Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Jos Kemera-tukien odottelu ei ole todellinen syy jättää taimikot perkaamatta, niin siitä luonnollisestikin seuraa, ettei tukien maksukaan niitä perkauksia lisää. Tämähän on täysin loogista.
Merkittävin hyötyjä Kemeratuista on se metsävirkamiesten joukko, joka saa palkkansa tukiasioiden hoidosta. Tietysti metsätaloutta edistäisi suuresti, jos he hankkisivan ansionsa siellä metsässä hoitotöitä tekemällä.
Jos Kemera on tehty työllistämään, kuten tuolla edellä kerrottiin, mutta se aiheuttaa haittoja metsätaloudelle, jota edistämään sen on kerrottu tarkoitetetun, niin onko puuhassa järkeä???
Toiseksi. Väittääkö joku todella, että perkaukset loppuisivat, jos Kemera loppuisi. Silloin siirryttäisiin toteuttamaan halpoja varhaisperkauksia, minkä seurauksena taimikoiden tilanne paranisi oleellisesti. Eikä metsänomistajilta kuluisi rahaa yhtään enempää.
Jesselle. Taas yrität venkoilla. Energiatukia maksetaan kaiketi toimivien järjestelmien asentamisesta. Sinä yrität muuttaa ostamasi sekundan priimaksi veronmaksajien rahoilla. Siinä ero.
Jesse. Jos ostat halvalla sekundaa esimerkiksi vaikka huonon LVI-laitteen, niin et kai edellytä, että veronmaksajat kustantaisivat sinulle exsta priima-laitteen. Sellainen käsitys sinulla on metsätaloudessa. Jos ostat huonosti hoidetun metsäpalstan, niin älä ala vaati, että metsiään hyvin hoitavien pitäisi kustantaa sinun puolestasi sinun metsiesi perkaus.
Tämä kaikkinainen tukipolitiikka johtaa todella siihen, että toimitaan tehottomasti, kustannukset nousevat, verot kohoavat ja Suomen kilpailukyky hiipuu.
Ainoa järkevä Kemera-kohde on jotkut tiehankkeet. Ne ovat perusteltuja ensinnäkin siinä mielessä, että kustannustasaoa saadaan todella pysyvästi laskettua. Ja toiseksi siinäkin mielessä kohtuullisia, että myös metsänomistajat joutuvat osallistumaan muun elinkeinotoiminnan tarvitsemiin liikenneväylähankkeisiin. Tietysti niitä metsäteitä pitkin pääsee yleensä muukin väestö luontoon. Eivät ne Kemera-tietuetkaan aina ole edullisia. Mekin on teetetty vähän liikennöityjä teitä täysin omalla rahalla, koska ei ole tarvinnut toteuttaa niitä Kemeran edellyttämään laatutasoon. Halvemmaksi on tullut siis vaikka tukieurot ovat jääneet saamatta.
Taimikoiden perkaustuet on tietysti eräs karmaisevimmista esimerkeistä tässä tukiviidakossa. Niiden haitallisuus metsätaloudelle lienee jopa päättäjien tiedossa, mutta niitä jatkuvasti kustannetaan velkarahalla. Ei ole aitoa aitoa päätöksentekokykyä hallinnossa..
Yhteismetsälaki 14 §::
”Osakaskunnan kokouksessa ei saa tehdä päätöstä, jolla osakkaiden tai osakaskunnan kustannuksella annetaan osakkaalle tai jollekulle muulle ilmeisesti epäoikeutettua etua”Asia on siis erittäin selvästi sanottu.
Lain 24 §:n mukaan:
”Hoitokunnan jäsen ja toimitsija on velvollinen korvaamaan vahingon, jonka hän on toimessaan tahallisesti tai tuottamuksellisesti aiheuttanut osakaskunnalle”Tämäkin asia on kyllä kirjoitettu ainakin maallikon mielestä täysin selvästi.
Minun mielestäni osakaskunnan ei pitäisi olla vastapuoli vaan hoitokunnan. Kuten tuolla edellä totesin hoitokunta on taloudellisessa vastuussa, jos tuottaa tahallaan osakaskunnalle vahinkoa. Kuten tässä tapauksessa ilmeisesti on tilanne.
Jos osakaskunta olisi vastuussa, niin silloinhan vahingon kärsinyt maksaisi itse vahinkonsa.
Aika ihmeellinen päätös tuomarilta. Tuomari ei noteerannut mielestäni oleellisinta asiaa koko yhteismetsälainsäädännössä. Nimittäin sitä, että yhteismetsä vain hallinnoi osakkaiden omaisuutta. Siksi yhteismetsällä ei ole omia varallisuutta vaan pelkästään osakkaiden varallisuutta. Tuomarin tulkinnan mukaan maksaisit yhteismetsän osakkaana siis itse sinulle aiheutuneen vahingon. (Sinänsä noinhan se lainkäyttö Suomessa usein toimii. Varotaan tarkasti ottamasta kantaa itse asiaan ja siirretään jatkokäsittelyyn. Juristeilla riittää töitä.)
Kiitos tarjouksesta. Mielenkiintoni on kuitenkin Keski-Suomen suunnassa. Mahdollisesti neuvoja saattaisi saada sellaiselta yhteisöltä kuin Eteläisen Suomen yhteismetsät Ry. Tietoja löytyy Googlesta. (Tietysti vaikkapa se toiminnanjohtaja saattaa olle yhdistyksen hallinnossa, joten silloin ei taida tulla ainakaan hyviä neuvoja)
Tervakselle. Yhteismetsästä pääsee eroon osakaskunnan kokouksen 3/4-määräenemmistöpäätöksellä. Ainakin meidän yhteismetsän ohjesäännössä eroja maksaa erottamiskulut.
On tosiaan hyvin ”hoidettu” yhteismetsän metsät. Tuon mukaan jako-osuutta tulisi siis 40 % liikevaihdosta. Meillä se on luokkaa 60 %. Tosin meillä hallinnolle ei makseta mitään. Ei myöskään toimitsijalle (allekirjoittanut). Omatoimisesti=ilmaiseksi suoritetaan istutuksia ja perkauksia. Tosin niiden osuus on vain muutama prosentti liikevaihdosta. Siis sinun yhteismetsän kulut suhteessa liikevaihtoon ovat noin kolminkertaiset meidän yhteismetsään verrattuna.
Meillä kulut 15 % liikevaihdosta.
Jako-osuutta siis 0,72×0,85×100=61 %
Teillä kulut 44 %, jolloin jako-osuutta 0,72×0,56×100=40 %
(0,40×140000=14000/0,25)Toki eroja voi olla metsissäkin. Meillä selvitään hyvin vähillä perkauksikka. Hakkuut ovat kuin oppikirjasta reilu prosentti aukkoja ja reilu 2 prosenttia erilaisia harvennuksia. Jos päätehakkuut ovat vähäisemmät ja painopiste harvennuksissa ja hoitotöissä, niin kulurakennekin muuttuu nopeasti.
Onpa omituinen yhteismetsä. Meillä vastaavat edut rajoittuvat kahteen vuosikokouksen yhteydessä tarjottuun kuhuviinipullolliseen.
Vaikka osakaskunnan kokous päättäisi moisen retken järjestämisestä, niin hoitokunta ei saa panna sitä toimeen, koska se mitä ilmeisemmin loukkaa osakaskunnan jäsenten tasavertaista kohtelua.
Minulla ei ole nyt yhteismetsälakia edessäni, mutta muistelen, että hoitokunta saattaisi joutua korvausvelvolliseksi. Hae netistä laki ja lue se sekä lähetä pieni muistutuskirje houtakunnan jäsenten vastuuvelvollisuudesta. Kyseessähän on lisäksi mitä ilmeisemmin veronkierto, koska toiminnalle on annettu luonne, joka ei vastaa todellisuutta.
On Jessellä ihmepohjat. Eikö niistä loydy edes yhtään koivua tai leppää perattaviksi? Tietysti voi harjoittaa ”tiheikkökasvatustakin”. Mikä sitten lienee lopputus???
Eihän se haavan kasvatus tietysti mitään kuluja kestäkään. Toisin on kuusen tilanne. Perkaukset kiihdyttävät kasvua.
Silloin, kun siirrytään nopeaan kiertoon, on udistuskustannuksilla oleellinen merkitys, kuten Puuntakunen tuolla edellä totesi.
Jos metsä uudistettaisiin kerran 15 vuodessa 60 vuoden sijaan, niin aukkoa tehtäisiin vuodessa nelinkertainen määrä. Kyllä siinä rahaa palaisi aivan eri tavalla kuin kuusikkoa kasvatettaessa. Se olisi syytä Jessenkin ottaa huoioon.
Sinänsä kekustelun arvoinen kysymys on se, että pyritäänkö metsää kasvatettaessa saamaan nykypuustolle mahdollisimman korkea tuottoprosentti vai jatkuvasti mahdollisiman korkea hehtaarituotto. Molemmilla ajatustavoilla on perustelunsa. Valinta riippuu luonnollisestikin tarkastelujänteestä.
Kun huolehdin yhteismetsän asioista, joka on periaatteessa tarkoitettu pysyväksi sijoituksesksi, niin korkea jatkuva hehtaarituotto on luonnollinen valinta. Se merkitsee sitä, että metsissä pitää olla runsaati puuta ja kiertoaikojen pitkät. Tässä mallissa hyödynnetään arvokasvua mahdollisimman pitkään ja minimoidaan uudistuskulut suhteessa myyntiin. Myös hallintokulut pysyvät kohtuullisina. Mallin mahdollistaa se, että kaikki metsänhankintakulut on jo aika päiviä sitten kuoletettu.
Jos metsä on hankittu velkarahalla tai on muita lähiaikojen rahoitustarpeita, niin silloin luonnollisestikin pitää maksimoida lyhyen aikavälin tuotto pyrkien saamaan uudistushakkuut toteutettua mahdollisimman nopeasti. Varjopuolena on pienemmät keskikuutiohinnat, koska uudistushakkuupuut ovat penempiä kuin arvokasvua hyödyntävissä malleissa. Tai metsä harvempaa, jolloin m3-määrä on pienempi. Riskinä ovat usein toistuvat uudistukset. Suurilla pinta-aloilla niiden moitteeton onnistuminen vaatii suuren työmäärän. Hallintokulut suhteessa tuotettavaan puumäärään kasvavat.