Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Insinööri harrastaa laskentaa. Kannattaisiko Jessenkin. Jos hakkaa kasvussa olevan kuusikon vaikka 10 vuotta etuajassa, niin menettää arvokasvua varovaisesti laskien 12 m3/v vähennettynä tietysti sillä laholla. Jos se lisääntyy sinä 10 vuonna vaikka 2 m3/v, niin useissa tapauksissa jatkettu kasvatus olisi kannattavaa. Itse hankkisin lainaksi ”puututkan”,jolla puistopuiden kuntoa tarkastellaan. Tällöin voisi paremmin kuin mutulla arvioida puuston tilaa.
Kuule Jesse. Kyllä minä edelleen uskon kuusenkasvatukseen. Eikä meillä muuten ole ollutkaan mitään ongelmia.
Sinänsä mielenkiintoista lukea esim Tuula Pirin kirjoitus. Kaipaisi kuitenkin kirjoittajan arviota ”osumatarkkuudestaan”. Siis ennusteen hajontaa, vrt myyräennusteet. Kun ollaan tekemisissä monimuotoisen luonnon kanssa, niin kyllä olisi hyvä haarukoida paras ja huonoin vaihtoehto.
Paljon olisi vielä taimienjalostuksessa tehtävää. Tuntuisi, että sen pitäisi olla Metlan painopiste.
Kittos Gla. Nyt alkoi aueta linkit.
Meikäläisen arvailut näyttivät olevan varsin samansuuntaiset Tuula Pirin käsitysten kanssa. TP:n mukaa juurikääpä säilyy maassa yli 40 vuotta. Hänenkin mukaansa kuusenkasvatus on mahdollista.
Mielenkiintoista oli tutkimustulos, että luontaisesti syntyneet alikasvuskuuset olivat jo pieninä juurikäävän saastuttamia paljon suuremmassa määrin kuin istutuskuuset. Herättääkö kenties ajatuksia, kun harkitaan jatkuvaa kasvatusta!!!
Olisiko mahdollista kehittää paremmin juurikääpää vastustavia kuusentaimia valitsemalla siemenainesta puista, joihin laho ei ole iskenyt?
Esimerkiksi USA:ssa ja Kanadassa on merkittäviä metsätuhoja. Anton voi varmaan tietää senkin, että ovatko nekin seurausta Suomen hirvikannasta. Oletusarvo on kyllä, sillä molemmilla on ajallinen yhteys.
Hyvää Joulua
Kiitos Gla:lle. Eivät linkit kuitenkaan auenneet minun koneella. Siis tutkijat ”ennustavat” tuhon 1,5-kertaistuvan. Onko tarkkuus sama kuin myyrätuhoennusteissa?
Jos kyseessä on kuuselle hyvin soveltuva maapohja, niin vaihtoehto voisi luonnollisestikin olla myös päätehakkuun aientaminen 50 vuoteen jolloin tuhot ovat vielä vähäisiä, mutta suurin hyöty saatu. Jotenkin hoopolta tuntuu leikkiminen lepänkasvatuksen kanssa, kun varmuutta ei kuitenkaan ole auttaako se edes.
Jos siellä juuristossa kaikkialla on sieniä, niin miksi sitten vain osa puista varioituu?
Tietysti vesitalouden pitää olla kunnossa. Tämä nopeuttaa taimikon kasvuun lähtöä merkittävästi. Luulisi myöhemminkin parantavan kuusien vastustuskykyä.
Sinänsä aika hassunkurista ajatella, että verotus jotenkin merkittävästi ohjaisi metsätaloutta. Puuthan kasvavat sen 60-100 vuotta. Siinä ajassa ennättää tapahtua vaikka mitä. Ja niihin ei verotus vaikuta. Ja, jos joku haluaa pitää sen metsäpalstansa, niin pitää.
Eihän metsävähennyskään hyödytä metsämaan ostajaa. Se on nostanut vähintään saman verran metsämaan hintoja. Hyötyjiä ovat pääasiassa metsäpohjan myyjät, jotka pistävät kauppahintoja tilanteesta riippuen joko hyötykäyttöön tai turhuuteen,
Kyllä siinä on tarkoitus lisätä valtion verotuloja. Tai sitten puun tarjontaa, jotta kantohinnat putoaisivat. Silloin tietysti verotulot metsästä pienisivät ja pitäisi keksiä metsästä uusia verotuskohteita tyyliin kilometrivero.
Epäilemättä kysymys on samasta asiasta, josta Hesarissa kirjoitettiin. Siis tehdään ”uudistuksia” joiden vaikutuksia veikkaillan. Järjestys on se, että keksitään ratkaisu ja sitten keksitään sille perustelut. Pieleen menee ja veronmaksajien rahaa palaa.
Ongelma on varmaan se, että markkinaa on vaikea ennustaa. Aamupäivällä katseltiin, kun kuusikauppiaita oli miltei vierivieressä, eikä asiakkaita. Joulun jälkeen ei alennuskaan auta.
Ihmettelen sitä, että häviääkö se juurikääpä, jos puusto vaihdetaan vaikka valtaosin toiseksi? Kuten tiedetään, niin sankkaan kuusikkoon tehtyyn aukkoon saattaa ilmaantua mitä erilaisempia kasveja, joiden juuret tai siemenet ovat olleet ”pankissa” kymmeniä vuosia. Miksi sitten se juurikääpä olisi poikkeus? Maahanhan jää kantoja ja juuria, joissa se sen luulisi säilyvän vaikka kuinka kauan.
Ja ilmassa sen itiöitä kerrotaan olevan kaikkialla. Eihän sitä kantokäsittelyä muuten tehtäisi. Vai tehdäänkö käsittely (veronmaksajien rahoilla) vain omantunnon rauhoittamiseksi. Onko sen hyödystä todellista näyttöä? Miksi sitten voi raivata kuusentaimikkoa ilman kantokäsittelyä? Mielestäni siinä on omituinen ristiriita.
Mielestäni pitäisi siis olla koesarjoja kestoltaan vähintään 100 vuotta, jotta jotain voitaisiin ennustaa. Onko sellaisia? Vai ovatko ohjeet tutkijoiden toiveajattelua?
Onko siis kyse pääasiassa kuitenkin maanlaadun, kosteusolojen ja yksittäisen puun huonon kasvupaikan yhdistelmästä? Kun en tiedä, voin esittää tällaisenkin vaihtoehdon.
Onko maapohjan märkyydellä vaikutusta juurikäävän esiintymiseen? Meillä mäkisillä mailla sitä ei juurikaan esiinny. Parantaisiko kunnon ojitus tilannetta? Onko tutkittu?
Tuolla toisaalla Anton uhoaa Sahalan maiden kuusi-koivuvuoroviljelystä. Jos rauduskoivu ei kosteassa maassa menesty, niin mikä on tilanne Sahalassa? Siellähän ojia on vähintään 100 m/ha.