Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
On tuolla LV:llä kovia ahjektiivejä. Sikäli, kun olen puukaupan kanssa ollut tekemisissä, niin ostaja hakkaa sen, mitä myyjän kanssa on sovittu. Ei vähempää tai enempää. Missä se ryöstö sitten on? Mutta LV:n kanssahan näistä asioista on turha keskustella.
Aiemmin kyllää sitä ”ryöstötaloutta” harjoitettiin. Olen todennut, että vuonna 1933 metsissämme oli puuta n. 50 m3/ha. Nyt liki 150 m3/ha.
Ikävä vain, että koko alan imago kärsii tuon tyylisistä ilmaisuista. Nykyään näyttää alalla kuin alalla saavan julkisuutta mitä ihmeellisimmät käsitykset. Esimerkiksi siis vaikka LV:n väite jaksollisen hakkuun suurista kustannuksista. Meillä suoritetaan uudistukset täysin systemaattisesti normaalien periaatteiden mukaan. Osin tehdään omana työnä. Taimikkojen perustus- ja hoitokustannukset ovat n. 6 % myyntituloista. Vaikka kaikki teetettäisiin vierailla, eivät nämä nousisi edes 10 %:iin. Vasttavasti korjauskulut ovat pienet, mikä nostaa myyntim3:n hintaa. En tiedä toimintaa, jossa tulojen ja kulujen suhde olisi noin edullinen.
Onkohan tuo provoa vai ihan vakavaa asiaa. Itse olen yrityselämässä toimineena oppinut sen, että maksava asiakas määrää sen mitä haluaa. Oli kysymys tuotteesta tai kauppatavasta. Jos ei siihen suostu niin saa kyllä olla sitten rauhassa.
Lopullinen maksava asiakas tukin myyjälle voi olla vaikka Japanissa, Egyptissä joskus jopa Suomessa. Nimittäin se asiakas päättää millaista ja minkä mittaista puutavaraa hän haluaa. Siitä lähtee saha. Muuten ei kauppaa synny. Väittäisin, ettei täällä kukaan tiedä paremmin minkä mittaista tavaraa kulloinkin tarvitaan. Ei ainakaan kukaan puunmyyjä. Markkina määrää puukaupan hinnan. Ostaja voi tietysti sitten arvuutella kenen katkonta sitten on hänen kannaltaan paras. Sitä harvoin tapahtuu, että saa huippukatkonnan ja huippuhinnan. Pitää valita tarjouksista. Joskus voi tehdä kokorunkokaupan, jolloin tietää hinnan heti lähdössä.
Aukkohakkuu ”keksittiin” vuonna 1948, jolloin ei ollut enempää motoja kuin ajokoneitakaan. Pokasaha ja hevonen. Tehokas kone on parempi esimerkiksi harvennuksilla, koska ajouria tulee vähemmän. Jos noita koneita ei olisi keksitty, taitaisivat puut lahota metsissä. Niin rankkaa se metsätyö on, kuten kaikki tietävät. Tehokkaiden koneiden ansiosta saadaan tavara toimitettua markkinoille nopeasti silloin, kun ostaja sen haluaa. Muuten tavaran myy ruotsalainen tai joku muu.
Säälittää tuollainen katkeruus maksavaa asiakasta kohtaan. En ole kohdannut kuin erittäin asiallisesti käyytäytyviä ostajia ja muita toimijoita. Abletisin asenteella voi tietty käydä niin, ettei heihin paremmin tarvitse tutustuakaan.
Ongelma on monien sahojen heikko omavaraisuusaste. Se pakottaa pitämään rahoituksen ja sitä kautta ostetun puumäärän mahdollisimman pienenä. Nyt näyttää sahatavarakauppa käyvän kohtuullisesti. Ostotetaan siksi leimikoita runsaasti, mutta hakataan heti ne nurin.
Jos sahatavaramarkkina jostain syystä tyssää, niin riittää kun muutama iso saha pistää ostot kiinni, niin tukin hinta laskee. Tietysti on toinenkin skenario. Jos markkina elpyy, niin sitten nämä sahat joutuvat nostamaan hintaa saadakseen sahattavaa. Tällaista tämä lotto on. Metsänomistajan on kuitenkin mukavampi olla kuin sahurin. Meille ei muutama euro paljoa merkitse. Sahurille sitten sekä eurot että sahattavan tavaran määrä on koko toiminnan edellytys.
Hoitelen vuosittain muutaman tuhannen kuution myynnit. Saisinko sitten paremman hinnan tilaamalla moton ja ajokoneen metsään silloin, kun joku ostaja haluaa puut.
Ongelma 1. Onko se moto silloin vapaa?
Ongelma 2: Olenko minä silloin tilanteessa, että voin valvoa sekä hakkuun, että puuntavaran ajon parhaassa tapauksessa lähes kymmeneneri eri käyttöpaikkaan?Vastaus on yksikäsitteisen selvä. Ei ole mitään mahdollisuutta organisoida hommaa järkevällä kustannustehokkaalla tavalla siten, että pystyisin puuhasta saamaan kohtuullisen palkan ja korvauksen riskistä. L.V. ei ole tainut lukea noita motolistoja eikä tiedostanut nykyistä pitkälle vietyä logistiikkaa.
Tietysti vielä suurempi kysymys on se, että moni investointi olisi saattanut jäädä tekemättä, ellei olisi päädytty nykyiseen kauppamalliin. Silloin olisi kysyntää vähemmän ja jokainen tietää mitä se vaikuttaisi hintaan. Pitää ymmärtää teollisen logiikan perussääntö, että avainmateriaalien saanti pitää turvata kaikissa oloissa. Tässä tapauksessa siis puut ostettu ajoissa ja korjuu tarpeen mukaan. Nyt taitaa olla tarvetta, kun eräskin saha hakkaa pääsiäispyhinäkin.
Kyllä nykyinen systeemi on kätevä. Lähetän ostajille sähköpostilla tarjouspyynnön. Tarjous tulee samalla tavalla. Sopimus allekirjoitetaan sentään käsin. Tehokasta toimintaa. Ei kulu ostajan aikaa eikä myyjänkään. Eikä ainakaan sahat ole pystyneet myyjiä ”ryöstämään”, mikä näkyy niiden taseista.
Kannattanee ensin selvittää, että ”taimet” ovat taimia eivätkä vaikka 70-vuotiaita alikasvuksia, Sitten saattaa yrittää kertoa motokuskille toiveista.
Oma kokemus on sellainen, että jossakin metsään syntyneessä pienaukossa saattaa olla kasvatuskelpoinen ryhmä. Sellaisen motokuskikin pystyy kiertämään. Yleensä niistä taimista jää kuitenkin niin vähän vahingoittumattomiksi, että siitä yrityksestä on enemmän harmia alueen jatkokasvatuksen kannalta. Vasta kun hakattava runkoluku jää alle 150 kpl/ha, niin saattaa saada syntymään täydennyskelpoisen taimikon. Edellyttäen tietysti, että taimet olvat suhteellisen pieniä, jotta täydennystaimet voisivat menestyä.Kuule n-merkki. Sinulla ei biologia ole hallussa. Lahomäntyihin syntyy toukkia, jotka saavat ravintonsa niiden puuaineksesta. Kun tikat syövät toukkia, ne itseasiassa syövät mäntyä, jopa niin että osa siitä on sulamattomana sen toukan vatsassa.
Kisille.
Tietysti huo luonnonpuistot ovat juhlallisia paikkoja ikivanhoine puineen ym. Yo-kysymys käsitteli kuitenkin biologista monimuotoisuutta. Siinä suhteessa nämä ikimetsät ovat vajavaisia. Puuttuuhan niistä yleensä aukot ja avoimien paikkojen eliöt. Voi siis sanoa, että aukkoja tekemällä edistetään biologista monimuotoisuutta, mitä liian pitkälle mahdollisesti ulotettavat suojelutoimet heikentäisivät.Nykypolvi, joka käsittelee metsiään voi olla siinä mielessä huoleton, että siis monet esipolvet ovat hävittäneet niistä luonnontilaisuuden. Joitakin sirpaleita on aina jäänyt paikkoihin, joissa korjuuolot ovat olleet liian vaikeita. Meilläkin on useampi hehtaari sellaisia, jotka nyt ovatkin virallisestikin suojeltu oman suojelun lisäksi. Jokin on esimerkiksi kuin Gallen-Kallelan maisema pienoiskoossa.
Sattumoisin meidän metsien historia on sellainen, että sieltä löytyy tuollaisia 120-vuotiaita männiköitä vähän karummilta paikoilta. Ei ne sen kummempia ole kuin vähän rehevämpien paikkojen nuoremmat. Kummastakin tulee aikanaan tikanruokaa, jos ei tehdä puutavaraa. Ei siinä voi hirveästi surra.
Kerropa Kisi, missä olet viimeksi nähnyt ”luonnontilaista” metsää.
Jos tarkoitat ”luonnontilaisella” harsintakauden jälkeen pystyssä olevaa metsää, niin mikään tuskin voi olla kauempana luonnontilaisesta. Ensiksi on kaskettu ehkä muutamia kertoja. Sitten on poistettu suuret ja arvokkaimmat puut. Harvassa metsässä kasvaa jotain epämääräistä lettipuu-/alakasvuskuusi-sekoitusta. Siitäkin tietysti voi nauttia. Voi kyllä olla nauttimattakin. Meitä on moneksi.
Itse kyllä nautin esimerkiksi hyvin harvennetusta päätehakkuuiässä olevasta männiköstä, jossa on avarat näkymät ja jossa kasvaa mustikkaa. Toinen vaihtoehto on samassa vaiheessa oleva kuusikko, joka taas on ”salaperäinen” peikkojen maa, jossa kasvaa vain sammalta
Kerropa Kisi näkyykö noita kuvailemiasi ”puupeltoja” Suomessa. Jos niin missä. Osaran aukeat eivät kelpaa, vaikka ne täyttäisivät kriteerit, koska ne hakattiin pakkotilanteessa Suomen ollessa pa.
Meillä naapurissa on suuren metsäyhtiön tila, jota on uudistettu raskaimman jälkeen. En sieltäkään tunnista tuollaisia piirteitä. Kyllä Suomen luonnon moninaisuus pitää huolen väkisinkin vaihtelusta.
Luonnon monimuotoisuuttahan tuo juuri eri-ikäisistä ja eri puulajeista koostuva metsälömosaiikki. Hyvin monotonista metsä olisi ilman aukkojen ja kehittyvien taimikoiden rytmitystä. Luonnontilainen metsä päätyy nimittäin kuitenkin vuosikymmeniksi tasakorkeaksi yhden valtapuulajin kuusikoksi tai männiköksi, Sieltä vanhasta metsästä puuttuisivat myös monet aukeiden paikkojen eliöt.
Tehokkaan metsätalouden ansiosta voidaan jättää myös vanhoja metsiä ja harvinaisempia biotooppeja hakkaamatta.
En todella ymmärrä sitä kuinka voidaan väittää, että nykyinen ”tehometsätalous” oikein suoritettuna jotenkin hävittäisi metsien monimuotoisuutta.