Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Jesselle. Pitäisikö sinun hankkia uudet silmälasit ja perehtyä vähän myös metsänkasvuun.
1.Siis olen tarkoittanut sitä, että uudistushakkuissa rungon keskihintaero kuusen eduksi on yleensä yli 20 euroa/m3.
2. Toki koivu kasvaa aluksi nopeammin. Senhän me kaikki tiedämme. Mutta siellä kuusikossa kasvaa puuta enemmän ja kasvu kestää pitempään Olen nähnyt useita kuusileimikoita, joista päätehakkuussa saadaan liki 400 m3/ha. Paljonkohan sinun koivuleimikoistasi?
3. Ei niille laatuvioille mitään mahda. Tai ehkä saa suoria koivuja. jos pitää koivikon erittäin harvana. Silloin tietysti taas oksaisuus kasvaa.Tämä elämä on Jesse-hyvä sellaista, ettei metsät kasva meidän toiveiden mukaan. Siihen on vain sopeuduttava.
Tässä tapauksessani ne ”pomot” ovat useamman sadan kilometrin päässä. Kyse on kyllä selvästä laiminlyönnistä. Maat on kyllä vuokrattu paikalliselle metsästysseuralle rahakorvausta vastaan. Se taitaa olla ainoa tulo tässä tapauksessa noin 30 hehtaarin aukosta.
Jesselle sanoisin, että ainakin meillä ovat 10 vuotta sitten istutetut kuusikot luokkaa neljä metriä.
Kuten olen useasti aiemminkin kirjoittanut, että koivikon kasvatus metsämailla on huonosti kannattavaa vaikka unohdettaisiin hirvet. Ongelmana on etenkin laatuviat, siis mutkaisuus ja oksat, jotka pudottavat tukkiprosentit hyvin alhaisiksi. Tietysti nykyään myös halpa tukin hinta. Hinthan voi tietty parantua, mutta ne laatuongelmat säilyvät.Asiata sitten. Kyllä minullakin on naapuristossa pari aloittajan tyylistä esimerkkiä firmojen mailta. Toinen kuvio hakattiin aukoksi 2009 kauheaan kivikkoon. Vielä ei ole tehty mitään uudista. Toisaalta lakiakaan ei vielä ole rikottu. Toinen on hakattu n. 10 vuotta sitten. Mäntyalueelle on kasvanut erittäin harva taimikko. Saattaa hyvällä tahdolla löytää sen 1200 tainta hehtaarilta, jos tarkkaan lukee mukaan 10-senttisetkin. Metsää siitä ei tule koskaan. Hirvet pitävät kyllä aikanaan huolen.
Tehokkaassa metsätaloudessa on monenlaista aktiviteettia. Muokkausta, istutusta, perkausta, harvennusta. Joskus saattaa iskeä myrsky ja nekin puut pitäisi saada kunnollisina korjuuseen. Siksi kyllä tuonkokoisen (20 ha) metsäalueen järkevä hoito edellyttää ympärivuotista toimivaa tieyhteyttä. Puuhastelemallakin syntyy kuluja, mutta ei koskaan pysyvää hyötyä. Siksi neuvoni. Teetä kunnon tie suon yli.
Suorittavan portaan tulkinta lienee oikea. Onko se lehtipuuosuus myös osatekijänä taustalla siinä, kun UPM myy ”suometsiään” tuolla Itä-Suomessa? Lehtipuuosuushan kasvaa, jos myy männiköitä.
Hintapolitiikkahan on sellainen, että päätehakkuukoivun kuutiohinta on luokkaa runsas 30 euroa/m3 ja kuusen taas reilusti yli 50 euroa. Eikä niitä koivumottejakaan niin paljoa kerry, että kompensoisi tuota eroa. Ettei se koivun kasvatus ainakan nykyhinnoilla siis pärjää kuusenkasvatukselle normaalimetsässä.
Meikäläisen naapurissa on UPM:n iso metsätila. Vielä muutama vuosi sitten siellä oli linjana, että perkauksissa kaadetaan kaikki koivut. On se systeemi kyllä näemmä muuttunut. Voisiko olla niin yksinkertainen syy, että taimia oli jostain muualta jäänyt yli ja ne tungettiin tuohon.
Aiemmin kirjoitin, että koivun uudistus sopii parhaiten reheville hakamaille. Sellaiseen paikkaan meillä on tarkoitus tehdä ensi vuonna reilun hehtaarin aukko ja istuttaa koivulle. Koivulle siksi, että se pärjää parhaiten paikalle syntyvän vattu-leppä- ym kasvillisuuden kanssa. Ja onhan koivikko kaunis. Tietysti kannattaa myös riskejä hajauttaa istuttamalla erilaisia puita niille sopiviin kasvupaikkoihin.
Kyllä olen Kuusmottisen kanssa samma mieltä. En lähtisi kokeilemaan. Halvin homma olisi se, että läheltä löytyisi moreenikumpare, jonka ajattaisi esim kunnon traktori-peräkärry-yhdistelmällä sienne suohon. Antaisi painua pari vuotta ja tasoittaisi epätasaisesti painuneet. Sitten päälle suodatinkangas ja sitten murske. Kuten tuolla aiemmin kerroin, niin kannattaisi ensiksi tutkailla sitä, mistä löytyisi kova pohja lähimpänä. Parinkymmenen hehtaarin hakkuusta kannattaisi investoida kunnon tiehen.
Meillä oli vähän pienempi ongelma kuin Puuntakusella. Piti saada rämesuon takaa pois n. 1500 m3 puuta. Ensiksi tutkittiin tangoilla ja löydettiin paikka, jossa turvemaata oli vain vähän. Sitten siihen ajettiin havuja ja kas kumma se kantoi ajokoneen kesällä. Vaihtoehtona olisi ollut jäädyttäminen talvella, mikä on aika työläs operaatio. (Ja vielä varasuunnitelmana ajaa pois puut naapurin maan kautta maksamalla kohtuullinen korvaus)
Jos kyseessä on vain puutavaran ajo joskus, niin eipä kyllä tuollaista Puuntakusen kyselemää tietä ainakaan taloudellisilla perusteilla kannata tehdä. Sinänsä tuollaisia telalavateitä minäkin joskus teekkarina suunnittelin kesätöinä Metsähallitukselle. Kuinka ne kantavat täyteen lastatatun nykypäivän tukkirekan en tiedä.
Muuten noista soista johtuu skkin, että Venäjän suunnattomat puuvarat jäävät pääosin hyötyläytön ulkopuolelle, koska lähes aina edessä suo tai joki. Että on noista soista hyötyäkin
En ole tieinsinööri. En ymmärrä tätä keskustelua. Kesällä teetätin tuollaisen tienparannushankkeen ihan yksityisellä rahalla.
Viime syksy oli jotenkin kummallinen, sillä tie käyttäytyi keväällä todella sopimattomasti. Jotkin paikat pehmenivät, niin, että piti asettaa lautoja, jotta henkilöautoilla pääsi. Tuollaista ei ollut ennen sattunut.Tehtiin remontti. Pahimmat savikot ajettiin pois ja korvattiin hiekalla=jakava kerros. Tämän alapinta kallistettiin ojaan päin, jotta rakenne säilyisi kuivana. Suodatinkangas levitetiin koko alueelle joko sen jakavan kerroksen alle tai sitten kantavaksi kerrokseksi muualle ajetun murskeen alle. Tietysti se muske ajettiin myös hiekan päälle. Kiviainesta käytettiin n. 2,9 tonnia tiemetrille. Tietysti myös ojat kunnostettiin ja syvennettiin. Hanke maksoi Alveineen n. 40 euroa/tiemetri Nyt on ainakin mahtava ajella. . Saa nähdä mikä on tilanne keväällä.
Homman organisointi oli yksinkertainen. Tutulle maansiirto/murskaamoyrittäjälle annettiin tehtäväksi kunnostaa tie. Toi kaivinkoneen sekä traktorin peräkärryineen ja alkoi ajaa savea pois. Siitä se työ jatkui. Aikataulutus oli aika vaativa, sillä systeemi oli sellainen, että tie voitiin sulkea vain päiväajaksi, koska asukkaiden piti päästä töihin.
Kyllä sitä näkee varsin kummallisia esimerkkejä metsänhoitotöiden laiminlyönneistä. Aika usein on kysymys siitä, ettei katsota olevan omakohtaista hyötyä, koska ikää on paljon eikä mahdollisesti omaa jälkipolvea. Tietysti sitten on sellaisia, jotka eivät kertakaikkiaan jaksa huolehtia. Onhan sellaisia karjankasvattajiakin, jotka antavat elikoidensa kärsiä. Kyllä metsänomistajia on moneen junaan. Jopa sellaisiakin, jotka uskovat haapaa kasvattamalla pärjäävänsä aina ja iänkaikkisesti.
Siksi tarvitaan kohtuullisen järeitä keino, jottei Suomen metsävarat häviä. Nythän metsien tilanne on hyvä. Onhan se ollut joskus ennenkin. Kuinka sitten kävikään ja millaisin toimenpitein nykytilanteeseen on päästy.
Pienaukkohan kasvatusmuotona on erittäin epätaloudellinen. Reunametsän vaikutuksesta 0,3 ha:n aukosta lähes puolet kasvaa tuskin lainkaan. Ja riskit tuulenkaadoille kuitenkin syntyvät. Siis metsänomistaja luopuu vapaaehtoisesti puolesta omaisuudestaan. Pienaukko on perusteltavissa vain tapauksissa, joissa sillä olevan puuston kasvu on totaalisesti pysähtynyt tai muuttunut negatiiviseksi.
Puuntakunen muuten tiesi senkin, että metsän keskellä oleva pienaukko houkuttelee hirviä. Olen ennenkin kertonut ¨n.0,5 ha:n männikössä olleesta metsäpaloaukosta, josta hirvet söivät lähes kaikki männyt ja piti istuttaa kuuselle.