Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Hoitelen vuosittain muutaman tuhannen kuution myynnit. Saisinko sitten paremman hinnan tilaamalla moton ja ajokoneen metsään silloin, kun joku ostaja haluaa puut.
Ongelma 1. Onko se moto silloin vapaa?
Ongelma 2: Olenko minä silloin tilanteessa, että voin valvoa sekä hakkuun, että puuntavaran ajon parhaassa tapauksessa lähes kymmeneneri eri käyttöpaikkaan?Vastaus on yksikäsitteisen selvä. Ei ole mitään mahdollisuutta organisoida hommaa järkevällä kustannustehokkaalla tavalla siten, että pystyisin puuhasta saamaan kohtuullisen palkan ja korvauksen riskistä. L.V. ei ole tainut lukea noita motolistoja eikä tiedostanut nykyistä pitkälle vietyä logistiikkaa.
Tietysti vielä suurempi kysymys on se, että moni investointi olisi saattanut jäädä tekemättä, ellei olisi päädytty nykyiseen kauppamalliin. Silloin olisi kysyntää vähemmän ja jokainen tietää mitä se vaikuttaisi hintaan. Pitää ymmärtää teollisen logiikan perussääntö, että avainmateriaalien saanti pitää turvata kaikissa oloissa. Tässä tapauksessa siis puut ostettu ajoissa ja korjuu tarpeen mukaan. Nyt taitaa olla tarvetta, kun eräskin saha hakkaa pääsiäispyhinäkin.
Kyllä nykyinen systeemi on kätevä. Lähetän ostajille sähköpostilla tarjouspyynnön. Tarjous tulee samalla tavalla. Sopimus allekirjoitetaan sentään käsin. Tehokasta toimintaa. Ei kulu ostajan aikaa eikä myyjänkään. Eikä ainakaan sahat ole pystyneet myyjiä ”ryöstämään”, mikä näkyy niiden taseista.
Kannattanee ensin selvittää, että ”taimet” ovat taimia eivätkä vaikka 70-vuotiaita alikasvuksia, Sitten saattaa yrittää kertoa motokuskille toiveista.
Oma kokemus on sellainen, että jossakin metsään syntyneessä pienaukossa saattaa olla kasvatuskelpoinen ryhmä. Sellaisen motokuskikin pystyy kiertämään. Yleensä niistä taimista jää kuitenkin niin vähän vahingoittumattomiksi, että siitä yrityksestä on enemmän harmia alueen jatkokasvatuksen kannalta. Vasta kun hakattava runkoluku jää alle 150 kpl/ha, niin saattaa saada syntymään täydennyskelpoisen taimikon. Edellyttäen tietysti, että taimet olvat suhteellisen pieniä, jotta täydennystaimet voisivat menestyä.Kuule n-merkki. Sinulla ei biologia ole hallussa. Lahomäntyihin syntyy toukkia, jotka saavat ravintonsa niiden puuaineksesta. Kun tikat syövät toukkia, ne itseasiassa syövät mäntyä, jopa niin että osa siitä on sulamattomana sen toukan vatsassa.
Kisille.
Tietysti huo luonnonpuistot ovat juhlallisia paikkoja ikivanhoine puineen ym. Yo-kysymys käsitteli kuitenkin biologista monimuotoisuutta. Siinä suhteessa nämä ikimetsät ovat vajavaisia. Puuttuuhan niistä yleensä aukot ja avoimien paikkojen eliöt. Voi siis sanoa, että aukkoja tekemällä edistetään biologista monimuotoisuutta, mitä liian pitkälle mahdollisesti ulotettavat suojelutoimet heikentäisivät.Nykypolvi, joka käsittelee metsiään voi olla siinä mielessä huoleton, että siis monet esipolvet ovat hävittäneet niistä luonnontilaisuuden. Joitakin sirpaleita on aina jäänyt paikkoihin, joissa korjuuolot ovat olleet liian vaikeita. Meilläkin on useampi hehtaari sellaisia, jotka nyt ovatkin virallisestikin suojeltu oman suojelun lisäksi. Jokin on esimerkiksi kuin Gallen-Kallelan maisema pienoiskoossa.
Sattumoisin meidän metsien historia on sellainen, että sieltä löytyy tuollaisia 120-vuotiaita männiköitä vähän karummilta paikoilta. Ei ne sen kummempia ole kuin vähän rehevämpien paikkojen nuoremmat. Kummastakin tulee aikanaan tikanruokaa, jos ei tehdä puutavaraa. Ei siinä voi hirveästi surra.
Kerropa Kisi, missä olet viimeksi nähnyt ”luonnontilaista” metsää.
Jos tarkoitat ”luonnontilaisella” harsintakauden jälkeen pystyssä olevaa metsää, niin mikään tuskin voi olla kauempana luonnontilaisesta. Ensiksi on kaskettu ehkä muutamia kertoja. Sitten on poistettu suuret ja arvokkaimmat puut. Harvassa metsässä kasvaa jotain epämääräistä lettipuu-/alakasvuskuusi-sekoitusta. Siitäkin tietysti voi nauttia. Voi kyllä olla nauttimattakin. Meitä on moneksi.
Itse kyllä nautin esimerkiksi hyvin harvennetusta päätehakkuuiässä olevasta männiköstä, jossa on avarat näkymät ja jossa kasvaa mustikkaa. Toinen vaihtoehto on samassa vaiheessa oleva kuusikko, joka taas on ”salaperäinen” peikkojen maa, jossa kasvaa vain sammalta
Kerropa Kisi näkyykö noita kuvailemiasi ”puupeltoja” Suomessa. Jos niin missä. Osaran aukeat eivät kelpaa, vaikka ne täyttäisivät kriteerit, koska ne hakattiin pakkotilanteessa Suomen ollessa pa.
Meillä naapurissa on suuren metsäyhtiön tila, jota on uudistettu raskaimman jälkeen. En sieltäkään tunnista tuollaisia piirteitä. Kyllä Suomen luonnon moninaisuus pitää huolen väkisinkin vaihtelusta.
Luonnon monimuotoisuuttahan tuo juuri eri-ikäisistä ja eri puulajeista koostuva metsälömosaiikki. Hyvin monotonista metsä olisi ilman aukkojen ja kehittyvien taimikoiden rytmitystä. Luonnontilainen metsä päätyy nimittäin kuitenkin vuosikymmeniksi tasakorkeaksi yhden valtapuulajin kuusikoksi tai männiköksi, Sieltä vanhasta metsästä puuttuisivat myös monet aukeiden paikkojen eliöt.
Tehokkaan metsätalouden ansiosta voidaan jättää myös vanhoja metsiä ja harvinaisempia biotooppeja hakkaamatta.
En todella ymmärrä sitä kuinka voidaan väittää, että nykyinen ”tehometsätalous” oikein suoritettuna jotenkin hävittäisi metsien monimuotoisuutta.
Oikea vastaus on luonnollisestikin seuraava:
”Todellakin laajamittainen luonnonmetsien hakkaaminen ja puulajien korvaaminen mahdollisimman nopeakasvuisilla mahdollisesti jopa vieraalta mantereelta tuoduilla kloonatuilla.puulajeilla vähentää metsien monimuotoisuutta. Tällaisia metsiä voidaan löytää sertifioituina jopa Englannissa. Trooppisten ja subtoppisten metsien käsittelyssä tämä on valitettavan yleistä. Niissä jopa kymmeniä eri puulajeja käsittävä metsä muutetaan mahdollisesti vain autralialaisperäistä eukalyptysta kasvaksi tehoviljelmäksi.Mitä asian hyväksi olisi tehtävissä? Vaikeuksia on paljon. Köyhät maat tarvitsevat vientituloja. Korruptiokin vaikuttaa. Siten kansainvälisten sopimusten aikaansaaminen on vaikeaa. Kuluttajilla on joukkovoimaa, jos niillä on oikeaa tietoa asiasta. Valitettavasti erilaisia sertifioijia, myös erilaisine tavoitteineen, on liikkeella joten kuluttaja ei oikein saa selkoa asiasta. Ainoa kestävä ratkaisu on lisätä oikeaa tietoa.
Voiko Suomi tehdä jotain asian hyväksi? Voi ja todella paljon. Suomessa voidaan todeta, kuinka tehokas luonnon omimaispiirteistä lähtevä avohakkuisiin perustuva ja omista puulajeista lähtevä metsänkäsittelytapa on taloudellisesti edullinen. Voidaan kuitenkin todeta myös, että sen tulolsena luonnon monimuotoisuus säilyy. Aukoissa menestyy avoimien paikkojen eliölajeja, jotka muuten taantuisivat, koska aiemmin aukkoja synnyttäneet metsäpalot nykyään sammutetaan. Talousmetsien korkea puuntuotanto mahdollistaa myös sen, metsätalouden ulkopuolelle on voitu jättää riittävästi erilaisia suojelualueita.”
Näin minä argumentoisin. Turhaan siis pillastuivat. Pitää ymmärtää kysymys.
Ilveksen vaikutus metsätalouteen on vahvasti positiivinen. Sehän pitää tehokkaasti metsäkauriskannan kurissa kuten tuossa Metsästäjä-lehdessä kerrottiin. Metsäkaurishan syö mielellään kuusentaimien vuosikasvaimia. Ilman ilvestä saisimme siis uuden tuholaisen. Luultavasti se metsäkauriin liha on hyvää. Ehkä kuitenkin kestää, ettei sitä saa, kun hirveäkin on tarjolla.
Toisaalta se ilves pitää pienpetokannat kurissa, kuten tuolla edellä todettiin ja edistää näin kanalintukantoja. Kyllä teeripaistikin on hyvää.
Siksi kannattaisi pitää ilveskanta mahdollisimman korkeana. Jäniksen metsästäjät ehkä kärsivät jäniskannan vähenemisestä. Mutta eihän heille saalis olekaan tärkeää. Jahtihan näyttää olevan sellaista, että päästetään koira irti ja mennään nuotiolle makkaralle. Näin ainakin ne porukat, jotka joskus meidän mailla vierailevat.
Aikanaan isä-vainaan kanssa pyydettiin tuollaisia punaruskeita elukoita, joilla oli pitkä valkopäinen häntä. Niitä kyllä kutsuimme ketuiksi. Mitähän ne lienevät olleen, koska ne käyttäytyivät toisin kuin Antonin kuvailema ketun reviirikäyttäytyminen?
Ehkä ne olivat pyymetsoja???