Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Mielestäni vähäisellä kuusimäärällä ei ole vaikutusta. Lehtipuuvesakolla sitä vastoin on se houkutusvaikutus. Meillä on aina välillä syntynyt istutuskuusitaimikkoon lisäksi koivu+mäntytaimikko tai käytännössä pelkkä mäntytaimikko. Mutu-tuntumalla sanoisin, että koivu/mänty/kuusitaimikossa mäntyjä on syöty enemmän kuin mänty/kuusitaimikossa. Koivuja on tietysti syöty eniten. Toinen seikka on tietenkin se, ettei siellä mänty/kuusitaimikossa tarvitakaan mäntyjä paljon hyvän sekametsän aikaansaamiseksi ja laatumäntyjen kasvattamiseksi. (Olen joskus lähettänyt kuvankin)
Nykyään varhaisperataan kaikki lehtipuu pois. Sillä pyritään tietenkin havupuiden kasvun nopeuttamiseen ja vähentämään hirvien kiinnostusta aluetta ja kuusten seassa kasvavia mäntyjä kohtaan.
Lukaisin sen ketjun läpi.
Jotain johtopäätöksiä:
-Ennustaminen vaikeaa, koska Ruotsissa tehty havaintoja (Mikko Riikilän muistikuva), joiden mukaan aiempi esiintyminen ei ennusta tulevaa kehitystä. Tosin Tuula Piri on uskaltanut ennustaa.
-Kantokäsittelyjen vaikutus ei ole ole ainakaan 100 %:nen
-Sekapuusto ei auta
-Hyvät taimet ja tehokas harvennus lienevät paras lääke.Ihmetyttää tuo Pukkalan tapa jättää ”mainoskirjassa” oleellinen asiaan vaikuttava seikka kertomatta. Luulisi, ettei tutkijalla olisi kanttia tuollaiseen. Näyttää kyllä olevan.
Minäkin olen jätättänyt joskus mäntymetsään syntynyttä ja avohakkuussa säästynyttä kuusialikasvustoa kasvamaan. En jätä enää.
Hirvihän syö myös mm. mustikanvarpuja. Toivoa ainakin voisi, että siksi taimikkosi saisi olla turvassa.
Ehkä tästä luontaisen kuusentaimikon lahoherkkyydestä on käyty juurikääpäasiaan liittyen keskustelua, mutta en ole sitä noteerannut. Totta kai se lahoherkkyys on ollut ainakin joidenkin tutkijoiden tiedossa, koska Metla on asiaa tutkinut.
Jatkuvasta kasvatuksesta on aikanaan käyty varsin vilkasta keskustelua. Siinä yhteydessähän asiasta olisi pitänyt keskustella ja tuoda riskit esiin. En muista näin käyneen.
Olin mm kerran kuulemassa Sauli Valkosen esitystä eräässä tilaisuudessa Helsingin Yliopistolla. Hän selvitti kyllä ansiokkaasti erilaisia jk:n kannattavuudesta tehtyjä pohjoismaisia tutkimuksia. Kyllä tavallinen metsänomistaja olisi varmasti mielellään halunnut tietää senkin, millaisia riskejä nimenomaan jk:ssa juurikääpään liittyy. Samaan aihepiiriin liittyen ihmetyttää sekin, että mahdolliset kasvatuskokeilut taidetaan tehdä Itä-Suomessa, jossa ongelmaa ei niinkään ole.
Vielä kerran se, että onko joku lukenut sen paljon mainostetun jk:n oppaan. Mitä siellä asiasta sanotaan. Vaiko ei mitään.
Kuten edellä kerrottu esimerkki todistaa, niin on jk:n osalla kyseessä on tosi merkittävät riskit. Järkyttävää, että sitä kuitenkin täysin ”pokkana” eräiden tohtoreiden ja professorien toimesta väitetään kannattavaksi. Samoin uusi metsälaki on säädetty väärin perustein, koska pienaukkoihin ei tarvitse istutustaimia.
Tuo Peten havainto, jonka mukaan luontaisesti syntyneessä kuusikossa on selvästi enemmän lahoa kuin istutuskuusikossa on siis selvästi linjassa Tuula Pirin tutkimuksen kanssa.
En ole aiemmin huomannut tätä seikkaa tuodun keskusteluissa esille. Liekö mainittu jatkuvan kasvatuksen oppaassakaan. Sen lukeneet ehkä muistavat.
Puulla on ainakin jollakin ostajalla kaksi hintaa. Priima ja myrskypuu. Tietysti sen erotuksen maksaa vakuutusyhtiö, jos on vakuutus. Muuten metsänomistaja.
Insinööri harrastaa laskentaa. Kannattaisiko Jessenkin. Jos hakkaa kasvussa olevan kuusikon vaikka 10 vuotta etuajassa, niin menettää arvokasvua varovaisesti laskien 12 m3/v vähennettynä tietysti sillä laholla. Jos se lisääntyy sinä 10 vuonna vaikka 2 m3/v, niin useissa tapauksissa jatkettu kasvatus olisi kannattavaa. Itse hankkisin lainaksi ”puututkan”,jolla puistopuiden kuntoa tarkastellaan. Tällöin voisi paremmin kuin mutulla arvioida puuston tilaa.
Kuule Jesse. Kyllä minä edelleen uskon kuusenkasvatukseen. Eikä meillä muuten ole ollutkaan mitään ongelmia.
Sinänsä mielenkiintoista lukea esim Tuula Pirin kirjoitus. Kaipaisi kuitenkin kirjoittajan arviota ”osumatarkkuudestaan”. Siis ennusteen hajontaa, vrt myyräennusteet. Kun ollaan tekemisissä monimuotoisen luonnon kanssa, niin kyllä olisi hyvä haarukoida paras ja huonoin vaihtoehto.
Paljon olisi vielä taimienjalostuksessa tehtävää. Tuntuisi, että sen pitäisi olla Metlan painopiste.
Kittos Gla. Nyt alkoi aueta linkit.
Meikäläisen arvailut näyttivät olevan varsin samansuuntaiset Tuula Pirin käsitysten kanssa. TP:n mukaa juurikääpä säilyy maassa yli 40 vuotta. Hänenkin mukaansa kuusenkasvatus on mahdollista.
Mielenkiintoista oli tutkimustulos, että luontaisesti syntyneet alikasvuskuuset olivat jo pieninä juurikäävän saastuttamia paljon suuremmassa määrin kuin istutuskuuset. Herättääkö kenties ajatuksia, kun harkitaan jatkuvaa kasvatusta!!!
Olisiko mahdollista kehittää paremmin juurikääpää vastustavia kuusentaimia valitsemalla siemenainesta puista, joihin laho ei ole iskenyt?
Esimerkiksi USA:ssa ja Kanadassa on merkittäviä metsätuhoja. Anton voi varmaan tietää senkin, että ovatko nekin seurausta Suomen hirvikannasta. Oletusarvo on kyllä, sillä molemmilla on ajallinen yhteys.
Hyvää Joulua