Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Mehänpojalle vastaisin, että siinä VMI:ssä varmastikin näkyvät taimistotuhot. Tuskin siinä kuitenkaan on selvitetty hirvien suorittamaa varhaisperkausta ja sen hyötyjä kuusikon kasvulle.
Aikalailla suurempi ongelma on se. että meillä syntyy hakkuusäästöä, koska puulla ei ole tarpeeksi kysyntää. Siitäkin seuraa, että metsänkasvu taantuu. Juuri äsken oli näillä palstoilla eräs vastaus, joka kertoi, ettei 5 ha:n männyn ensiharvennustalvileimikosta tullut yhtään ostotarjousta. Miettikääkä sitä ruikuttajat.
Siteerasin aiemmin Metsälehden juttua, jossa Syrjästen pariskunta torjui hirviä hajusteilla. Pariskunta totesi myös, että hirvistä on yös etua, koska ne perkaavat pusikkoja ym.
Oma kokemus on täysin sama. Hirvet syövät aika usein vatun latvoja. Tästä on merkittävää etua kuusentaimien kasvulle. Sama tilanne on ainakin meillä usein myös koivun ja haavanvesojen kannssa. Ne menevät hirvien suihin. Useilla kuvioilla ei näiden syiden vuoksi tarvitse tehdä varhaisperkausta lainkaan. Ja tietysti kuuset kasvavat tosi nopeasti.
Mielekiintoista olisi, jos joku vaivautuisi tutkimaan hirvien myönteiset vaikutukset metsätaloudelle noiden jatkuvien ruikutusten vastapainoksi. Toki tietysti on se ongelma, että hyödyt ja haitat todennäköisesti useimmiten kohdistuvat eri tiloille.
Kyllähän se ”välikäsi” tekee muutakin kuin rahastaa. Ei ne puut ilman rekkoja sinne tahtaalle ui.
Jostain leimikosta on meiltä lähtenyt liki 10 eri paikkaan puuta. En kyllä haluaisi olla sellaista organisoimassa tehdastoimituksiin. Eivät tietysti enempää rekat kuin tehtaatkaan. Tuntuu kyllä, että nykyinen logistinen ketju on täysin ylivoimainen kustannustehokkuudessa.
Se mikä nykymallissa on myös miellyttävää, että vastuu puusta siirtyy ostajalle niitä kaadettaessa. Ei tarvitse enää surra sitä, mitä puille tapahtuu jatkossa tai onko laatu juuri sopimusten mukainen.Ottaahan moni autoonsa Kasko-vakuutuksen vaikka periaatteessa ei koskaan tarvitsisi, jos ajaa varovaisesti. Ne Kaskon vakuutusmaksuthat ovat lisäksi aivan eri hintaluokassa kuin metsävakuutuksen.
Meillä meni monta vuotta, kun korvaukset olivat suuremmat kuin maksetut maksut. Oli myrskytuhoa, lumituhoa ja myyrätuhoa. Metsävakuutus on siitä miellyttävä, että ainakin minun kokemukseni mukaan siitä saa sopimuksen mukaisen korvauksen pelkällä hakemuksella. Esimerkiksi palovahingoissa tuntuu olevan tilanne usein se, että korvaukset eivät läheskään vastaa vahinkoja jka joutuu käymään kovia taisteluja vakuutusyhtiön kanssa.
Laatukoivutyveä oli ainakin vuonna 2008 kahta eri laatuluokkaa. Ainakin meillä niin, että se halvempi maksoi tuplasti tukin perushinnan ja huippulaatu nelinkertaisesti. Siitä sai noin 180 euroa/m3. Sittemmin on taidettu luopua niistä huippuhinnoista. Homma silloin 2008 oli tarkkaa. Kaveri tuli etukäteen erikseen tutkimaan joka laatupuun ja merkkasi tukkien katkaisupituudet. Taisi olla vielä niin, että metsuri kävi ne kaatamassa. Nyt homma on jäänyt motokuskin vastuulle. Siksi sitä laatutyveä ei paljon kerry.
Sahoista ainakin Versowood ostaa pylväitä. Joskus kelpaa jopa 13 cm:n latvamittaan asti. Siitä tietysti on etua sopivissa leimikoissa.
Vähän viisastellen. Tottakai niitä kuusensiemeniä saa sinne metsään kylvää. Eihän sitä kukaan kiellä. Mikä sitten on lopputulema onkin eri asia-
Kokemusta on joskus paljasjuuritaimiaikaan, meille tyypilliseen karuhkoon, kivikkoiseen paikkaan tehdystä kuusen kylvöstä. Siis kivien välissä oli niin vähän maata, ettei istutus olisi onnistunut ainakaan kunnolla. Kyllä siihenkin metsä tuli ja paikoin ihan kunnollista kuusikkoa. Tosin hitaanlaisesti. Paikoin luultavasti heinä esti kuusen taimettumisen. Niille paikoin syntyi sekalainen harva tai tiheä koivu-/mäntytaimikko.
Kuusi taimettuu luontaisestikin erittäin hyvin sopivissa varjostus- ja kosteusoloissa. Toisissa paikoin ei juuri luontaista kuusentainta näe. Heinä ym estävät taimien kehittymisen. Samat periaatteet koskevat siis myös kylvösiementä. Joten kylvön onnistuminen vaatii hyvää ammattitaitoa ja ehkä onneakin. Kaikin paikoin kuusen kylvö ei varmaankaan onnistu lainkaan.
Itse en kyllä missään olosuhteissa alkaisi leikkiä kuusen kylvöllä. Rehevillä mailla uudistamisen perusperiaate on saada taimet mahdollisimman nopeasti ylös pintakasvillisuudesta. Kuusen kylvöllä tämä ei onnistu. Jatkossa olisi edessä monenlaisia vaikeuksia ja tosi paljon ylimääräistä työtä. Nykyiset jalostetut pottitaimet ovat kyllä ylivertaisia kuusenkasvatuksessa.
Ei ne koirat kyllä tunnu turhautuvan. Meillä puuttuu neljä vasaa ja yksi aikuinen kaatokiintiöstä. Siksi ei voi ampua aikuista.
Meillä on myös niin hankalat maastot, ettei kaus tiestä yleensä ammuta, koska ainakin aikuinen hirvi jouduttaisiin tuomaan paloina. Joskus tietenkin niinkin käy, mutta se on lihan laadun kannalta ongelmallista.
Tuli taas harrrastettua ”hirvipolittiikkaa” viikonloppu. Ei lisätty hirvikantaa. Ei myöskään vähennetty. Tuli passissa mietittyä sitä, millainen Suomen hirvikanta olisi, jos nämä hirvistä valittajat olisivat kannan hoitamisesta vastuussa. Jokainen saa tehdä omat johtopäätöksensä.
Yksi asia on selvä, jos kanta on kovin pieni, niin metsästys ja etenkin hirvikoirien kasvatus menettää mielekkyytensä. Se taas johtaa äkisti metsästyksen vähenemiseen ja sitä kautta kannan voimakkaaseen nousuun. Ongelmallista on siis myös hirvien liikkuminen. Hyvä tietysti olisi, jos hirvikanta olisi kohtuu pieni ja tasaisesti jakautunut. Näinhän ei tietysti ole, mikä antaa oman jännitteensä metsästykseen.
Harva näistä narisijoista olsi varmaankaan valmis kasvattamaan ja kouluttamaan hirvikoiraa. Koiran omistajan rooli on usein sellainen, että, kun muu porukka lähtee kotiin, niin koira saattaa vielä jatkaa ajoa. Niin tänäänkin. Koira aloitti hirvenhakkúmisen ennen yhdeksää. Liekö ollut sama hirvi, jota se edelleen haukkui 17 jälkeen. Muut metsästäjät olivat lähteneet kotiin jo paljon aiemmin.
Mutta mukaavaahan se jahti on ollut, kun ilmat ovat olleet hyvät ja porukka mukava, vaikkei aina saalista tulisi. Sitten, kun on pakkasta tai kunnon räntäsade ja metsästretty pari kuukautta kaikki viikonloput, tilanne alkaa olla tioinen.
Tuli taas harrrastettua ”hirvipolittiikkaa” viikonloppu. Ei lisätty hirvikantaa. Ei myöskään vähennetty. Tuli passissa mietittyä sitä, millainen Suomen hirvikanta olisi, jos nämä hirvistä valittajat olisivat kannan hoitamisesta vastuussa. Jokainen saa tehdä omat johtopäätöksensä.
Yksi asia on selvä, jos kanta on kovin pieni, niin metsästys ja etenkin hirvikoirien kasvatus menettää mielekkyytensä. Se taas johtaa äkisti metsästyksen vähenemiseen ja sitä kautta kannan voimakkaaseen nousuun. Ongelmallista on siis myös hirvien liikkuminen. Hyvä tietysti olisi, jos hirvikanta olisi kohtuu pieni ja tasaisesti jakautunut. Näinhän ei tietysti ole, mikä antaa oman jännitteensä metsästykseen.
Harva näistä narisijoista olsi varmaankaan valmis kasvattamaan ja kouluttamaan hirvikoiraa. Koiran omistajan rooli on usein sellainen, että, kun muu porukka lähtee kotiin, niin koira saattaa vielä jatkaa ajoa. Niin tänäänkin. Koira aloitti hirvenhakkúmisen ennen yhdeksää. Liekö ollut sama hirvi, jota se edelleen haukkui 17 jälkeen. Muut metsästäjät olivat lähteneet kotiin jo paljon aiemmin.
Mutta mukaavaahan se jahti on ollut, kun ilmat ovat olleet hyvät ja porukka mukava, vaikkei aina saalista tulisi. Sitten, kun on pakkasta tai kunnon räntäsade ja metsästretty pari kuukautta kaikki viikonloput, tilanne alkaa olla tioinen.
Olen kyllä AMMATTIMIEHEN kanssa samaa mieltä. Harvennus ei kannata. Tuon ikäinen kuusikko tuskin parantaa kasvuaan harvennuksen jälkeen. Nimittäin aurinko alkaa polttaa runkoja ja kasvu saattaa käytännössä tyssätä kokonaan. Myös tuulituhoja saattaa ilmaantua.
Siis aukoksi noin 10 vuoden kuluttua. Kannattaa muistaa, että kasvu tästä eteenpäin on käytännössä tukkipuuta.
Uudistamisvaiheessa sitten vesitalous priimakuntoon, koska puiden haihduttamisen loppuminen nostaa automaattisesti vesipintaa. Naveromätästys on eräs hyvä tapa hoitaa kuivatusta. Jos mahdollista, niin myös valtaojat kuntoon.