Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Puuntakunen
Kannattaisiko teettää samalla 100-tonniset rekat kantava tie, jos nimittäin ne ”hirviörekat” ilmaantuvat meidän teille.Meikäläisellä on kyllä aika paljon omakohtaista havaintotietoa vanhoista, siis 100-120-vuotiaista metsistä. Niissä ei ole kuin kaksi ongelmaa: elävät puut kasvavat vähän ja kuolema korjaa niistäkin osan. Siis vanhan metsän pystyssäpitäminen ei ole periaatteessa kannattavaa, kun muistetaan, että samalla estetään uuden kasvavan metsän synty.
Meillä on vähän eri tilanne, koska tilan metsienkäytön historiasta johtuu, että on runsaasti vanhan ikäluokan metsiä (tosin niissä saattaa olla puuta aika vähän.) ja sitten tuollaisia alle 60-vuotiaita metsiä. Ne vanhat metsät on siksi tavoitteena uudistaa pitemmällä aikaa.
Jesselle. Pitäisikö sinun hankkia uudet silmälasit ja perehtyä vähän myös metsänkasvuun.
1.Siis olen tarkoittanut sitä, että uudistushakkuissa rungon keskihintaero kuusen eduksi on yleensä yli 20 euroa/m3.
2. Toki koivu kasvaa aluksi nopeammin. Senhän me kaikki tiedämme. Mutta siellä kuusikossa kasvaa puuta enemmän ja kasvu kestää pitempään Olen nähnyt useita kuusileimikoita, joista päätehakkuussa saadaan liki 400 m3/ha. Paljonkohan sinun koivuleimikoistasi?
3. Ei niille laatuvioille mitään mahda. Tai ehkä saa suoria koivuja. jos pitää koivikon erittäin harvana. Silloin tietysti taas oksaisuus kasvaa.Tämä elämä on Jesse-hyvä sellaista, ettei metsät kasva meidän toiveiden mukaan. Siihen on vain sopeuduttava.
Tässä tapauksessani ne ”pomot” ovat useamman sadan kilometrin päässä. Kyse on kyllä selvästä laiminlyönnistä. Maat on kyllä vuokrattu paikalliselle metsästysseuralle rahakorvausta vastaan. Se taitaa olla ainoa tulo tässä tapauksessa noin 30 hehtaarin aukosta.
Jesselle sanoisin, että ainakin meillä ovat 10 vuotta sitten istutetut kuusikot luokkaa neljä metriä.
Kuten olen useasti aiemminkin kirjoittanut, että koivikon kasvatus metsämailla on huonosti kannattavaa vaikka unohdettaisiin hirvet. Ongelmana on etenkin laatuviat, siis mutkaisuus ja oksat, jotka pudottavat tukkiprosentit hyvin alhaisiksi. Tietysti nykyään myös halpa tukin hinta. Hinthan voi tietty parantua, mutta ne laatuongelmat säilyvät.Asiata sitten. Kyllä minullakin on naapuristossa pari aloittajan tyylistä esimerkkiä firmojen mailta. Toinen kuvio hakattiin aukoksi 2009 kauheaan kivikkoon. Vielä ei ole tehty mitään uudista. Toisaalta lakiakaan ei vielä ole rikottu. Toinen on hakattu n. 10 vuotta sitten. Mäntyalueelle on kasvanut erittäin harva taimikko. Saattaa hyvällä tahdolla löytää sen 1200 tainta hehtaarilta, jos tarkkaan lukee mukaan 10-senttisetkin. Metsää siitä ei tule koskaan. Hirvet pitävät kyllä aikanaan huolen.
Tehokkaassa metsätaloudessa on monenlaista aktiviteettia. Muokkausta, istutusta, perkausta, harvennusta. Joskus saattaa iskeä myrsky ja nekin puut pitäisi saada kunnollisina korjuuseen. Siksi kyllä tuonkokoisen (20 ha) metsäalueen järkevä hoito edellyttää ympärivuotista toimivaa tieyhteyttä. Puuhastelemallakin syntyy kuluja, mutta ei koskaan pysyvää hyötyä. Siksi neuvoni. Teetä kunnon tie suon yli.
Suorittavan portaan tulkinta lienee oikea. Onko se lehtipuuosuus myös osatekijänä taustalla siinä, kun UPM myy ”suometsiään” tuolla Itä-Suomessa? Lehtipuuosuushan kasvaa, jos myy männiköitä.
Hintapolitiikkahan on sellainen, että päätehakkuukoivun kuutiohinta on luokkaa runsas 30 euroa/m3 ja kuusen taas reilusti yli 50 euroa. Eikä niitä koivumottejakaan niin paljoa kerry, että kompensoisi tuota eroa. Ettei se koivun kasvatus ainakan nykyhinnoilla siis pärjää kuusenkasvatukselle normaalimetsässä.
Meikäläisen naapurissa on UPM:n iso metsätila. Vielä muutama vuosi sitten siellä oli linjana, että perkauksissa kaadetaan kaikki koivut. On se systeemi kyllä näemmä muuttunut. Voisiko olla niin yksinkertainen syy, että taimia oli jostain muualta jäänyt yli ja ne tungettiin tuohon.
Aiemmin kirjoitin, että koivun uudistus sopii parhaiten reheville hakamaille. Sellaiseen paikkaan meillä on tarkoitus tehdä ensi vuonna reilun hehtaarin aukko ja istuttaa koivulle. Koivulle siksi, että se pärjää parhaiten paikalle syntyvän vattu-leppä- ym kasvillisuuden kanssa. Ja onhan koivikko kaunis. Tietysti kannattaa myös riskejä hajauttaa istuttamalla erilaisia puita niille sopiviin kasvupaikkoihin.
Kyllä olen Kuusmottisen kanssa samma mieltä. En lähtisi kokeilemaan. Halvin homma olisi se, että läheltä löytyisi moreenikumpare, jonka ajattaisi esim kunnon traktori-peräkärry-yhdistelmällä sienne suohon. Antaisi painua pari vuotta ja tasoittaisi epätasaisesti painuneet. Sitten päälle suodatinkangas ja sitten murske. Kuten tuolla aiemmin kerroin, niin kannattaisi ensiksi tutkailla sitä, mistä löytyisi kova pohja lähimpänä. Parinkymmenen hehtaarin hakkuusta kannattaisi investoida kunnon tiehen.
Meillä oli vähän pienempi ongelma kuin Puuntakusella. Piti saada rämesuon takaa pois n. 1500 m3 puuta. Ensiksi tutkittiin tangoilla ja löydettiin paikka, jossa turvemaata oli vain vähän. Sitten siihen ajettiin havuja ja kas kumma se kantoi ajokoneen kesällä. Vaihtoehtona olisi ollut jäädyttäminen talvella, mikä on aika työläs operaatio. (Ja vielä varasuunnitelmana ajaa pois puut naapurin maan kautta maksamalla kohtuullinen korvaus)
Jos kyseessä on vain puutavaran ajo joskus, niin eipä kyllä tuollaista Puuntakusen kyselemää tietä ainakaan taloudellisilla perusteilla kannata tehdä. Sinänsä tuollaisia telalavateitä minäkin joskus teekkarina suunnittelin kesätöinä Metsähallitukselle. Kuinka ne kantavat täyteen lastatatun nykypäivän tukkirekan en tiedä.
Muuten noista soista johtuu skkin, että Venäjän suunnattomat puuvarat jäävät pääosin hyötyläytön ulkopuolelle, koska lähes aina edessä suo tai joki. Että on noista soista hyötyäkin