Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Ihan mielenkiinnosta Jesse. Sanoit minun esittäneen vääriä tietoja. Voisitko ystävällisesti kerto oikeat tiedot. Olisi mukava vertailla.
Toinen kysymys. Sisältyykö sinun energiapuun hintaan tukija jollekin taholle. Esim ostajalle.Asia erikseen on tietysti huono työnlaatu kuten tuossa esimerkissäsi. Sen perusteella ei tietysti voi tehdä muita johtopäätöksiä kuin, ettei siitä kannata maksaa mitään. Noloa myös teettäjälle. Mutta harvoin saa kahta samalla kertaa, halpaa ja hyvää. Niin lienee tuossakin käynyt.
Olen kyllä huolssani tuosta Jessen laskutaidosta liikkeenhoitoasioissa.
Jos minulla on lepikkoa, joka kasvaa vaikka 10 m3/ha/v ja saan niistä 10 €/m3, niin saan vuodessa 100 €/ha. Jos varovaisesti laskien lepikkomaan (siis OMT) kasvu kuusikkona on keskimäärin 8 m3/ha/v ja saan kuusista keskimäärin vaikka 40 €/m3, niin saan vuodessa kuusikkona 320 €/ha. Sillä erotuksella kyllä hoidetaan uudistuskulut, maksetaan metsän kiinteät kulut ja jää vielä rutkasti voittoakin leppävaihtoehtoon verrattuna.
Tietysti pitäisi tietää vertailuista sekin, että onko energiapuulasakelmissa otettu huomioon jotain Kemera-tukia. Voidaanko olla varmoja, että niitä saadaan vielä 15 vuoden kuluttua?
Merkittävä asia on sekin, että kasvatettavalla puulla pitäisi olla tulevaisuudessa useampia mahdollisia käyttötarkoituksia. Jos siis kasvatettavasta lepästä voidaan saada vain energiaa, jonka hinta ilman tukia on vaikka 5 €/m3, ei se paljon metsänomistajaa ilahduta. .
Vastaavasti kuusella on lukuisia käyttömahdollisuuksia, joista kaikista ei vielä edes tiedetä.
Tuntuisi, että professoritason miehen tulisi katsella eteenpäin.Muistetava on, että lähes kaikilla on myös kiinteitä kuluja. Esim erilaisia tiestön kuluja, vakuutuksia ym. Nämäkin on maksettava. Eikä niitä olemattomilla kantorahoilla makseta. Eikä siis korkeilla tuottoprosenteilla vaan korkeilla tuottoeuroilla.
Meikäläiselläkin pari kokemusta lepikosta.
N. 40 vuotta sitten uudistettiin leppää kasvava vanha lehmähaka koivulle. Nyt se on harvennettu kaksi kertaa ja kasvaa mahtavasti. Itse asiassa tuon koivutaimikon pelastamiseksi lepältä aloitin ”metsurinurani”. Kyllä niitä leppiä riitti. Tuskin kuitenkaan myyntipuuta olisi kovin paljon tullut.
Toinen kokemus on muutaman aarin kokoinen leppää kasvava niittypahanen. Yritin saada siihen kuusta kasvamaan. Harvensin lepät ja vielä vähän eri tiheyksiin. Ei kuitenkaan onnistunut kuusettaminen. Istutustaimet nitisti heinä. Ei syntynyt luonnontaimiakaan. Kyllä taitaa olla aikalailla tuurissa saada leppin alle kuusta kasvamaan. Varma konsti on siis kunnon mätästys, kuten tuolla edellä todettiin.
Jutusta ei selviä myöskään sitä millaisia tukkiprosentteja kuusella ja koivulla on käytetty. Ainakin meillä kuusen keskihinnaksi päätehakkuilla on tullut 50+ €/m3. Hieskoivulla tukkiprosentti on vaihdellut yleensä välillä 30-40 %, jolloin keskihinnaksi tulee 30+- €/m3. Kun tiedetään hieskoivikon huono kasvu kuuseen verrattuna, niin vaatii kyllä ”luovaa” matematiikkaa saada tavallisella MT-kankaalla hieskoivun kasvatus kannattavaksi.
Eri asia on, että joillakin korpisoilla on järkevää kasvattaa aluksi hieskoivua, jotta voitaisiin vältyä kunnostusojituksilta ja saada vesitase kuitenkin kuntoon. Kun sitten on saatu alla olevat kuuset hyvään kasvuun, on sitten poistettu lähes kaikki koivut kuitukokoisina ja keskitytään kuusikon kasvattamiseen. Näin ainakin meillä.
Olipa tosiaan merkittävä tieto, että tasapituinen männikkö riukuuntuu. Tosin käytännössä siten, että osa vain riukuuntuu ja kaatuu. Osa jää pystyyn. Olen katsellut 102 vuotta sitten olleen metsäpalon jälkeen syntynyttä ja ilman mitään hakkuita ollutta männikköä. Kyllä sekin on edelleen tasakorkea. Ei kovin tiheä, koska ne ”riuut” ovat kaatuneet. Ei kuitenkaan ole tullut uusia tilalle. Puutakin taitaa olla jopa vähemmän kuin vieressä olevassa saman palon jälkeen syntyneessä pari kertaa harvennetussa, tietenkin tasakorkeassa, metsässä.
Samoin tietysti riukuuntuvat niin koivu- kuin kuusimetsätkin ilman hoitoa. Kuitenkin vahvimmat puut jäävät pystyyn muodostaen tasaisen latvuskerroksen. Lopputulema on luonnollisestikin koivulla aika pian harventunut metsä. Kuusikossa ne riuut sinnittelevät kyllä tosi kauan.
Onko sama mies, joka ”tiesi”, ettei aukkoja kannata istuttaa, koska ne uudistuvat luontaisestikin 10 vuodessa?
Säälittää tosiaan veronmaksajien rahoilleen saama vastine. Kuitenkin ennenkaikkea opiskelijoiden ja Suomen metsätalouden tilanne tulevaisuudessa. Näilläkö tiedoilla tullaan Suomen metsätaloutta hoitamaan?
Jesse
Mahtaako siellä vaikuttaa erilaiset teollisuussaasteet, etteivät ne kuusentaimet pääse kunnolla kasvuun?Tänä vuonna onnistui systeemi, jossa kauppa tehtiin maaliskuussa, hakattiin kesäkuun alussa, risut korjataan ja mätästetään syksyllä. Ensi keväänä istutetaan. Ei jää kasvukausia väliin.
Kyllä niitä vaihteluita vatukoiden määrässä on tuolla kivisessä maastossa, jkota ei ole koskaan kaskettu.
Asutuksen lähellä asiaan saattaa vaikuttaa myös metsälaidunnus, joka on rehevöittänyt maastoa. Kun on selvittänyt tämän vattuongelman, niin saakin sitten nauttia kuusikoiden hurjasta kasvusta.
Vatukoitakin on monenlaisia. Osa kyllä nitistää ainakin valtaosan kuusentaimista, ellei asian hyväksi tehdä mitään. Meilläkin on eräs puolen hehtaarin vuonna 2006 hakattu kuvio, jonka myyrät söivät kahteen kertaan. Siis vuosina 2008 ja -09. Siinä on kyllä saanut perata ainakin 5 kertaa. Itse olen käyttänyt raivaussahaa. Saa samalla vesakkoakin poikki. Vieressä on aiemmin istutettu kuvio, jonka kanssa ei ollut mitään ongelmia. Vain normaali perkaus. Siis tietenkin hakkuuta seuraavana vuonna istutus. Se auttaa paljon.
Sitten löytyy matalampaa lajia, jonka edelle ripeästi istutetut kusentaimet ennättävät. Meillä tällaiset maistuvat hirville, jotka siis osaltaan auttavat metsänkasvattajaa. Tätä eivät tietenkään kaikki usko. Pitävät varmasti sitä rienauksena.