Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
AJ:lle
Voisiko ajasella myös päinvastoin. Jospa korkea kettukanta ja vähäiset myyrätuhot johtuvatkin maatalousvaltaisesta ympäristöstä eikä päinvastoin. Eikä myyrä- ja kettukannoilla ole mitään korrelaatiota.Vähäiset myyrätuhot johtuvatkin siitä, että niille riittää pelloilla ruokaa kannan suuruudesta riippumatta. Ketuille on taas aina muutakin ruokaa kuin myyriä. Ajattelepa asiaa näin
Anton jaksaa. Tylsähän sitä on kirjoitella, jos kukaan ei vastaa. Siksi muutama näkemys
Lapissa kalastelen vuosittain eräällä tammukkapurolla. Talvella näkee. kun minkkikin kalastaa. Kulkee pitkiä matkoja koholle jääneen jääkannen alla ja ”vakauttaa” tammukkakantaa.
Kesällä seurailen mökkijärven sorsapoikueita. Niitäkin joku ”vakauttaa”. Arvatenkin minkki.
Kerran näin, kun minkki sukelsi laituriarkessa olevaan piisaminpesään. Tällä kertaa ”vakautus” ei onnistunut, mutta kyllä piisameille tuli kiire.
Antonille tiedoksi, että em eläimet ovat minkin yleisintä ravintoa. Listaan voi varmaan vielä lisätä muut purojen ja niiden varsien eläimet kuten vesimyyrät ja sammakot. (Onkohan se minkki onnistunut ”vakauttamaan”piisamikannan lähes sukupuuton partaalle)
Siis metsä- enmpää kui peltomyyräkään eivät kuulu minkin normaaliin ruokavalikoimaan eikä siitä ole metsätaloudelle mitään hyötyä.
Kannattaaa muistaa se, mihin kuusentaimia syntyy luontaisesti. Siis kosteahkot paikat (aukoissa varjoisat reuna-alueet), metsässä olevan tien luiskat, metsässä olevat ajourat. Yhteistä kaikille on mielestäni vähintään kohtuullinen maapohjan kosteus ja kosteahko pienilmasto. Harvemmin niitää luontaisia taimia näkee runsaammin aukkojen keskellä.
Edelläkin oli eräs esimerkki, siitä, ettei kylvö onnistunut. Itse uskon, että varjossa kasvamaan tottuneen kuusen biologia on se tekijä, joka estää taimettumisen aukoissa. Joko siemenet eivät idä, taimet kuolevat kuivuuteen tai sitten heinä nitistää ne. Toki varmaan poikkeuksikin on, mutta yleisemmin varmasti epäonnistumisia. Kun tiedetää nykyisten paakkutaimien kasvuunlähdön ripeys, niin kyllä sitä metsänomistaja kerjää itselleen hankaluuksia yrittäessään uudistaa meisäänsä kuusta kylvämällä.
GLA:lle
Kyllähän se hirvenveto näin jälkeenpäin aika hurjalta tuntuu. Seltykseksi voi todeta, että niitä puita alkoi kaatua vasta noin 14 aikoihin, jolloin oli vielä ajo käynnissä. Eihän siitä ajosta ammuttua hirveä voinut metsäänkään jättää. Yllättävää oli myös, että ne kaatuvat puutkin olivat tosiaan notkossa sankassa kuusikossa, jolloin niiden kaatumista ei edes kokemusperäisesti voinut ennakoida.Nyt tiedetään paljon enemmän monista myrskyistä ja toivon mukaan niiden vaikutuksia voidaan ennakoidakin paremmin.
Eivät tainneet vastailla myrsky-alueilla olevat, kun ei ollut sähköjä. Soittelin illalla parille kaverilleni. Olvat sähköt menneet aamuyhdeksältä ja vielä illalla kuuden maissa pimeiinä. Liekö vielä tänäänkin.
Manta-myrsky oli 25.10.1985. Minäkin olin silloin hirvimetsällä. Tuuli lujaa muutaman tunnin ja sitten alkoi tuulen vispaamia puita kaatua. Piti vain hirvenruhoa vetäessä väistellä kaatuvia puita. Tyypilliset tuhot olivat mm kosteissa notkoissa, joissa kuusien juuret menettivät pitokykynsä. Toki joku aukonreunakin siirtyi
Kaveri oli silloin jossain Savossa hirvimetsällä. Mukana oli myös KOP:n eläkkeellä olleva pääjohtaja sydänvaivainen Veikko Makkonen. Hänen passipaikaltaan kuului laukaus. Sieltä löytyikin kaksi vainaata, siis hirvi ja ampuja. Komea lähtö, mutta kavereilla oli vähän vaikeaa, kun tiet olivat poikki eikä silloin vielä ollut kännyköitä.
Taitaa olla niin, että tällaisiin myrskyihin saadaan liki vuosittain varautua. Kaipa tämä on sitä ilmaston lämpenemisen seurausta, siis esin Atlantin lämpeneminen ja napajään sulaminen saattaisivat vaikuttaa.
Ainakin kuusenkasvatuksessa tilanne pitäisi mielestäni ottaa huomioon, ettei harvennettaisi liian harvaksi.
Ainakin Saarijärvellä päin kaatui aika reilusti kuusia. Pahin mahdollinen tilanne. Märkä maa ja pitkäkestoinen tuuli, joka vispasi silttimaista pitävyyden.
Asiaa vakuutusyhtiölle. Ja tarvitaan motoakin.
Minä ehdotan pylväshaapaa. Se on paljon solakampi kuin tavalliset haavat. Ei tuota niin paljon lehtiäkään. En tiedä onko sitä nykyään myynnissä. Meillä istutettiin pihaan n. 40 vuotta sitten Kasvoivat alkuun nopeasti, mutta nyt näyttävät tyytyvän verkkaiseen tahtiin.
Laskeskelin yhden esimerkin siitä. kuinka ”kannattavaa” on ostaa uudistushakkuukypsää metsää, jos ostaja maksaa puusta markkinahinnan ja vähän maapohjasta ja myy sitten puut.
Menot/ha
+maapohja 500
+puusto 12000
+varainsiirtovero 0,04×12500 =500
=menot yht 13000Tulot/ha
+puunmyynti 12000
-myyntivero 0,28×12000=3360
+metsävähennyksen vaikutus 0,28×0,6×13000=2184
=tulot yht 10824Siis uudistamaton maapohja/ha maksaisi 2176 euroa. Ei vaikuta kovin hyvältä sijoitukselta, kun sitten on lisäksi maksettava uudistuskulut ja vuosittaiset hallinto ym kulut. Jotta metsäsijoitus tuottaisi jotain, niin ostohinnan uudisruskypsissä metsissä pitäisi siis olla selvästi alle puustoarvon, siis esim 30%. Nuorissa metsissä tilanne vaihtelee sekä puuston/taimiston iän ja laadun, maapohjan, että hoitotarpeen mukaan luonnollisestikin paljon. Kiinteät kulut rasittavat luonnollisestikin niitä samalla tavoin. Muistettava on tietenkin myös, että ammattimaisessa toiminnassa sijoitetulle pääomalle pitää saada kunnon tuotto.
Jos yhteismetsä ostaa tilan, niin käytännössä se ei muutu yhteismetsäosuuksiksi. Yhteismetsä omistaa sen ja hakee sille lainhuudon. Siis yhteismetsäosuuksien määrä säilyy ennallaan. Kun ostetulta tilalta myydään puuta, niin silloin yhteismetsän tuotto kasvaa ja kukin osakas saa osuutensa mukaisen prosentin tuosta tuotosta. (Ostettu maa-alue voidaan toki liittääkin yhteismetsään, mutta ei se yleensä ole järkevää)
Timo Heikki ilmeisestikin tarkoitti, että yhteismetsäosuuden markkinahinta perustuu jaettavien jako-osuuksien suuruuteen siten, että ostaja määrittelee tuottotavoitteensa perusteella hinnan, jonka on valmis maksamaan. Siis, jos tavoitellaan esim 5 %:n tuottoa, niin osuuden hinta on jako-osuuden suuruus kerrottuna 20:llä jne.
Jos ostetusta metsästä ei saada vuosikymmeniin tuottoa, niin sijoitetun pääoman kassavirta on pitkään negatiivinen, koska sitä rasittaa kuitenkin monet kiinteät kulut kuten hallinto, vakuutukset, tiekulut ym. Nämä siis pienentävät yhteismetsän tulosta ja jako-osuuksia. Toki tilanne saattaa vuosikymmenten kuluttua olla toinen, mutta siihen mennessä saattaa moni osakas olla siirtynyt toisiin maisemiin.
Sekin minua tuossa kaupassa ihmetyttää, että millä varoilla tuo kauppa rahoitettiin. Oliko kassassa noin paljon rahaa? Lain mukaan yhteismetsä ei saa ottaa velkaa ilman osakaskunnan päätöstä, ellei ohjesäännössä ole muuta määrätty.
Meidänkin yhteismetsällä on periaatepäätös, että voidaan hankkia uutta metsää ja toki hyvät resurssitkin. Tosiaan tilanne on sellainen, ettei järkihintaan ole uutta ostettavaa. Muutaman selvittelyn jälkeen totesin, ettei tyhjää kannata pyytää. Paras tuotto niin yhteismetsile kuin yksityisille on mielestäni saatavissa tehokkailla hoitotoimilla. Niihin ei sitoudu paljon rahaa, mutta se kasvaa taimikoissa hyvää korkoa.
Mielestäni yhteismetsälaki on kirjoitettu erittäin selvästi, ettei tällaista voisi sattua, jos lakia noudatetaan. Kuten olen usein kirjoittanut, niin yhteismetsä ei ole tarkoituksenmukainen kaikkiin tapauksiin, mutta toisissa tapauksissa hyvin järkevä ratkaisu.
Paljonhan moititaan myös ikääntyneitä metsänomistajia, jotka eivät hakkaa ja hoida metsiään eivätkä siirrä niitä jälkipolville, jotka tarvitsisivat metsätuloja kipeämmin. Onko tämä sitten viisasta?
Kaikissa systeemeissä on hyvät ja huonot puolensa. Kiinnostaisi tietää onko Timo Heikin yhteismetsällä tilintarkastaja, joka siis tarvitaan, jos myyntitulo on yli 200000 euroa.