Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Keski-Suomessa ei hallaongelmaa. Kuusentaimella luokkaan 5 metriä aukossa menee rapiat 10 vuotta hyvillä pohjilla.
Aluskasvuskuusi saavuttanee siinä 10 vuodessa rapian puolen metrin mitan. Siihen kait perustuu uuden lain vaatimus taimien koosta. Hyvin ovat kaverit lobanneet lainlaatijia. Nykyisellä vaatimustasolla ei kovin helposti syyllisty lainrikkomiseen, jos vielä hieskoivutkin lasketaan mukaan kasvatettavaan puustoon.
Olen elänyt sota-aikana, jolloin kaikesta oli pula. Siksi hirveästi inhottaa kaikkinainen resurssien tuhlaus. Esimerkiksi se, että jatkuvan kasvatuksen korjuussa kuluu energiaa turhaan verrattuna jaksolliseen. Tai vaikka se, että UPM:n ostajat istuvat asiaa koskevassa koulutuksessa vaikka pitäisi tehdä ostotarjouksia.
Kannattaa muuten muistaa sekin ero entisiin harsintametsiin, että silloin toimittiin pokasahalla ja hevosella. Taimet ja juuret säilyivät paremmin.
Muutama vuosi sitten uudistettiin aikanaan suojuspuuasentoon harvennettu männikkö. Taimia oli syntynyt ajouriin joltisestikin. Ei niitä kovin paljon jäänyt pystyyn hakkuun jälkeen. Kyllä se latvus moton kourassa on sellainen luuta, että taimien suunta muuttuu 90 astetta. Istutettiin sitten muokkaamattomaan maahan osin kuusen osin männyntaimia. Ne kasvavat kyllä hyvin.
Meikäläisen tiedot sieltä vuodelta 1933 perustuvat kyllä kirjallisiin asiakirjoihin silloisen Metsälautakunnan metsänarvioinnista ja tukkipuiden luettelosta. Jos ei ole omia argumentteja, niin silloin kaiketi pitää yrittää vähätellä toisten tietoja.
Tietenkin sellaiset asiat huolettavat, joista ei tiedetä. Olin rakennusalalla töissä liki 40 vuotta. Tuli aivan yllättäen monia energiakriisejä. Öljyä säännösteltiin. Ym ym.
Siis fakta on, että tulevaisuudentutkijat eivät voi ennustaa. Kukapa olisi osannut ennustaa Neuvostoliiton hajoamisen. Jos jotain ennustetta pitää antaa, niin miettikääpä, jos islamistit saavat koko Lähi-Idän haltuunsa. Mitähän siitä seuraisi.
Minulla on se periaate, että faktat pitää olla oikein. Jatkuvan kasvatuksen osalta ne eivät yleensä ole. Siksi kirjoittelen, kun sattuu olemaan sitä historiatietokin.
Olen kirjoittanut monta kertaa. Siis, jos hakataan yhtä paljon puuta kummallakin hakkuutavalla, niin jaksollisessa saan aukoista niin parempaa kantohintaa, että sillä erotuksella hoidan uudistuskulut ja perkaukset. Ratkaisevaa on siis miten metsä jatkuvasti kasvaa.
Tuntemissani metsissä oli vuonna 1933 puuta harsintojen jälkeen n. 50 m3/ha. Se oli lisääntynyt vuoteen 1967 mennessä n. 85 m3/ha:lla Aukoksi oli hakattu v. 1963-64 n. 5 % pinta-alasta. Muita merkittäviä hakkuita ei ollut pystytty tekemään. Kasvu 30 vuodessa keskimäärin enintään 2 m3/ha/v. Vuonna 1992, kun siis avohakkuita oli suoritettu n. 20 vuotta 3,4 m3/ha/v.
Nyt kasvu siis luokkaa 5,5 m3/ha/v. Nousee vielä tästäkin, kun viimeiset harsintametsät uudistetaan ja koko pinta-ala on jaksottaisessa käsittelyssä.
Minä en usko mihinkään puheisiin Ainoastaan luonnosta peräisin olevaan kovaan faktaan. Riittääkö tämä?
Kyllä minä meinaan juuri sitä, että metsät ovat kansantalouden puskureita. Ei välttämättä edes 20 vuoden kuluessa, mutta kuitenkin ennen kuin ne puut hakataan, joita nyt istutetaan.
Emme tosiaankaan tiedä, mitä tulevaisuus tuo mukanaan. Siksi puskureita tarvitaan. Aivan kuin sodassa reservejä tai yritystoiminnassa pääomia.
Varmastikin geeneissä monella on halu omistaa metsää. Niin minullakin. Vähän metsää on perittynä. Vaimolla sitä vastoin, myös perittyä, on paljon. Ja niitä metsiä nykyään hoitelen.
Satuin aikanaan ( silloin teekkarina) istahtamaan söpön blondin viereen Jyväskylän Kirkkopuistossa. Juttu alkoi luistaa ja ollaan oltu yhteisellä jääkaapilla yli 50 vuotta. Kylkiäisenä tuli aikanaan niitä metsiäkin.
Työura vei haasteellisiin hommiin Pääkaupunkiseudulla. Tuskin niiltä kiireiltä olisi tullut metsäpalstoja jostain Keski-Suomesta osteltua. Nyt on metsää ja aikaa. Mikä eläkeläiselle mukavampaa kuin puuhastella siellä luonnossa. Ei tarvitse maksaa golfkenttämaksuja, ostaa mailoja ja ajaa omalla kustannuksella pelaamaan. Nyt yhteismetsä ostaa raivaussahan ja maksaa kilometrikorvukset. Talvella voi sitten tehdä tilinpäätöstä ja toimintasuunnitelmaa. Palkkaa ei näistä hommista tarvitse maksaa.
Bonuksena sekin, että voi tsättäillä ” näillä palstoilla.
Onko se vastustamista, jos kerrotaan, mihin jatkuva kasvatus johtaa? Metsät on vähän eri asia kuin osakesalkku tai omakoitalo. Tarvitaan kansantalouden tulevaisuuden haasteita vastaan puskureita Hyvin kasvavat metsät ovat sitä. Ja tarvitaan tietysti niitä hiilinielujakin.
Tasan tarkkaan tiedetään mihin jatkuva kasvatus, jos sitä harjoitettaisiin laajemmassa määrin, johtaisi Suomen metsätalouden. Sama tietenkin yksityistalouden osalta.
Tähän turhuuteen kuuluu tietenkin se, että metsäfirmat joutuvat panostamaan hölmöläisen hommaan kouluttamiseen melkoiset resurssit.
Leevi Sytky tuolla ”Pois näkemäraivauksesta” kertoi yhden esimerkin, miten siellä kuusikossa voi käydä. Siis syntyy lähes läpipääsemätön tiheikkö.
Onhan siinä mökkiympäristön uudistamisessa myös tietysti tuo taimettumiskysymys. Metsä pitäisi harventaa suojuspuuasentoon siis n. 200 runkoa/ha. Taimettumisennustetta voi arvailla katselemalla miten luonnontaimia on tähän mennessä syntynyt. Harkitsin joskus tosi kivisen entisen harsintametsän uudistamista suojuspuuasennon kautta, siis käytännössä poistaen lehtipuut. Kuusentaimia oli niin vähän ettei hanke innostanut. Taimia saattaisi joskus syntyä kosteahkoon pohjoisrinteeseen tarpeeksi. Ei siis tuuliseen länsirinteeseen.
Jos taimiakin tulisi, niin sitten seuraava uhka on laho. Näillä palstoilla on käsitelty sitä, että tällaiset aluskasvustaimet ovat erittäin herkkiä saamaan sienitartunta olemassa olevista puista.
Siis todennäköiset edessä olisi tuulenkaatoja, auringon polttamia ja siksi kuolevia puita. Pintakasvullisuuskin useimmiten heinää, saniaista, vatukkoa tai puskia. Ei ainakaan terveitä kuusentaimia.
Mikä estäisi tuossa paikassa uudistamisen koivulle? Kaunis katsella, kasvaa nopeasti ja siitä saa saunavastat.
Se Korean kriisi oli, kuten Taneli totesi, 1951. Vuonna 1973 oli öljykriisi, joka nosti öljyn ja raaka-aineiden hinnat pilviin ja nopeasti. Rakennusalalla sen hyvin tiesi. Kiinteähintaisen urakan kanssa oli tosi vaikeaa. Vedin silloin suurta hanketta. Parinkin viikon viive olisi nostanut materiaalikustannukset kestämättömän korkeiksi. Sitten tuli taas laskukausi ja hinnat tippuivat.
Eipä varmuudella kukaan voi ennustaa. Esimerkiksi USA:n liuskekaasun hyödyntäminen on sekoittanut energiamarkkinat. Outokummullakin menee tosi huonosti vaikka yhtiöllä on maailmanluokan kromivarannot. Kaivosteknologikin voi kehittyä, jolloin huonompia malmeja pystytään hyödyntämään.
Puun osalla voinee kyllä odottaa hyvää tulevaisuutta.