Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Minä kyllä olen aika usein jättänyt vanhoja isoja mäntyjä todella komistamaan maisemaa strategisiin paikkoihin. Ei niiden perimä öle ainakaan huono. Joskus jonkun vanhan haavankin. Joskus ei sitten mitään, sillä lähes aina ne pakolliset viisi puuta löytyy hehtaarilta. Siis riippuu aina maisemasta ja omasta silmästä. Vihersellaiset eivät tietenkään ajatteluun vaikuta.
Yteismetsää ei voi kiinnittää. Yhteismetsäosuus kuuluu aina johonkin tilaan. Kyseessä voi olla tila, jolla on fyysiset rajat ja se voidaan kiinnittää.. Voi olla myös ns. haamutila, jolla ei rajoja. Tällainen tila, johon yhteismetsäosuus kuuluu voidaan myös kiinnittää. Sitten on eri kysymys kuinka pankki määrittää vakuuden arvon.
Tämä on ehkä vähän vaikea havainnollistaa. Jos sitten kiinitys realisoitaisiin vaikkapa pakkohuutokaupassa, niin yhteismetsän tilanne ei muuttuisi muuten kuin, että osakas vaihtuu. Yhtymämuotoisessa omistuksessa tilanne onkin sitten jo aivan erilainen.
Yhteimetsän ohjesäntöön voidaan ottaa myös määräys siitä, että yhteimetsällä (määräenmmistöllä) on etuosto-oikeus (eräin rajoituksin), jos kaupassa on kyse vain yhteismetsäosuuksista . Siis tavallisessa kaupassa tai pakkohuutokaupassa yhteismetsä voi tulla ostajan sijaan samoin ehdoin.
Mukava oli todeta, että myyrätutkijalla oli meikäläisen kanssa sama käsitys minkin ja ketun vaikutuksesta myyrätuhoihin.
Huitu sanoi tietävänsä paljon myyristä ja tietomäärän edelleen kasvavan. Sitä edelleen tarvitaan, sillä ennustivathan myyrätutkijat Etelä-Suomen myyrähuipun totaalisesti väärin. Seurauksena mm istutusten siirtäminen seuraaville vuosille ja kuusentaimien kuskaaminen kaatopaikoille. Itse en noita varoitteluja uskonut.
En kyllä jaksa uskoa, että ravintotekijät olisivat kovinkaan merkittävässä roolissa myyräkantojen säätelyssä. Kyllä sieltä metsästä luulisi vieläkin suuremmille määrille ruokaa löytyvän. Kyllä luulen, että kannan kasvaessa alkaa syntyä porukan kesken stressiä, joka aikaansaa muuttoliikettä. Esim vuonna 2009 osa myyristä söi kuusentaimia äskettäin istutetuissa aukoissa, joissa ei ollut paljon muuta vihreää kuin ne taimet. Tuntuisi, että kyseessä oli joku sopulivaelluksen tapainen ilmiö, jossa osa porukasta lähti vaellukselle vapaaehtoisesti tai karkoitettuna.
Siis oma käsitykseni on, että kyllä myyräkantaa säätelee lähinnä taudit ja loiset. Säätekijöilläkään tuskin on merkitystä, koska kannanhuiput vaihtelevat Etelä- ja Pohjois-Suomen välillä. Tuhot sitten vaihtelevat hyvinkin runsaasti sekä maakunnan sisällä että yhdenkin tilan alueella.
Vielä kerran Metsänvartijalle.
Jos teetän jonkun hoitotoimenpiteen vieraalla, niin puuta myydessäni minulle jää vieraalle maksamani kulun verran vähemmän verotettavaa pääomatuloa. Siis tehdessä työn itse verotettava pääomatuloni on tuon verran suurempi.Vähän sama tilanne on esim apteekkarilla. Jos maksaa palkkaa vieraalle, niin tulot pienevät palkan verran. Jos tekee itse, niin tulo on vastaavasti suurempi. Tämän jaosta sitten pääomatuloon ja ansiotuloon käydään verotuksessa tiukkaa vääntöä. Epäilen siis, että verouudistuksella pyritään tuomaan samaa ideaa metsäpuolelle.
Metsänvartijalle täsmennyksenä. Jos teen omassa metsässä työtä x euron arvosta, niin minun verotettava pääomatulo kasvaa sillä summalla. Maksan siis siitä 30 tai 32 % veroa eikä siis mitään sotuja. Epäilykseni on, että pyrkimys on siirtää ”haarasteluntoisen” metsätalouden tulo ainakin osittain ansiotuloverotuksen piiriin, jolloin tietysti vero nousisi ja päälle tulisi sotut.
Yritysverotuksen alhainen taso johtuu kansainvälistä kilpailusta, jossa pyritään haalimaan ulkolaisia yrityksiä tai ainakin pitämään kotimaiset täällä. Metsämaata ei voi siirtää, joten sen osalla painetta veron laskuun kilpailusyistä ei ole. Eikä metsämaata voi tuottaa lisää, joten siksikään ei tarvita verokannustimia.
Ainoastaan sitten metsäteollisuuden kannalta olisi mukavampaa asioida harvalukuisempien myyjien kanssa. Nämä verosysteemit taitavat kuitenkin erittäin vähän ohjata metsämaan kauppoja. Jos siitä metsästä pidetään vaikkapa periaatteelisista syistä, niin ei sitä kuitenkaan myydä. Jos sitten myydään, niin myydään oli järjestelmä mikä tahansa.
Kyllä suunnitellun systeemin tarkoitus on vain paikata valtion kassaa, jotta ministeriön virkamiehet tuntisivat itsensä tärkeiksi jakaessaan Kemera-rahoja ja olisi perusteita ylläpitää laajaa virkamieskuntaa. Valtiontalouden säästöt pakottaisivat muuten luopumaan näistä turhakkeista.
Minä luulen, että kysessä on yksinkertaisesti halu saada sen työn arvo, mitä metsänomistaja omassa metsässään tekee siirrettyä kevyemmin verotetusta pääomatulosta raskaammin verotettuun ansiotuloon ja ”bonuksena” päälle sotu-maksut.
Kuten Jyrki Iivonen Hesarissa kirjoitti, taas kerran sössitään puukauppamarkkinat vuosiksi.
Jos joku uskoo, että joku verouudistus tehtäisiin siten, että metsätalouden kokonaisveroaste laskee, on kyllä aika lapsenuskoinen. Voi tietysti olla niin, että verot nousevat toisilla vähemmän kuin toisilla.
Yhtymämuotoisesta omistuksesta seuraa todella se riski, kuinka sitten menetellään, jos ei olla yksimielisiä. Esimerkiksi meillä omistus oli pitkään perikunnan nimissä. Sitten alkoi esiintyä vaikeuksia päättää metsäkaupoista. Tietysti vielä niin, että se ”vastarannan kiiski” oli vain pienen osuuden omistaja. Vaihtoehtona oli joko jakaa metsät tai muodostaa yhteismetsä. Tällä kertaa oli ”pelimerkkeinä” muuta perinnönjakoa, joten yhteismetsä saatiin sopuisasti perustettua.
Ihmiset kuolevat, joku tulee seniiliksi tai saattaa suuttua sukulaisilleen. Tulee avioeroja, jopa konkursseja. Kaikki ne halvaannuttavat yhtymän toiminnan. Meidänkin tapauksessa oli aiemmin tilalla oli ensiksi kolme omistajaperhettä. Sitten yksi ajautui konkurssiin ja toiset saivat vaivoin hankittua tämän osuuden. Jäljellejääneistä toisen omistus jakaantui avioeron ja kuolemantapauksen johdosta kolmelle taholle. Siinä vaiheessa tila oli pakko jakaa. Toisesta puoliskosta tehtiin sitten 40 vuotta kestäneen perikuntamuotoisen omistuksen jälkeen siis yhteismetsä.
Siihen pystyykö siirtämmään omaisuutta lapsilleen verottomasti, että he voisivat vaikka sitten perustaa yhteismetsän, en osaa ottaa kantaa. Omistusjärjestelyt onnistuvat silloin, kun on selvä päättäjä. Kun sakki kasvaa, niin päätöksenteko hankaloituu. Verotusseikat kannattaa toki ottaa huomioon, mutta sitten toisaalta myös tulevaisuuden hallinnon helppous.
Verotus on muuttuvaa. Ei siis tiedä mitä eteen tulee. Luullakseni osakeyhtiöön siirryttäessä saattaa tulla siirtymävaiheessakin veroseuraamuksia. Miten ne verot sitten tulevaisuudessa muuttuvat eri omistusmuotojen välillä on kyllä ”Herrassa” eikä sillä perusteella voi tehdä valintoja. .
Oman maan osalla tilanne on tietenkin se, että tila pirstoontuu ja osia saattaa sitten jo seuraavan sukupolven aikana jäädä ”heitteille” jos porukkaa ei kiinosta tai ovat muuten riitaisia. Se ei tietenkään ole kysyjän toiveiden mukaista. Yhteismetsässä on sellainen automatiikka, että metsät tulevat kuitenkin hoidettua.
Valtiovalta suosii yhteismetsien perustamista. Se on usein puhdasta paperityötä, jonka kulut menevät valtion piikkiin. Jos siihen tilaan kuuluu muutakin kuin puhdasta metsää, siis rakennuksia, peltoja, rantatontteja, niin yleensä ne pyritään lohkomaan eroon ja yhteismetsä perustamaan puhtaasta metsämaasta, koska niiden erottaminen yhteismetsästä jollekin yksittäiselle omistajalle saattaisi taas vuorostaan aiheuttaa turhia veroseuraamuksia.
Ainakin joihinkin vanhoihin lähinnä siirtolaisille perustettuihin yhteismetsiin näyttää pesiytyneen kallista ja itseriittoista hallintokulttuuria. Näihin viime vuosina perustettuihin suvun yhteismetsiin taidetaan sitä vastoin olla yleisesti tyytyväisiä. Meillä tulee kuudes menestykäs toimintavuosi täyteen.Siis suosittelen yhteismetsää. Kannattaa jo ennen perustamista sopia pääperiaatteet kuinka toimitaan. Meillä metsä oli alunperin kahden sisaruksen omistama. Tehtiin osakassopimus 20 vuodeksi, jossa esimerkiksi sovittiin hoitokunnan jäsenten ja puheenjohtajien tasapuolisesta valinnasta tälle ajalle. Yleensäkin yhteishankkeissa pitää jakaa tehtävlä mahdollisimman laajasti. Meillä on kaksi ”toimihenkilöä”. Toista puolta edustaa yhteismetsän kassanhoitaja. Minä edustan toista puolta ja hoidan muun hallinnon toimitsijana.
Olin tänään ja oli hulinaa, kun varmaan puolet Pääkaupunkiseudun koululaisista oli paikalla. Ainakin jätskin ja karkinmyyjät pärjäsivät.
On hyvä, että kaupunkilaisnuoretkin viedään joskus näkemään jotain aitoa.
Saarijärvellä vanhoissa kuusikoissa erityyppisiä vahinkoja. Yksittäisiä puita, puuryhmiä ja yhdessä hehtaarin kuviossa n. 40 %. Kokonaisuudessaan ehkä vajaa 2 % näiden kuusikoiden puumäärästä. Vahingot koostuvat metsään jäävistä yksittäispuista ja myrskypuun halvemmasta hinnasta. Meillä myrskypuista vakuutus korvaa emintään 14 euroa/m3. Näyttäisi, ettei se raja ylity. Vahinko jäänee yhteissmetsän vuosittaisen vakuutusmaksun alle.