Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Meikäläiselläkin pari kokemusta lepikosta.
N. 40 vuotta sitten uudistettiin leppää kasvava vanha lehmähaka koivulle. Nyt se on harvennettu kaksi kertaa ja kasvaa mahtavasti. Itse asiassa tuon koivutaimikon pelastamiseksi lepältä aloitin ”metsurinurani”. Kyllä niitä leppiä riitti. Tuskin kuitenkaan myyntipuuta olisi kovin paljon tullut.
Toinen kokemus on muutaman aarin kokoinen leppää kasvava niittypahanen. Yritin saada siihen kuusta kasvamaan. Harvensin lepät ja vielä vähän eri tiheyksiin. Ei kuitenkaan onnistunut kuusettaminen. Istutustaimet nitisti heinä. Ei syntynyt luonnontaimiakaan. Kyllä taitaa olla aikalailla tuurissa saada leppin alle kuusta kasvamaan. Varma konsti on siis kunnon mätästys, kuten tuolla edellä todettiin.
Jutusta ei selviä myöskään sitä millaisia tukkiprosentteja kuusella ja koivulla on käytetty. Ainakin meillä kuusen keskihinnaksi päätehakkuilla on tullut 50+ €/m3. Hieskoivulla tukkiprosentti on vaihdellut yleensä välillä 30-40 %, jolloin keskihinnaksi tulee 30+- €/m3. Kun tiedetään hieskoivikon huono kasvu kuuseen verrattuna, niin vaatii kyllä ”luovaa” matematiikkaa saada tavallisella MT-kankaalla hieskoivun kasvatus kannattavaksi.
Eri asia on, että joillakin korpisoilla on järkevää kasvattaa aluksi hieskoivua, jotta voitaisiin vältyä kunnostusojituksilta ja saada vesitase kuitenkin kuntoon. Kun sitten on saatu alla olevat kuuset hyvään kasvuun, on sitten poistettu lähes kaikki koivut kuitukokoisina ja keskitytään kuusikon kasvattamiseen. Näin ainakin meillä.
Olipa tosiaan merkittävä tieto, että tasapituinen männikkö riukuuntuu. Tosin käytännössä siten, että osa vain riukuuntuu ja kaatuu. Osa jää pystyyn. Olen katsellut 102 vuotta sitten olleen metsäpalon jälkeen syntynyttä ja ilman mitään hakkuita ollutta männikköä. Kyllä sekin on edelleen tasakorkea. Ei kovin tiheä, koska ne ”riuut” ovat kaatuneet. Ei kuitenkaan ole tullut uusia tilalle. Puutakin taitaa olla jopa vähemmän kuin vieressä olevassa saman palon jälkeen syntyneessä pari kertaa harvennetussa, tietenkin tasakorkeassa, metsässä.
Samoin tietysti riukuuntuvat niin koivu- kuin kuusimetsätkin ilman hoitoa. Kuitenkin vahvimmat puut jäävät pystyyn muodostaen tasaisen latvuskerroksen. Lopputulema on luonnollisestikin koivulla aika pian harventunut metsä. Kuusikossa ne riuut sinnittelevät kyllä tosi kauan.
Onko sama mies, joka ”tiesi”, ettei aukkoja kannata istuttaa, koska ne uudistuvat luontaisestikin 10 vuodessa?
Säälittää tosiaan veronmaksajien rahoilleen saama vastine. Kuitenkin ennenkaikkea opiskelijoiden ja Suomen metsätalouden tilanne tulevaisuudessa. Näilläkö tiedoilla tullaan Suomen metsätaloutta hoitamaan?
Jesse
Mahtaako siellä vaikuttaa erilaiset teollisuussaasteet, etteivät ne kuusentaimet pääse kunnolla kasvuun?Tänä vuonna onnistui systeemi, jossa kauppa tehtiin maaliskuussa, hakattiin kesäkuun alussa, risut korjataan ja mätästetään syksyllä. Ensi keväänä istutetaan. Ei jää kasvukausia väliin.
Kyllä niitä vaihteluita vatukoiden määrässä on tuolla kivisessä maastossa, jkota ei ole koskaan kaskettu.
Asutuksen lähellä asiaan saattaa vaikuttaa myös metsälaidunnus, joka on rehevöittänyt maastoa. Kun on selvittänyt tämän vattuongelman, niin saakin sitten nauttia kuusikoiden hurjasta kasvusta.
Vatukoitakin on monenlaisia. Osa kyllä nitistää ainakin valtaosan kuusentaimista, ellei asian hyväksi tehdä mitään. Meilläkin on eräs puolen hehtaarin vuonna 2006 hakattu kuvio, jonka myyrät söivät kahteen kertaan. Siis vuosina 2008 ja -09. Siinä on kyllä saanut perata ainakin 5 kertaa. Itse olen käyttänyt raivaussahaa. Saa samalla vesakkoakin poikki. Vieressä on aiemmin istutettu kuvio, jonka kanssa ei ollut mitään ongelmia. Vain normaali perkaus. Siis tietenkin hakkuuta seuraavana vuonna istutus. Se auttaa paljon.
Sitten löytyy matalampaa lajia, jonka edelle ripeästi istutetut kusentaimet ennättävät. Meillä tällaiset maistuvat hirville, jotka siis osaltaan auttavat metsänkasvattajaa. Tätä eivät tietenkään kaikki usko. Pitävät varmasti sitä rienauksena.
Meillä on runsaasti kuusikoita, joissa ei ole käytännössä lainkaan aluskasvillisuutta, vain sammalta. Osa runsaspuustoisia 100-vuotiaita jo kasvuaan lopettavia. Osa 1960-luvulta lähtien aukkoina uudistettuja, jotka kasvavat erittäin hyvin. Tuollainen maa, jossa ketunleipää kasvanee erittäin hyvin kuusta ilman mitään temppuja.
Olen saanut käsityksen, että kuusi kestää, ehkä jopa suosiikin, runsasta happamuutta. Selvittelin kerran mitä tuhkalannoitus vaikuttaisi kuusikkoon. Jotkut tutkimustulokset olivat päätyneet siihin, että tuhkan aiheuttama happamuuden vähentyminen vähentää kuusikon kasvua, koska jotkut ravinteet liukenevat paremmin happamassa maassa.
Kulotus taitaa olla jopa haitallinen. Typpeähän poistuu silloin palamistuotteena taivaalle ja typen puute on siis usein merkittävin niukkuustekijä.
Vähän asian ulkopuolelta. Lehtipuun perkaaminen meillä 5 vuoden luokkaa olevista taimikoista näyttäisi parantavan selvästi havutaimien kasvua. Olettaisin, että kysessä on se, että lehtipuuston haihdutus vähenee ja havupuut saavat enemmän vettä.
Kannattaa muistaa, ettei mikään tuotantotoiminta halua joutua tilanteeseen, jossa tärkeimmän raaka-aineen toimistusvatmius ja hinta riippuisivat yhdestä tahosta. Siksi minä kyllä entisenä liikkeenjohtajana ymmärrän hyvin metsäteollisuuden näkökulman.
Kannattaa muistaa kuinka MTK takavuosina kannusti puunmyyntiboikotteihin. Sitä saa mitä tilaa. Silloin kartellin. Tao tuontipuun. Vaikka luulisi, että se tuonnin loppuminen Venäjältä olisi suomalaisen puutavarantuottajan etu, niin todellisuus on kyllä paljon monitahoisempi.
Jos uskalletaan investoida osin tuontipuun varaan, se merkitsee teollisuuden kilpailukyvyn paranemista. Lisääntynyt tuotanto merkitsee mahdollisuuksia vallata markkinoita. Nyt esim Suomen sahateollisuus taitaa usein olla se, jolta ostetaan, jos muut ovat jo myyneet tuotantonsa.
Tuolla LV:n logiikalla taitaisi karjankasvattajan olla pakko teurastaa eläimensä itse. Sitten myydä fileet markettiin ja huonot osat makkaratehtaalle.
Ihme homma tuo LV:n sitkeys. Jos mikä, niin nykyinen puukauppasysteemi on metsänomistajan kannalta todella fiksu. Kaikki leimikon puut menevät kaupaksi kerralla. Ostaja sitten huolehtii jakelusta eri tuotantolaitoksille. Miten se normaalilta metsänomistajalta järkevästi sujuisi? Ja miten kuljetukset järkevästi? Miten nykyaikana pystyisi tuotantolaitoksen tarvitseman puun saamaan paikalle oikeanlaatuisena ja oikeaan aikaan, ellei hakkuu olisi loppukäyttäjän hallinnassa.
Kauppaprosessikin on tosi näppärä. Lähettää sähköpostia ostajille, että teepä tästä tarjous. Sitten soitto edullisimmalle ja sopimus tule usein postissa allekirjoitettaviksi. Säästyy ostajien ja myyjien aikaa, kun myyjät usein asuvat aivan eri puolilla Suomea kuin ostajat..