Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Antonille voin vastata koivuista. Tarkoitit ilmeisestikin, että hirvenliha on kallista, koska ei voi kasvattaa koivuja.
Totta on, että tuolla hirvimetsissä koivut eivät menesty. Kokemusta on kuitenkin myös peltojen lähellä kasvattamisesta, jossa ei hirvistä ole haittaa. Ei meillä päin ole 40-vuotias OMT-maalle istutettu, monta kertaa perattu ja kaksi kertaa harvennettu koivikko vielä päätehakkuukunnossa. Savossa voi toisin. Siihen en osaa ottaa kantaa.
Siihenkin osaan ottaa kantaa, että koivusta tukkisaanto on ratkaisevasti pienempi kuin kuusesta. Syinä mm. koivun paksuusvaatimus, oksaisuuskriteerit ja mutkaisuus. Laatutyveä saa tosi harvoista koivuista ja nekin pitää kasvattaa kuusikoissa. Puhtaissa koivikoissa se ruskotäpläkärpänen heikentää laatua. Ainakin minun matematiikalla kuusen kasvatus tuottaa paremman tuloksen. Oli sitten hirviä tai ei.
Kuten aiemminkin olen todennut, niin mekin kasvatetaan peltojen ympärillä entisillä hakamailla koivuja. Etuna on silloin se, että koivu kasvaa alussa nopeasti, mikä helpottaa taimikon vakiintumista. Toinen syy on esteettinen. Koivikko soveltuu maisemaan paremmin. Talous ei ole ratkaiseva tässä tapauksessa.
Anton, ei kannata isotella. Olen kulkenut metsällä 71 vuotta. Aluksi Isäni kanssa ja itsekseen aseen kanssa 64 vuotta. Revi siitä. Sitä paitsi isäni oli nuoruudessaan ammattimetsästäjä. Revipä siitäkin.
Epäilemättä hyvä tuomio. Poliisina takavarikoisin kaverin aseetkin. Ei tiedä mitä tapahtuu, kun aikansa asiaa päässään hautoo.
Yksi häirikkö kyllä pilaa koko sakin fiiliksen. Meillä on onneksi erittäin sopuisa porukka. Kaikki porukat eivät kyllä ole. Sen tietää, kun lukee esim Jahti-lehden lakipalstaa. Kyllä porukoissa monenlaista riidanaihetta onnistutaan keksimään.
Keski-Suomessa on hirviporukka, joka on niin tarkka hirven lihojen tasapuolisesta jaosta, että jauhaa kaiken, niin paistit kuin fileetkin, jauhelihaksi, joka on sitten helppo jakaa grammalleen itse kullekin.
Minulle tämä keskustelu on kovin outoa. Meillä harvennetaan sekä nuoria että vanhempia metsiä yli 10 ha joka vuosi. Ainoastaan yhdessä koivikon ensiharvennuksessa keskusteltiin mahdollisesta näkemäraivauksesta. Sitäkään ei tarvinnut tehdä, kun hakkuu tehtiin talvella, jolloin puskien lehdet olivat varisseet.
Eihän oikein hoidetussa kuusikossa ole ensiharvennusvaiheessakaan aluskasvillisuutta käytännössä lainkaan. Jossain tuoreen kankaan ensiharvennusmännikössä kyllä jonkun verran kuusta, kuten tuolla edelläkin todettiin.
Ratkaisevin tekijä on kyllä ajallaan tehdyt perkaukset. Toinen on kyllä aivan varmasti maapohjan taimettumisherkkyys. Meillä se on yleensä pieni. Ei meilläkään motokuskit kuitenkaan helpolla pääse. Maastot ovat yleensä erittäin kivisiä. En tiedä kummasta tykkäävät vähemmän, puskista vai kivistä.
Kyllä Puuntakunen on oikeassa. Olisi ehdottomasti pitänyt puuttua kaavoitus- ja rakennuslainsäädäntöön. Sen toimeenpaneminen nykyisessä pykäläviidakossa aiheuttaa mahdottomat kustannukset kunnille. Toinen, tietysti vielä mittakaavaltaan eri luokan asia, on sitten se, että kuinka paljon tämä lainsäädäntö ja viranomaiskäytännöt aiheuttavat tarpeettomia kustannuksia rakennushankkeiden toteuttajille.
Olen nähnyt tämän tolkuttoman byrokratian kasvun tuolta 1960-luvun lopulta nykypäivään. Se on itseään työllistävä laitos. Järkyttävää on myös se järjestelmään hiipinyt ajattelu, jonka mukaan vain kaavoittaja tietää mitä yhteiskunta tarvitsee ja miten se tulee toteuttaa. Todellisuudessa riittäisi vain kohtuullisten reunaehtojen asettaminen.
Tämä nykypäivän ajattelu johtaa myös siihen, etteivät suunnittelijat halua etsiä uusia ratkaisuja vaan odottavat määräyksiä viranomaisilta.
Lehden mukaan piti ensin ottaa avioero ennen palstan myyntiä. Jokainen voi sitten harkita, kuinka kallis oma siippa on.
Käytiin emännän kanssa hakemassa Espoossa kauppakeskuksen parkkipaikalta nurmijärveläinen ”luomukuusi” ja kannettiin se sitten kotiin. Hintaa oli 35 euroa. Isommat olisivat maksaneet 45 euroa. Myyjätär sanoi, ettei kuusta ole kasvuaikana lannoitettu. Siltä se muuten näyttikin. Oksia oli runsaasti. Metsänkasvattaja olisi harmitellut, mutta joulukuuseksi erittäin sopiva. Sanoi, että tulee myöhemmin myyntiin savolaisiakin kuusia Suonenjoelta.
Ei ole mielestäni mitään eroa, nimittäin, jos myyjä on ALV-rekisterissä. Myyjä maksaa ALV;n ja toisaalta lapsi saa vähentää ALV:n omassa ALV-laskelmassaan.
Meillä vaihdettiin perikunnalta tullut mönkijä uuteen. Koneliike oli huolissaan siitä, että se oli tullut yhteismetsälle arvonlisäverollisena, siis edellä mainitulla tavalla.
Se 30 vuorokauden valitusaika taitaa kohta päättyä. Nyt on vilä mahdollista valittaa. Myöhemmin ei.
Periaatteessa noin meneteltiin, kun perikunta muuttui yhteismetsäksi. Perikunta möi kalustonsa verotusarvosta+ALV yhteismetsälle. Se ALV on tärkeä tietysti myös siksi, että mahdollisesti kalustoa vaihdossa luovutettaessa kauppias kysyy sitä.