Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Vertailin syksyllä erään sahan ja erään konsernin tukkisantoja suunnilleen samanlaisista männiköistä. Tulokset: saha 85%, konserni 79%. Ero selittyi pääosin sillä, että konserni noudatti tarkoin laatuvaatimuksia. Siis pui lengot tyvitukit kuitukasaan. Sahalle kelpasi lenkokin tyvi, kun puun laatu oli muuten hyvä. Konserni oli tarkkana, sillä vielä ajokoneen kuski oli havainnut jonkun lengon tyven. Keskustelin kummankin ostajan kanssa ja he myönsivät tilanteen olevan tämä.
Kahtena aiempana kertana konsernin tukkiprosentti oli ollut 83 %. Joskus jopa suurempi.
Selvähän se on, että tilanne täytyy selvittää. Toisaalta tilanne on, kuten edellä kerroin, että lenkous ja sen trkka huomioonottaminen vaikuttaa paljonkin asiaan.
Minulle oli vuonna 1995 joulun alla monivaiheinen joulukuusenhaku. Vaimon piti käydä tapaamassa sairasta veljeään Jyväskylässä. Ajateltiin samalla hakea useampikin joulukuusi. Värkkäsin lastenlasten kanssa peräkärryyn telineen, että ne pysyisivät kunnollisina.
Läksin sitten eräänä aamuna ajelemaan metsään. Olin kyllä huolissani metsäautotien lumitilanteesta. Niinhän siinä sitten kävikin, että juutuin kuusikuormineni mäkeen. Aikani yriteltyäni auto liukui sellaiseen paikkaan, että jouduin soittamaan naapurin traktorin avuksi. Onneksi minulla oli silloin joku kännykän esiaste, ettei tarvinnut lähteä kävellen hakemaan apua. Vaimolla ei ollut ja hän oli tietenkin huolissaan.
Ilta oli jo ennättänyt pimentyä, kun lähdettiin ajelemaan Espooseen. Olin ollut varovainen ja pannut jonkun kevytpressun kuorman päälle, jottei se likaantuisi tiesuolasta yms.
Ajeltiin tyttären asunnolle ja sanoin, että saat valita. Ylimmät kuuset eivät kyllä kiinnostaneet. Nimittäin se pressu oli hakannut niiden neulasista suuren osan irti. (Tuttaville piti sitten myöhemmin sanoa, että saatte kyllä kuusen ja neulaset, mutta erillään. Ei kiinnostanut.) Löytyi sieltä pohjalta ehjä kuusikin. Pisteenä i:n päälle liukastuin ja kaaduin kantaessani sitä tyttären pihalle.Nyt ostetaan joka vuosi Ison Omenan pihalta kuusi, jonka myyjä sanoo olevan Suonenjoelta. Aina kun paarustamme kuusen kanssa kotiin, niin kaikki liikenne pysähtyy lähestyessämme jotain suojatietä. Taidamme olla joko huvittava tai säälittävä näky.
Se taimikko, josta hain niitä kuusia, harvennettiin vuonna 2008.
Kokemus- ja historiatietoa on. Kettukanta tosiaan oli silloin 1920- 30-luvuilla käytännössä olematon. Isäni oli niinä aikoina ammattimetsästäjä Keski-Suomessa. Saalista tuli talvessa muutama kettu, vaikka pyyntivalikoima oli laaja myrkky, lippusiima, ajokoira ym.
Kanta lisääntyi sitten sotavuosina. Tietysti, kun pyytäjiä ei ollut. Metsästys ei enää sitten kannattanut, koska minkki syrjäytti pitkäkarvaiset turkikset USA:ssa 50-luvun alussa. Eikä se ketunpyynti ollutkaan helppoa.Paikantimella varustettu ajokoira ja luolakoirapari tekee nykyään kyllä saalistamisen helpoksi. Toki maantiet jättävät laajoja alueita, joissa ei voi käytännössä harjoittaa ajokoirametsästystä.
Epäilemättä avohakkuiden yleistyminen edesauttoi kettukantaa. Toinen tekijä oli peltojen paketointi. Nimittäin kesantopellot tarjosivat myyrille paremmat mahdollisuudet kehittyä ja luonnollisestikin hyvät saaliit ketuille. Pelloita taisivat sitten myyrätkin siirtyä suurinjoukoin metsiin.
Mitähän tilastoja Anton seuraa? Hänen mukaansa Pohjois-Karjalassa tapettiin kettuja vuoteen 1990 mennessä 20000 kpl vuodessa, minkä jälkeen tapettujen kettujen määrö nousi 60000 kappaleeseen vuodessa.
Katsoin Riistawebistä virallisia tilatoja. Sieltä löytyi seuraavia lukuja:
2002: 1800 kpl
2003: 2000 kpl
2004: 1600 kpl
2005: 1400 kpl
2006: 1600 kpl
2007: 2600 kplVoisiko Anton kommentoida eroja.
Tarkoitan sitä, että valtio käyttää metsäsektorilta kerättyjä verotuloja esin ”taimikonhoitoon” tarkoitettuun Kemeraan, joka raha ei yleiseti ottaen kuitenkaan paranna metsien kasvua. Usein päoinvastoin. Kemeran valvomiseksi tarvitaan virkamiehiä, joiden työstä ei synny minkäänlaista lisäarvoa kansantaloudelle. Tätä tarkoitan valtion puuhastelulla.
Olen siis sitä mieltä, että kaikki tulonsiirrot minimiin ja sitten verot alas tai verorahat koulutukseen, terveydenhoitoon, puolustukseen ym hyviin tarpeisiin
Etenkin ketunpoikaset ovat loppukesällä ilvekselle helppoa saalista. Poikue liikkuu harvassa laumassa ja pitää yhteyttä huutelemalla. Mikä sen helpompaa ilvekselle, kun käydä nappaamassa paisti, joka kertoo sijaintinsa.
AJ.
Mihin tietoon perustuu, että ketun harvinaistuminen johtuu tehostuneesta metsästyksestä? Nimittäin, jos kyse on ihmismetsästäjistä. Jos kyse on ilveksistä, niin asia pitää paikkansa. Kapikin saattaa olla osasyyllisenä. Ja tietysti lisääntynyt liikenne.Esimerkiksi meillä päin ei metsästetä kettuja lainkaan. Silti se on harvinaistunut.
Kuten AMMATTIMIES tuolla edellä totesi, ei säästöpuita mikään laki vaadi. Vain se sertifikaatti, jossa kaikki tilat taitavat olla.
Mukava on kyllä jättää joku vanha puuyksilö maisemaa hallitsemaan sopivaan paikkaan. Mieluummin, jos mahdollista, jätän mäntyjä vaikeasti viljältäviin kivikoihin tai kallion päälle. Siellä ne saattavat kasvaa vielä satoja vuosia. Ötököiden ruokaa en niistä toivo. En myöskään usko, että niistä on mainittavaa lisähyötyä monimuotoisuudelle. Tavallisessa talousmetsässä on kuitenkin jo päätehakkuuvaiheessa lahopuuta muutenkin. Turhanaikaista on kyllä jättää kuusiryhmiä, jotka kaatuvat ja haittaavat vain taimikoiden kasvua.
Minulle on liki sama, millainen verojärjestelmä on. Se minua pännii, kun korkealla veroasteella tuetaan turhanpäiväisiä puuhasteluja esim metsäalalla. Jo se raha menisi vaikka koulutukseen tai terveydenhoitoon, niin voisi maksaa enemmänkin.
Tietysti sitten sekin kysymys, että tultaisiin metsänomistajilla teettämään työtä, joka ei paranna enempää metsänomistajan kuin muunkaan yhteiskunnan hyvinvointia.
Anton.
Tämä on metsäaiheinen keskustelupalsta. Pellolla peltomyyriä pyydystelevä kettu ei kuulu aihepiiriin.