Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Sitä olen ihmetellyt, että miksi pienpetojen lisääntynyt metsätys ei ole näkynyt niiden kantojen laskuna. Ovathan esimerkiksi hirvikannat laskeneet metsästyksen seurauksena. Siis tilastojen valossa näyttäisi pienpetojen metsästys lisäävän niiden poikastuottoa ja vahvistavan kantoja. Aika outoa. Pienpetojen vaikutus myyräkantoihin on sitten kyllä minimaalinen.
Antonille tiedoksi. Kyllä ilves aikuisen ketun kiinni saa, kuten ilvestutkijat ovat todenneet. Ratkaisevampi kuitenkin on se, että ilves metsästää ketun pentuja. Tämä on ilvekselle helppoa, koska loppukesällä luonnossa liikkuvat kentupentueet pitävät yhteyttä huudellen. Sehän on ilvekselle kuin ruokakellon soitto.
Ketun riviireistä. Samalla alueella saattaa asustaa useitakin kettuja. Jos se tyhjenee metsästyksen seurauksena, niin varsin pian alueelle ilmestyy uusi asukas. Siksi ketun reviiri on vähän kuin veteen piirretty viiva. Luonnollisestikin pentuja hoitavat ketul saalistavat lähitienoolla, joka voi olla vaikka tuo 500 ha.
Siis myyräkantoihin vaikuttaa sisäiset tekijät, siis taudit ja loiset sekä ulkoiset, pedot ja sääolot.
Itsestään selvää on, että ne myyrähuiput lisäävät petokantoja.
Kuinka sitten petokannat vaikuttavat myyräkantoihin. Vaikutukset voivat ainakin teoriassa olla päinvastaisia. Pedot poistavat sairaita yksilöitä, jolloin taudit eivät pääse leviämään ja kanta kasvaa entisestään. Tai sitten pedot tassavat sen huipun. Kun ne huiput ja syklit vaihtelevat ja vielä osuvat eri vuosiin eri osissa maata, niin näyttää kyllä loogiselta päätellä, ettei pedoilla ole lopulta merkitystä koko asiassa vaan säätelevänä tekijänä on myyräkannan taudit. Esimerkisi tuo Kurjen havainto todistaisi mielestäni tämän puolesta.
Siis Metsäliitto suoritti aivan laillisen hakkuun. Natura-alueita on monenlaisia. Esimerkiksi meidän yhteismetsällä on Natura-alue, jolla ei saa harjoittaa rakennuslain- tai maa-aineslain mukaista toimintaa. Sen sijaan metsälain mukainen toiminta avohakkuineen on sallittua. Aukko sinne on tehtykin. On kyllä tehty luonnonsuojelualuekin.
Onhan se hyvä, että kuusamolaiset saavat työtä ja Suomi vientituloja. Epäilemättä ne hakatut alueetkin aikanaan taas kasvat entistä ehompaa metsää.
On niitä susia siellä Satakunnassa tosi paljon, jos niitä pystyy haulikolla autosta metsätien varresta ampumaan. Miten Jesse uskallat siellä liikkua?
Kyllä minun mielestäni on ”laajamittainen” ongelma se. että sudet ovat tulleet niin röyhkeiksi, että niitä pystyy haulikolla haavoittamaan. Tämäkin todistaa susiongelman olevan todellinen.
Kaikki Antonin ja myös tutkija Henttosen teesit ovat päätyneet romukoppaan. Ovat veikkoset samassa veneessä. Kaiketi kuitenkin soutavat eri suuntiin.
Luonto on arvaamaton. Pedoilla ei myyräkantaan ole merkittävää vaikutusta. Onko sitten kehittynyt viime huipun aikaan uusia sairauksia. Niin luulen. Ne pitävät kannan kurissa, kunnes se tulee immuuniksi ja yhtäkkiä taas räjähtää. Yllätykseksi metsänomistajille ja myyrätutkjoille. Vuosi 2015 saattaa olla se vuosi. Pistäkääpä mieleen osuiko ennustukseni oikeaan.
Syksyllä 2011 oli ainakin Pohjois-Lapissa aivan totkuttomasti myyriä ja sopuleja. Viime vuonna näkyi vain vanhoja polkuja. Kummallista sekin, että myyräkannat vaihtelevat eri tahtiin eri puolilla Suomea. Syksyllä 2011 ei Keski-Suomessa näkynyt myyrän myyrää.
Tuota Jessen kommenttia lukiessani tuli mieleen se, että kuinka tämän päivän harsijat edes kuvittelevat osaavansa sitä paremmin kuin vaikkapa sotia edeltävän ajan metsäammattilaiset. Heillähän oli koulutus ja pitkäaikainen käytännön kokemus. Se kokemus sitten takasikin sen, että menetelmä muuttui niin äkisti, kun ne viisaat harsintajulkilausuman allekirjoittajat uskallisivat sanoa ”ettei keisarilla ole vaatteita”. Siis sanoivat ääneen, että tilanne metsissä vain pahenee, jos vanha meno jatkuu.
Ei sinne tukkimetsään päästetty ketä tahansa leimaamaan. Metsälautakunnat valvoivat hommia ja huolehtivat ainakin suuremmilla tiloilla leimauksista. Ja metsät oli tarkkaan ”kaluttu”. Meikäläisen ”puuhamaan” metsissä oli vuonna 1933 32 tukkipuuta hehtaarilla, ja hakkuun jälkeen 13 puuta hehtaarilla. Sitten hakattiinkin vasta 30 vuoden kuluttua. Mutta silloin aukoksi. Meillä on kyllä tavallista paremmat ja vanhemmat metsät. Tukkipuita lienee luokkaa 200 runkoa/ha. Ja ne kasvavat tietysti eri tahtiin kuin entiset metsät. 1930-lukuun verrattuna kasvu on varmastikin lähellä kaksinkertaista.