaa, työtä ja hyvää tuuriakin. Oli muuten mahtavat maisematkin. Vaatii tietenkin myös kohtuullisen hyvää tuuria saada kuvaan kalaan iskevä sääksi.
Minkki on tainnut vallata jopa suuremman lokeron kuin vesikko aikanaan. Joku yksilö asustaa Utsjoen puroissakin. Kulkee pitkiä matkoja jään ja veden välisesissä onkaloissa. Ja syö tammukat, joita joskus sieltä yritän onkia.