Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Tulee mieleen Konsta Pylkkänen, jonka mukaan asiat saattavat toteutua. toisin, kuin on suunniteltu. Näin tässäkin tapauksessa.
Jos sellainen ihme sattuisi, että karhu sinne pesään asettuisi, niin varmasti ainakin hirvenmetsästäjät kaikkoaisivat lähitienoilta. .
Tiettävästi hirvet aiheuttavat taimikkotuhot aikana, jolloin karhut ovat talviunilla. Siis .ne ampumatta jääneet hirvet eivät siis tiedä mitään koko kontiosta, vaan kaikessa rauhassa napsivat mäntyjäsi.
Meillä karhu repi suuresta pylväsmännystä kaarnan parin metrin korkeuteen. Puu kelpaa siis lähinnä tervanpolttoon. Että siis karhukin saa vahinkoa aikaan metsässä.
Mänty-koivusekoituksella haittapuolena hirviriski. Toinen ongelma on koivujen nopeakasvuisuus. Mäännyt jäävät honteloiksi.
Kyseessähän on tyypillinen riskienhallintaongelma. Siis toisaalta kuusien lahoriski. Toisaalta männyntaimikon riskit alkuvaiheessa ja hirvien kanssa. Liian harvaksi jäänyt mäntytaimikko tuottaa kuitua tavoitellun tukkisaannon asemasta.
Lopputuloksiakin voi olla monia. Kuuset lahoavat ja hirvet syövät männyt. Jos kyseessä on hyvin kasvava maapohja, niin kuuset voidaan kaataa vaikka 45-vuotiaina, jos laho uhkaa. Ja saadaan kunnon tukkisaanto. Kasvamaan jää kuitenkin ainakin harvahko männikkö, jota voidaan kasvattaa sitten vaikka kuinka kauan, koska tarvittava karsiutuminen on toteutunut kuusten seassa.
Siis edelleen olen sekataimikon kannalla. Vaikka 1100+1100/ha. Mutta veikkaustahan tämä on enkä ota lopputuloksesta vastuuta. Hyvin ratkaisevaa on myös se, millainen on tuleva pintakasvullisuus. Kuten tiedetään se saattaa tuottaa monenlaisia yllätyksiä.
Lisäpuuston syntyminen riippuu hyvin vahvasti siitä, millaista se pintakasvullisuus on.
Jos kyseessä on saniaiskasvusto, niin syntyy vain leppäpuskia.
Vatukkoon jotain lehtipuuta, mutta harvemmin kasvatettavaksi kelpaavaa. Ja se vesakko pitää perata kuitenkin pois, sillä muuten ei männyistä tule mitään kunnollista.
Meillä on kyllä vähän karumpia heinettyviäkin alueita, joihin on kyllä syntynyt hyvä luontainen männyntaimikko istutuskuusten sekaan. Sellaisistahan ei nyt ole kuitenkaan kysymys.
Ei kannata ainakaan kylvää. Heinä, vattu, ym nitistää pikkutaimet.
Mitä vikaa on sekataimikossa kuusi/mänty? Kuusi joka tapauksessa kestää paremmin pintakasvullisuutta. Siksi onnistumismahdollisuus on parempi.
Jos haluaa pelkkää mäntyä, niin istutustiheyden pitäisi olla vähintään luokkaa 3000 kpl/ha, koska tuhoutumisprosentti on suuri. Meillä on 1970-luvulla istutettuja männiköitä. Jos on istutettu rehevään kohtaan, niin on jäänyt tosi harvaksi.
Vaaditaan kyllä ”urheiluhenkeä” kasvattaa haapaa karuilla mailla. Ainakin luonnonhaavat näyttävät lahoavan jo alle tukkipuun kokosina. Ehkä Harjavallassa on toisin???
Kyllä nuo muistutuskirjeet ovat tosiaan siinä mielessä hyviä, että joku saattaa käydäkin katsomassa palstaansa. Meillä yhteismetsän maiden sisällä on pari entistä niittypalstaa, jotka kuuluvat tilasta aikoinaan itsenäistyneisiin torppiin. Sääliksi käy katsella kuinka erittäin hyvät kasvupaikat ovat täysin rappiolla. Jostain on myrsky kaatanut aika paljon koivuja. Loppupalstan koivut lahoavat pystyyn. Ei edes kiinnostanut kysyä meidän ostotarjousta. Tuntuu, etteivät nykyomistajat ole käyneet paikalla koskaan. Omistajilla ei ole näemmä rahantarvetta.
Kaipa sinulla Jesse on jokin päättymispäivä sopimukselle. Tai sitten tosiaan myyt sitä haapaa vielä 80 vuoden kuluttuakin sillä 15,6 euroa/m3 (mikäli vielä elät). Onko sopimus muuten henkilökohtainen vai tilakohtainen? Tarkoitan sillä, että kun kuolet, niin palataanko hinnassa normitasolle?
En kyllä kyllä ole haavan kasvattaja, mutta kuusesta sen tiedän, että hyvillä pohjilla kokonaismyyntitulo nykypäivän hinnoilla 60 vuodessa on vähintään 25000 euroa. Paljonko se lienee haavalla? Montako kuutiota saat sinä aikana?
En ole kyllä pysynyt kärryillä tuossa Jessen matematiikassa. Sen voin kyllä todeta, että päätehakkuukuusikossa kuusen keskihinta on yli 50 euroa/m3 ja haavan vastaavasti yli 10 m euroa/m3. Siis kuusesta saan noin viisinkertaisen hinnan. Ei se taida mitään vaikuttaa Jessen laskelmiin kuitenkaan.
Jesselle kyllä antaisin ohjeen, että käy perkaamassa äläkä jauha tätä samaa koko ajan tällä palstalla. Kuntosi kasvaa ja mieliala paranee. Eikä siis tarvitse käydä kuntosalilla.
Meikäläinen on yli 75 vuotta ja pystyn perkaamaan useamman sadan metsähehtaarin taimikot. Eikä siihen koko kesää mene. Pikkutilojen taimikot on tietysti vielä helpompi tapaus.
Tosi lapsellistsa inistä jostain perkauksesta, kun kaikki tietävät, että sillä on aina vähintään monien tuhansieneurojen positiivinen vaikutus sen metsähehtaarin tuottoon.