Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Minä ehdotan pylväshaapaa. Se on paljon solakampi kuin tavalliset haavat. Ei tuota niin paljon lehtiäkään. En tiedä onko sitä nykyään myynnissä. Meillä istutettiin pihaan n. 40 vuotta sitten Kasvoivat alkuun nopeasti, mutta nyt näyttävät tyytyvän verkkaiseen tahtiin.
Laskeskelin yhden esimerkin siitä. kuinka ”kannattavaa” on ostaa uudistushakkuukypsää metsää, jos ostaja maksaa puusta markkinahinnan ja vähän maapohjasta ja myy sitten puut.
Menot/ha
+maapohja 500
+puusto 12000
+varainsiirtovero 0,04×12500 =500
=menot yht 13000Tulot/ha
+puunmyynti 12000
-myyntivero 0,28×12000=3360
+metsävähennyksen vaikutus 0,28×0,6×13000=2184
=tulot yht 10824Siis uudistamaton maapohja/ha maksaisi 2176 euroa. Ei vaikuta kovin hyvältä sijoitukselta, kun sitten on lisäksi maksettava uudistuskulut ja vuosittaiset hallinto ym kulut. Jotta metsäsijoitus tuottaisi jotain, niin ostohinnan uudisruskypsissä metsissä pitäisi siis olla selvästi alle puustoarvon, siis esim 30%. Nuorissa metsissä tilanne vaihtelee sekä puuston/taimiston iän ja laadun, maapohjan, että hoitotarpeen mukaan luonnollisestikin paljon. Kiinteät kulut rasittavat luonnollisestikin niitä samalla tavoin. Muistettava on tietenkin myös, että ammattimaisessa toiminnassa sijoitetulle pääomalle pitää saada kunnon tuotto.
Jos yhteismetsä ostaa tilan, niin käytännössä se ei muutu yhteismetsäosuuksiksi. Yhteismetsä omistaa sen ja hakee sille lainhuudon. Siis yhteismetsäosuuksien määrä säilyy ennallaan. Kun ostetulta tilalta myydään puuta, niin silloin yhteismetsän tuotto kasvaa ja kukin osakas saa osuutensa mukaisen prosentin tuosta tuotosta. (Ostettu maa-alue voidaan toki liittääkin yhteismetsään, mutta ei se yleensä ole järkevää)
Timo Heikki ilmeisestikin tarkoitti, että yhteismetsäosuuden markkinahinta perustuu jaettavien jako-osuuksien suuruuteen siten, että ostaja määrittelee tuottotavoitteensa perusteella hinnan, jonka on valmis maksamaan. Siis, jos tavoitellaan esim 5 %:n tuottoa, niin osuuden hinta on jako-osuuden suuruus kerrottuna 20:llä jne.
Jos ostetusta metsästä ei saada vuosikymmeniin tuottoa, niin sijoitetun pääoman kassavirta on pitkään negatiivinen, koska sitä rasittaa kuitenkin monet kiinteät kulut kuten hallinto, vakuutukset, tiekulut ym. Nämä siis pienentävät yhteismetsän tulosta ja jako-osuuksia. Toki tilanne saattaa vuosikymmenten kuluttua olla toinen, mutta siihen mennessä saattaa moni osakas olla siirtynyt toisiin maisemiin.
Sekin minua tuossa kaupassa ihmetyttää, että millä varoilla tuo kauppa rahoitettiin. Oliko kassassa noin paljon rahaa? Lain mukaan yhteismetsä ei saa ottaa velkaa ilman osakaskunnan päätöstä, ellei ohjesäännössä ole muuta määrätty.
Meidänkin yhteismetsällä on periaatepäätös, että voidaan hankkia uutta metsää ja toki hyvät resurssitkin. Tosiaan tilanne on sellainen, ettei järkihintaan ole uutta ostettavaa. Muutaman selvittelyn jälkeen totesin, ettei tyhjää kannata pyytää. Paras tuotto niin yhteismetsile kuin yksityisille on mielestäni saatavissa tehokkailla hoitotoimilla. Niihin ei sitoudu paljon rahaa, mutta se kasvaa taimikoissa hyvää korkoa.
Mielestäni yhteismetsälaki on kirjoitettu erittäin selvästi, ettei tällaista voisi sattua, jos lakia noudatetaan. Kuten olen usein kirjoittanut, niin yhteismetsä ei ole tarkoituksenmukainen kaikkiin tapauksiin, mutta toisissa tapauksissa hyvin järkevä ratkaisu.
Paljonhan moititaan myös ikääntyneitä metsänomistajia, jotka eivät hakkaa ja hoida metsiään eivätkä siirrä niitä jälkipolville, jotka tarvitsisivat metsätuloja kipeämmin. Onko tämä sitten viisasta?
Kaikissa systeemeissä on hyvät ja huonot puolensa. Kiinnostaisi tietää onko Timo Heikin yhteismetsällä tilintarkastaja, joka siis tarvitaan, jos myyntitulo on yli 200000 euroa.
Vähän toista selitystä Jesse ensimmäisessä kommentissaan tarjoili. Ilmeisestikin kehityskelpoista ainesta, kun niin nopeasti muuttaa käsityksiään.
Lieke Jesse huomannut, että siellä ulkona sataa joskus vettä, minkä poistosta rakennuksen vieresstä on myös huolehdittava. Ainkin meillä tippavedet lähtevät samaa reittiä kuin sadevedetkin.
Täytyy todeta, että on kyllä rohkea hoitokunta, tai sitten ei ole lukenut yhteismetsälakia. Lain 28 §:
”Hoitokunnan jäsen ja toimitsija on velvollinen korvaamaan vahingon, jonka hän on toimessaan tahallisesti tai tuottamuksellisesti aiheuttanut osakaskunnalle…Hoitokunnan kokouksesta todetaan 25 §:
”Kokouksessa ei saa tehdä päätöstä, jolla osakkaiden tai osakaskunnan kustannuksella annetaan osakkaalle tai jollekulle muulle ilmeisesti epäoikeutettua etua”;Mielenkiinnon vuoksi: sanotaanko ohjesäänössä jotain toiminnanjohtajasta ja tämän oikeuksista/vastuista.
Harjavallassa kaikki on toisin!!!
Myös ilmalämpöpumppu. Meillä päin se kuivattaa sisäilmaa. Sieltähän menee tiivistyvän veden poistoputki ulos ulkoyksikön alle. Miten Jesse perustelet tuon väitteesi, että ilmalämpöpumppu kostuttaisi sisäilmaa.Tietysti meilläkin on lisälämmitykseen käytössä pari pönttöuunia, jotka yhdessä tuon pumpun kanssa takaavat kyllä mukavat olosuhteet. Varalla on sähkölämmitypatteritkin (paitsi suuressa tuvassa), mutta ne ovat harvoin päällä.
Ilmalämpöpumppu on mitä mainioin lämmityslähde kevät- ja syksyaikoihin 0-keleillä tai pienillä pakkasilla. Meillä Keski-Suomessa on vanhassa hirsirakennuksessa iso ja korkea tupa, tilavuudeltaan omakotitalon luokkaa. Aiemmin sitä lämmitettiin leivinuunilla, johon sai ajaa metrisiä halkoja ja poltella niitä puoli päivää. Nyt tuo ihmevekotin surraa lämpöä niin, että ei uskoisi moista. Muutamalla kaverilla myös on sellainen mökeillään ja ovat myös erittäin tyytyväisiä.
Me ei siellä asuta talvella. Silloin pitäisi tietysti hankkia maa- tai hakelämpö. Nyt se tupa ja muut tilat, paitsi vesipisteitä sisältävät, ovat kylmillään.
Tehokkaita ovat pöntöt.
Vuonna 2009 myyrätuhon ”innoittamina” veimme luontoon 15 pönttöä, lähinnä varpuspöllöille. Ei ole vielä löytynyt pöllöasukkeja, joitakin pikkulintuja kylläkin. Mutta ei ole ollut myyrätuhojakaan.
Kova homma, kun pönttöjä pitäisi aina siirtää uusimpien aukkojen reunoille, jotta niistä saisi parhaan hyödyn. Sitä ei ole kyllä tehty. Saa nähdä, mikä on ensi keväänä tilanne. Onko pöllöjä tai tuhoja ilmaantunut.
Gla:lle
En minäkään näitä meidän männiköitä ole ajatellut muuttaa kuusikoiksi. Metsäsuunnitelmassa maapohja on luokiteltu keskikarkeaksi tai karkeaksi. Käytännön kokemus on osoittanut, että hakkuun jälkeen pohja tosiaan vaihtelee. Ne rehevimmät paikat ovat ongelmallisia männyn kannalta, koska heinä haittaa uudistumista. Se tyhjä paikka kasvavimmalla kohdalla tietenkin harmittaa ja vaikuttaa totta kai kokonaiskasvuun,Kuusi-mäntysekametsä on ainakin meikäläisen mielestä paras. Sitä voi perkaus- ja harvennusvaiheessa säädellä kohunkin paikkaan parhaiten sopivaksi. Tällainen systeemi vaatii tietenkin aika paljon viitseliäisyyttä ja lisää taimikon perustamisvaiheen kustannuksia, mutta onnistuessaan tuottaa kyllä hyvän tuloksen.