Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Vähän toista selitystä Jesse ensimmäisessä kommentissaan tarjoili. Ilmeisestikin kehityskelpoista ainesta, kun niin nopeasti muuttaa käsityksiään.
Lieke Jesse huomannut, että siellä ulkona sataa joskus vettä, minkä poistosta rakennuksen vieresstä on myös huolehdittava. Ainkin meillä tippavedet lähtevät samaa reittiä kuin sadevedetkin.
Täytyy todeta, että on kyllä rohkea hoitokunta, tai sitten ei ole lukenut yhteismetsälakia. Lain 28 §:
”Hoitokunnan jäsen ja toimitsija on velvollinen korvaamaan vahingon, jonka hän on toimessaan tahallisesti tai tuottamuksellisesti aiheuttanut osakaskunnalle…Hoitokunnan kokouksesta todetaan 25 §:
”Kokouksessa ei saa tehdä päätöstä, jolla osakkaiden tai osakaskunnan kustannuksella annetaan osakkaalle tai jollekulle muulle ilmeisesti epäoikeutettua etua”;Mielenkiinnon vuoksi: sanotaanko ohjesäänössä jotain toiminnanjohtajasta ja tämän oikeuksista/vastuista.
Harjavallassa kaikki on toisin!!!
Myös ilmalämpöpumppu. Meillä päin se kuivattaa sisäilmaa. Sieltähän menee tiivistyvän veden poistoputki ulos ulkoyksikön alle. Miten Jesse perustelet tuon väitteesi, että ilmalämpöpumppu kostuttaisi sisäilmaa.Tietysti meilläkin on lisälämmitykseen käytössä pari pönttöuunia, jotka yhdessä tuon pumpun kanssa takaavat kyllä mukavat olosuhteet. Varalla on sähkölämmitypatteritkin (paitsi suuressa tuvassa), mutta ne ovat harvoin päällä.
Ilmalämpöpumppu on mitä mainioin lämmityslähde kevät- ja syksyaikoihin 0-keleillä tai pienillä pakkasilla. Meillä Keski-Suomessa on vanhassa hirsirakennuksessa iso ja korkea tupa, tilavuudeltaan omakotitalon luokkaa. Aiemmin sitä lämmitettiin leivinuunilla, johon sai ajaa metrisiä halkoja ja poltella niitä puoli päivää. Nyt tuo ihmevekotin surraa lämpöä niin, että ei uskoisi moista. Muutamalla kaverilla myös on sellainen mökeillään ja ovat myös erittäin tyytyväisiä.
Me ei siellä asuta talvella. Silloin pitäisi tietysti hankkia maa- tai hakelämpö. Nyt se tupa ja muut tilat, paitsi vesipisteitä sisältävät, ovat kylmillään.
Tehokkaita ovat pöntöt.
Vuonna 2009 myyrätuhon ”innoittamina” veimme luontoon 15 pönttöä, lähinnä varpuspöllöille. Ei ole vielä löytynyt pöllöasukkeja, joitakin pikkulintuja kylläkin. Mutta ei ole ollut myyrätuhojakaan.
Kova homma, kun pönttöjä pitäisi aina siirtää uusimpien aukkojen reunoille, jotta niistä saisi parhaan hyödyn. Sitä ei ole kyllä tehty. Saa nähdä, mikä on ensi keväänä tilanne. Onko pöllöjä tai tuhoja ilmaantunut.
Gla:lle
En minäkään näitä meidän männiköitä ole ajatellut muuttaa kuusikoiksi. Metsäsuunnitelmassa maapohja on luokiteltu keskikarkeaksi tai karkeaksi. Käytännön kokemus on osoittanut, että hakkuun jälkeen pohja tosiaan vaihtelee. Ne rehevimmät paikat ovat ongelmallisia männyn kannalta, koska heinä haittaa uudistumista. Se tyhjä paikka kasvavimmalla kohdalla tietenkin harmittaa ja vaikuttaa totta kai kokonaiskasvuun,Kuusi-mäntysekametsä on ainakin meikäläisen mielestä paras. Sitä voi perkaus- ja harvennusvaiheessa säädellä kohunkin paikkaan parhaiten sopivaksi. Tällainen systeemi vaatii tietenkin aika paljon viitseliäisyyttä ja lisää taimikon perustamisvaiheen kustannuksia, mutta onnistuessaan tuottaa kyllä hyvän tuloksen.
Olen ollut toki leimaamassa apupoikana metsää jo Korean konjunktuurin aikaan 1951. Mitä metsämarssit vaikuttivat siihen en kyllä osaa ottaa varmaa kantaa. Meillä on kyllä pyritty hoitamaan silloin muutenkin ammattimiesten ohjeiden mukaan. Ehkä suurin vaikutus on ollut oppi, että metsänhoitoon pitää panostaa, mikä sitten kyllä näkyykin nykypäivänä metsiemme kasvussa.
Voi kyllä todeta suuren hyppäyksen tapahtuneen myöhemmin, kun paakkutaimet tulivat markkinoille. Minulla on joku vertailukohde, kun tien kahta puolen uudistettiin samanlaisella maapohjalla 35 tai 15 vuotta sitten. Kyllä se nuorempi kuvio on vallan toisennnäköinen ja kasvuun lähtö huimasti parempaa. Paljasjuuritaimien istutus oli paljon vaikeampaa ja kasvuunlähtö vastaavasti hidasta, Silloin ei myöskään harrastettu varhaisperkausta, joka olisi nopeuttanut taimien kehitystä. Raivaussahatkin taisivat tulla markkinoille vasta 1970-luvulla. Silloinhan suoritettiin ”perkauksia” paljon lentoruiskutuksin.
En kyllä muista koskaan tyrkytetyn koivunistutusta silloisten metsäammattilaisten toimesta. Ainoa poikkeus oli vanha lehmähaka, johon koivu oli ainut oikea vaihtoehto. Männynistutusta tarjoiltiin silloin 1970-luvulla rehevimmilekin paikoille ja tietysti niitä istutettiinkin. Paljon istutettiin myös kuusta. Kerrankin fiksu yhtiön mies torppasi liian rehevään paikkaan ehdotetun männynistutuksen ja vaihdatti kuusenistutukseksi. Kyllä ammattilaisilla oli silloinkin myös omaa harkintaa.
Taneli ei ehkä ole sisäistänyt yhteismetsän ja osakeyhtiön eroa, kun ei pitänyt kantaa talousarvion roimaa ylitystä automaattisesti tuomittavana. Nimittäin yhteismetsän hoitokuntaa voisi rinnastaa vaikkapa jonkun valtuuttamaan henkilöön. Jos joku antaa valtakirjan suorittaa joku liiketoimi valtuuttajan määräämällä tavalla, niin ei se valtakirjan haltija saa ylittää valtuuksiaan.
Yhteismetsän hoitokunnan rooli on tällainen valtuutettu, jolle on annettu ohjesäännössä, toimintasuunnitelmassa ja talousarviossa rajat, joiden mukaan toimitaan. Kysymys ei luonnollisestikaan ole edes siitä, että yhteismetsälle aiheutuisi tappiota valtuuksien ylittämisestä, sillä tappiota voi tulla jollekin osakkaalle, jolla olisi yhteismetsän hänelle kuuluvalle voitto-osuudelle kannattavampi sijoitus.
Jesselle
On Timpalla ”kalupakissa” koivukin. Kun ensi vuoden istutukset on tehty, niin kasvaa jo 10 ha 1-40-vuotiasta puhdasta koivikkoa. Havupuun seassa koivua ei tunnetuista syistä ole helppoa kasvattaa. Siksi koivua niissä vain vähän. On meillä jätetty pieni haapametsäkin tuomaan vaihtelua maisemaan.Gla epäili, että kuivuus haittaa joskus kuusenkasvua. Omat havainnot viittavat, että ongelmat esiintyvät paikoissa, joissa kallion päällä on ohut maakerros. Meillä esimerkiksi paras kuusenkasvu on mäen päällä kivikossa. ( vajaa 50-vuotiaat kuuset jo jopa 42-senttisiä) Tosin kyseessä on ns supra-aktiivinen paikka, siis mannerjään sulettua ei jäänyt vedenpinnan alle.
Mitähän muuta sieltä pilvistä vielä tulee? Merivesien lämpeneminen epäilemättä lisää haihduntaa ja sitä kautta sateita. Miten Suomessa? Luulisi, että ainakin Länsirannikko tulee saamaan entistä enemmän vettä. Sadanta saattaa vähentyä itään mennessä, kun Atlantilta tulleet sadepilvet ovat ennättäneet purkaa lastinsa. Kuusihan pitää kosteudesta.
Typpilaskeumilla ja sateilla on epäilemättä heinänkasvua lisäävä vaikutus. Männyn kasvatusta tämä haittaa, koska heinä silloin usein nitistää sen sirkkataimen. Me olemme ratkaisseet ongelman niin, että ästystä ja sen yhtydessä suoritettua männynkylvöä täydennetää seuraavana vuonna kuusenistutuksella. Silloin esin pahemmin heinettyvät alueetkin ovat ainakin jossain määrin taimettuneita, siis kuusilla. Tietysti myös muokkaamatta jäänet kohdat.
Tässä keskustelussa on jäänyt ottamatta huomioon ilman mukana tulevan typen vaikutus luontoon. Meillä on erittäin paljon vanhoja putaita männiköitä. Yllättävää kyllä niissä mustikkakasvusto on erittäin voimakasta.
Tulee väistämättä tunne, että luonto on muuttunut selvästi rehevämpään suuntaa vaikkapa vain viimeisen 50 vuoden aikana. Itse kyllä epäilen juuri tuon typen vaikutusta. Epäilemättä se vaikuttaa kuusien kasvuua lisäävästi, kun sinne kankaille aiemmin harhaantuneen kuusta katselee.
Kuinka paljon ja miten tuo tulevaisuudessakin satavan typen vaikutus pitäisi sopivaa puulajia valittaessa ottaa huomioon, tulisi viisaiden tutkijoiden selvittää. Itse pyrin siihen, että saadaan mahdollisimman paljon kuusi-mäntytaimikoita, jolloin tulevaisuudessa on vaihtoehtoja.