Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Hanke on kuin housuihin kuseminen pakkasella. Hetken lämmittää, mutta sitten…
Täytyy kyllä ihmetellä nykyistä hallitusta tästäkin.
Aikanaan Fortumin osakkeet maksoivat 4 euroa. Nyt niistä saa 5 vuodessa verojen jälkeen saman vaikka verkko on Fortumilla.
Tanelin kanssa samaa mieltä. Ei maanomistus tee ihmisestä änkyrää. Jos hän on änkyrä, on hän sitä luonnostaan. Maanomistus tuo vaan tuon änkyröinnin esille naapureiden harmiksi.
Meille päin muutti pariskunta, joka osti isohkon, mutta miltei puuttoman tilan. Heti ensiksi he käynnistyttivät rajankäynnin, jonka kuluista naapurit joutuivat maksamaan puolet. Tietysti he valittivat rajoista ja yhtä tietysti he hävisivät maaoikeudessa. Nyt on menossa valitus tietoimituksesta. Metkaa on, kun he yrittävät myydä harvennuskuusia. Vaatimus oli nimittäin, että hakkuun jälkeen kuuset kasvaisivat tasavälein. Ostaja sanoi, että voi hakata niin, että puita on sovittu määrä tai pohjapinta-ala. Uudelleen istutus ei kuitenkaan onnistu. Nyt kuusikko kituu edelleen harventamattoman. Valittavat, että hirvistä on haittaa, mutta eivät vuokraa maataan. Tässä pariskunnassa on vielä niin, että rouva on se tosi änkyrä.
Tietysti sitten löytyy tyyppejä, jotka ostettuaan parikymmentä hehtaaria, käyttäytyvät kuin puolen Suomen omistajat. He kyllä sitten tasaantuvat. Meillä on kyllä tuuria, koska kaikki naapurit suhtautuvat suurpiirteisesti. Jos tarvitaan jotain kulkuyhteyttä, se järjestyy. Tietysti mekin toimitaan samoin.
Puukauppaa käydään monilla tavoin. On myös kokorunkokauppaa. Sitten hyvästä mäntyharvennusleimikosta päätehakkuun yhteydessä joku saha todella maksaa päätehakkuun hinnan, jos sattuu olemaan tosi tarpeessa. Kumpaakin kauppaa on tehty ja männyn keskihinta on silloin hyvä. Toisella kertaa tulee sitten taas huonompi tarjous. Sellaista markkinatalous on, tavaran laadulla ja ostajan tarpeella on merkitystä.
Laudepuut tulevat kaiketi pääasiassa Virosta. Siellä kasvaa haapaa kunnolla. Pari vuotta yrittelin löytää ostajan haapatukeille. Ei kelvannut edes haapatuotteiden tekijälle. Kuiduksi meni. Hintahaitari 8-12 euroa/m3.
Harrastettu muokkaamattomaan maahan istuttamista vuosia. Muutaman kerran olut niin pieni aukko kaukana tiestä, ettei ole kannattanut rahdata konetta. Lopputulos oli, että säästyin kahdelta perkaukselta ja taimet ovat kasvaneet lähes yhtä hyvin kuin laikutetussa. Yleisesti tapauksia, joissa kivisyys estänyt osittain muokkauksen. Tulokset olleet hyviä. Syksyllä 2012 vertailin keväällä 2011 istutettujen taimien pituuksia kahdessa aukossa laikutettuun/muokkaamattomaan paikkaan Tulos: laikussa keskipituus 48,5 cm, ”luonnossa” 44,4 cm. Tietysti heinettyminen saattaa haitata tai sitten ei. Meillä yleensä ei.
Kantojen ja kivien vierustat ovat hyviä paikkoja taimien kannalta. Silloin heinä ei yleensä haittaa. Onko sitten kuusen kannon viereen istuttamisesta haittaa lahoriskin kannalta siihen en ota kantaa.
Niin kuin tuolla edellä todettiin, konsernit noudattavat laatuvaatimuksia tarkkaan, koska myyvät aika usein tukkipuut sahoille tai muille kilpailijoilleen. Esim UPM kuusta Vilppulan sahalle.
Toisaalta firmoille on oma mainekin kallis, joten ei sitä haluta varmaankaan pilata jonkun kuitumotin takia. Jos tilanne on todella se, että kuitukasassa on selvästi tukkia, niin luonnollisestikin ensimmäinen yhteys ko ostajaan. Jos hänen kanssaan ei asia asiallisessa keskustelussa selviä, niin sitten yhteys esimieheen ja/tai MHY:een.
Kyseessähän voi olla aloitteleva kuski, joka on varonut liikaa. Joka tapauksessa motokuskin tai ostajan olisi pitänyt ottaa yhteyttä myyjään, kun alkoi ilmetä, että tukkiprosentti on epätavallisen pieni. Omat kokemukset ovat siis päinvastaisia. Motomies on merkinnyt lengon tyven tukiksi ja ajokoneen kuski sitten tehnyt korjausviennin tukista kuiduksi.
Vertailin syksyllä erään sahan ja erään konsernin tukkisantoja suunnilleen samanlaisista männiköistä. Tulokset: saha 85%, konserni 79%. Ero selittyi pääosin sillä, että konserni noudatti tarkoin laatuvaatimuksia. Siis pui lengot tyvitukit kuitukasaan. Sahalle kelpasi lenkokin tyvi, kun puun laatu oli muuten hyvä. Konserni oli tarkkana, sillä vielä ajokoneen kuski oli havainnut jonkun lengon tyven. Keskustelin kummankin ostajan kanssa ja he myönsivät tilanteen olevan tämä.
Kahtena aiempana kertana konsernin tukkiprosentti oli ollut 83 %. Joskus jopa suurempi.
Selvähän se on, että tilanne täytyy selvittää. Toisaalta tilanne on, kuten edellä kerroin, että lenkous ja sen trkka huomioonottaminen vaikuttaa paljonkin asiaan.
Minulle oli vuonna 1995 joulun alla monivaiheinen joulukuusenhaku. Vaimon piti käydä tapaamassa sairasta veljeään Jyväskylässä. Ajateltiin samalla hakea useampikin joulukuusi. Värkkäsin lastenlasten kanssa peräkärryyn telineen, että ne pysyisivät kunnollisina.
Läksin sitten eräänä aamuna ajelemaan metsään. Olin kyllä huolissani metsäautotien lumitilanteesta. Niinhän siinä sitten kävikin, että juutuin kuusikuormineni mäkeen. Aikani yriteltyäni auto liukui sellaiseen paikkaan, että jouduin soittamaan naapurin traktorin avuksi. Onneksi minulla oli silloin joku kännykän esiaste, ettei tarvinnut lähteä kävellen hakemaan apua. Vaimolla ei ollut ja hän oli tietenkin huolissaan.
Ilta oli jo ennättänyt pimentyä, kun lähdettiin ajelemaan Espooseen. Olin ollut varovainen ja pannut jonkun kevytpressun kuorman päälle, jottei se likaantuisi tiesuolasta yms.
Ajeltiin tyttären asunnolle ja sanoin, että saat valita. Ylimmät kuuset eivät kyllä kiinnostaneet. Nimittäin se pressu oli hakannut niiden neulasista suuren osan irti. (Tuttaville piti sitten myöhemmin sanoa, että saatte kyllä kuusen ja neulaset, mutta erillään. Ei kiinnostanut.) Löytyi sieltä pohjalta ehjä kuusikin. Pisteenä i:n päälle liukastuin ja kaaduin kantaessani sitä tyttären pihalle.Nyt ostetaan joka vuosi Ison Omenan pihalta kuusi, jonka myyjä sanoo olevan Suonenjoelta. Aina kun paarustamme kuusen kanssa kotiin, niin kaikki liikenne pysähtyy lähestyessämme jotain suojatietä. Taidamme olla joko huvittava tai säälittävä näky.
Se taimikko, josta hain niitä kuusia, harvennettiin vuonna 2008.
Kokemus- ja historiatietoa on. Kettukanta tosiaan oli silloin 1920- 30-luvuilla käytännössä olematon. Isäni oli niinä aikoina ammattimetsästäjä Keski-Suomessa. Saalista tuli talvessa muutama kettu, vaikka pyyntivalikoima oli laaja myrkky, lippusiima, ajokoira ym.
Kanta lisääntyi sitten sotavuosina. Tietysti, kun pyytäjiä ei ollut. Metsästys ei enää sitten kannattanut, koska minkki syrjäytti pitkäkarvaiset turkikset USA:ssa 50-luvun alussa. Eikä se ketunpyynti ollutkaan helppoa.Paikantimella varustettu ajokoira ja luolakoirapari tekee nykyään kyllä saalistamisen helpoksi. Toki maantiet jättävät laajoja alueita, joissa ei voi käytännössä harjoittaa ajokoirametsästystä.
Epäilemättä avohakkuiden yleistyminen edesauttoi kettukantaa. Toinen tekijä oli peltojen paketointi. Nimittäin kesantopellot tarjosivat myyrille paremmat mahdollisuudet kehittyä ja luonnollisestikin hyvät saaliit ketuille. Pelloita taisivat sitten myyrätkin siirtyä suurinjoukoin metsiin.
Mitähän tilastoja Anton seuraa? Hänen mukaansa Pohjois-Karjalassa tapettiin kettuja vuoteen 1990 mennessä 20000 kpl vuodessa, minkä jälkeen tapettujen kettujen määrö nousi 60000 kappaleeseen vuodessa.
Katsoin Riistawebistä virallisia tilatoja. Sieltä löytyi seuraavia lukuja:
2002: 1800 kpl
2003: 2000 kpl
2004: 1600 kpl
2005: 1400 kpl
2006: 1600 kpl
2007: 2600 kplVoisiko Anton kommentoida eroja.