Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
En tiedä ketä pitää kiittää. Mietitäänpä vähän.
Millainen oli vesien tila vaikka 30 vuotta sitten? Vaikkapa vain Etelä-Saimaa. Taitaa olla myöskin ilmanlaatu parantunut. Ei enää lyijyä luontoon. Rikki- ja typpilaskeumat vähentyneet.
Saldo on siis vahvasti positiivinen. Onko se syntynyt ympäristöhallinnon ansiosta tai siitä huolimatta, en osaa ottaa kantaa. Joskus tuntuu siltä, että siellä asioihin suhtaudutaan pelkästään muotoseikkoja tuijottaen. Seurauksena joskus ympäristöongelmia tai vastaavasti turhia kiusoja.
Myös Naturakin lienee pääosin perusteltu. Sehän me saatiin EU-jäsenyyden kylkiäisenä. Meilläkin meni Naturaan kohteita, joita ei itsekään olisi raaskittu hakata. Saatiin niistä täysi korvaus. Se Naturan toteutus taas oli oiva esimerkki huonosti hoidetusta hallinnosta. Nyt siellä ympäristöhallinnossa suhtaudutaan asioihin jo aivan eri tavalla ymmärtäen maanomistajiakin.
Vihreällä aatteella on kyllä merkillinen kyky tehdä toisaalta jonninjoutavista asioista pääasiota. joita ei (mielestään) normaalijärkinen ymmärrä. Juuri ne valkoselkätikat tai liito-oravat tai joku lahopuu.
Sertifioinnista ei voine ainakaan Suomen ympäristöhallintoa syyttää. Kyllä sen juuret taitavat olla siellä kansainvälisen mafiamaisen toiminnon puolella.
Kuule Kurki. Mielestäni olet väärässä.
Se devalvaatio iski lähinnä pieneen ja kekisuureen teollisuuteen, jonka markkinat olivat kotimaassa ja joka oli ottanut valuuttalainoja. Devalvaation jäleen näiden markkamääräiset arvot nousivat vastaavalla prosentilla. Tämän seurauksena tuli sitten niitä lukemattomia pienyrittäjien konkursseja ja inhumillisiä tragedioita, kun takuumiehet joutuivat luopumaan asunnoistaan ym.
Vastaavasti suurteollisuuden, joka pystyi saamaan valuuttatuloja, asema parani merkittävästi. Sitä kautta pystyttiin kääntämään negatiivinen kauppatase taas positiiviseksi.
Eräs piirre oli pankkien vaikeudet. Suuryrityksiä ei voinut päästää nurin. Pankit yrittivät kupata pienasikkaitaan mahdollisuuksiensa mukaan. Eräs tuttavaperhekin menetti miltei koko menestyvän metallialan yrityksensä, kun ei pystynyt juuri määrätyllä hetkellä lyhentämään lainojaan. Pankki pakotti korottamaan osakepääomaa, mihin yrittäjät eivät pystyneet. Seurauksena, että pankki merkitsi itse ne osakkeet ja sittemmin aikojen parantuessa luopui niistä kovalla voitolla.
Tuolla puhuttiin 1990-luvun lamasta. Epäilemättä rahamarkkinoiden vapautumisella oli osansa kuten nyt esim. Espanjassa. Ei kuitenkaan kannata unohtaa Neuvostoliiton romahtamista ja sitä kautta viennin romahtamista. Tämä oli yksittäinen suurin syy lamaan.
Devalvaatio antoi Suomen teollisuudelle kilpailuedun, jonka avulla pystyttiin pureutumaan länsimarkkinoihin. Nyt ne markkinat paperiteollisuuden osalta sulavat käsittämätöntä vauhtia. Eikä toivoa paremmasta ole. Siis ainoa mahdollisuus kuidun osalta on, että siitä pystytään tekemään kannattavasti biopolttoainetta.
Sahatavaraa menee edelleen ja luultavasti jatkossakin. Ongelma on yritysrakenne. Konsernit eivät tarvitse enää tukkeja saadakseen samalla kuitua. Siksi ne ovat vähentäneet sahausta. Sahat ovat usein varsin heikkoja taseiltaan. Siksi ne eivät pysty hankkimaan suurempi hakkuuvarantoja vaan joutuvat useimmiten toimimaan kädestä suuhun menetelmällä puukaupoissaan. Tämä vaikeuttaa myös sahatavaran myyntitoimintaa, kun ei tiedetä, että onko sahattavaa, kun asiakas tarvitsee lautaa.. Se tuo myös joskus hintapiikkejä tukkien hintoihin. Niitä kytätessään monet metsänomistajat pihtaavat myyntiä vuodesta toiseen.
Ei se suo-ojitus mennyt silloin aikanaan putkeen. Meillä on ojitettuja rämeitä 1950-luvulta asti noin noin 28 ha. Niiltä on kaikkiaan hakattu ehkä 400 m3 harvennuspuuta. Siis ehkä 0,3 m3/ha/v. Eikä jatko näytä sen paremmalta. Kuitenkaan niistä ei ole turvetuotantoon. Osin ovat pienialaisia. Suurin suo on lammen rannassa, jossa vesiensuojelu on mahdotonta. Luulisin, että usein on samanlainen tilanne. Eikä metsätalous jatkossakaan parane. Kasvu on hidasta ja hakkuu logistisesti kallista, koska muuten harvennetaan kesällä. Talvella ei kannata tulla hekemaan jotain 50-100 m3:n erää.
On sentään ojittamattomiakin luonnontilaisia soita 27 ha. Ojitetut korvet ( 10 ha) kasvavat tietysti hyvin.
Tietysti kannattaisi siis ojitetut isot rämeet ohjata turvetuotantoon. Edellyttäen tietysti, että vesiensuojelu onnistuisi. Se taitaa kuitenkin jäädä haaveeksi. Luonnonlaeille ei juuri voi mitään.
Ihan mielenkiinnosta. Koska AC on viimeksi käynyt ihan itse esimerkiksi Ylä-Lapissa? Nimittäin, kun tuntee asiat noin hyvin!
Minusta metsälakikohteella on huonompi lainsuoja kuin luonnonsuojelualueella. Ollaan aivan laillisesti aikoinaan Metsäkeskuksen laatiman suunnitelman mukaan tehty metsäautotie tuollaisen metsälakikohteen poikki. Siinäkin mielessä aika kumma tuomio. Tuomari ei ole ollut aivan täydessä ymmärryksessä. Ei syyttäjä. Eivätkä mahdolliset puolustusasianajajat.
Meidän kohteessa ei toki tarvinnut ruopata pitemmällä. Ei tuollaisen 15 metrin pitäisi kuitenkaan mitään vaikuttaa.
Mietin, että paljonkahan tuolla asteikoilla saisivat Talvivaaran kaivoksen alapuolisen vesistön omistajat vahingonkorvauksia? Ja millaiset sakot Pekka Perä?
Sinänsä tuo korvaus on täysin käsittämätön. Vahingonkorvaustahan tuomitaan syntyneestä vahingosta. Metsälakikohdetta ei saa hakata. Mistä se vahinko on sitten syntynyt?
Oikeuslaitos valittaa resurssipulaa. Kyllä se syntyykin tällaisia asioita käräjille vietäessä. Jotenkin tuomiotkin ovat täysin käsittämättömiä.
Toisaalta luontoa voidaan surutta turmella kunhan se tehdään ”laillisessa” järjestyksessä. Olen kertonut louhinta-/murskaamohankkeesta, jonka seurauksena 3 hehtaarin järvi olisi kaiken järjen mukaan turmeltunut. Hulluinta hankkeessa oli se, että pienellä, täysin mahdollisella, paikan siirrolla haitat olisivat poistuneet eivätkä kustannukset olisi kasvaneet. Hämeenlinnan hallinto-oikeus olisi antanut maa-ainesten ottoluvan. Vaasan hallinto-oikeuskaan ei hylännyt ympäriristölupaa. Kuitenkin siirsi sen käsittelyn Länsi-Suomen Aviin, minkä siirtopäätöksen KHO vahvisti. Avin käsittelyssä hakija perui lupa-anomuksensa, kun ilmeisestikin näki meidän perustelut liin vahvoiksi. Kauheasti kului eri tahojen aikaa.
Jos hanke olisi toteutunut, niin eipä sen maanrakennusyhtiön kavereita enempää kuin luvan myöntäneen ympäristölautakunnan jäseniä olisi mihinkään rangaistuksiin tuomittu vaikka meidän rantasaunasta olisi hävinnyt uintimahdollisuus. Ehkä oltaisiin saatu pieni korvaus. Ehkä ei.
Fakta on, että Lappi olisi tosi kuollut paikka ilman porotaloutta. Sinne jouduttaisiin syytämään tukieuroja valtavan paljon enemmän kuin nyt, jotta se saataisiin pidettyä jotenkin asuttuna.
Taitaa porotalous hyödyttää enempi etelää. Ravintoloissa myydään kovaan hintaan poroannoksia ja marketeissa savuporoa ym. Siitä poronlihan loppuhinnasta valtaosa jää siis etelään. Lappilaisille jää tuottamisen ilo.