Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Minusta perintöveron säästäminen on vähäisempi ongelma kuin se, mitä sille tilalle fyysisesti tapahtuu. Jaetaanko se mitättömiksi tilkuiksi tai jääkö sellaiseen yhteisomistukseen, jossa osakkaat eivät pääse yksimielisyyteen metsänkäsittelystä.
Näihin ongelmiin yhteismetsä tarjoaa hyvän vaihtoehdon. Päätöksenteko on toimivaa. Eikä synny jälkeenpäin skismoja siitä, että joku osakas sattuikin saamaan jotain arvokasta, josta jakohetkellä ei tiedetty.
Kommentoin asiaa jo toisella palstalla. Kyseessä saattaa siis olla aivan eri tilanne kuin tässä Timo Heikin matkailuasiassa.
Alunperin tilanne on saattanut siis syntyä siitä, ettei yhteismetsää perustettaessa huomattu jättää rannanomistajille oikeutta erottaa myöhemmin kaavoitettavat rantatontit. Luulisi, että se olisi ollut perustamisvaiheessa mahdollista. Nyt ehkä yritettiin korjata vanha moka, muttei se enää onnistunutkaan.
Ymmärrän kyllä tässä tapauksessa Metsäkeskusta. Vaikea antaa neuvoa, joka olisi yhteismetsälain kirjainta vastaan.
Kuten tuolla toisella palstalla kirjoitin, niin ongelmia saattaisi tulla tilaa jaettaessakin esimerkiksi mahdollisen tuulivoimalan vuokratuoton hinnoittelussa.
Kyseessä on ongelmallinen tilanne. Ne rantatontit saattoivat kuulua perustajaosakkaiden tiloihin, mutta niitä ei perustamisvaiheessa hinnoiteltu. Lienenkö oikeassa? Jos näin on, niin oikeudenmukaista olisi, että perustajaosakkaat saisivatkin ne tontit. Yhteismetsä yritti siis toimia oikeudenmukaisesti, mutta joku kateellinen osakas sotki asian. Tuo Puuntakusen referaatti viittaa tämän tyyliseen tapahtumaketjuun. Oikeus voi toimia vain lain mukaan.
Tämän tyyppisiä ongelmia saattaa tulla vastaan myös esim tuulivoimaloiden suhteen. Valitettavasti nykyinen yhteismetsälaki ei mahdollista jälkikäteisen hyvittämisen myöhemmin ilmenneen edun suhteen. Kenties lakia pitäisi tarkistaa tällaisten tapausten varalta.
Kannattaa siis miettiä tarkoin mitä yhteismetsään liittää. Esim meidän tapauksessa lohkottiin rantatontit pois ja jätettiin eräs tila, jossa rantakaavoitus oli kesken, liittämättä yhteismetsään.
Toisaalta silloin, kun perustetaan esim perikunnan omistamista maista yhteismetsä lohkomisen sijaan, vältytään vaikkapa siltä, että miten suhtaudutaan jollekin mäelle mahdollisti nousevaan tuulivoimalaan. Yhteismetsässä kaikki osakkaat saavat sen vuokratuotosta osuutensa mukaisen tuoton. Muunlaiset järjestelyt olivat erinomaisen vaikeita hinnoitella, kun ei tiedetä varmuudella sitä, että tuleeko myllyä ja kuinka kauan se vuokria makselee. Asioilla on siis puolensa ja puolensa.
Kyllä se näin on Jesse. Havumetsät hallitsisivat ikimetsiä. Tietoakin on, ettei niitä metsäpaloja yhtenään ole karuillakaan mailla.
Karuilla mailla mänty valtaa alan eikä se metsä ole erityisen tiheää. Meikäläisen puuhamaa on jaettu tilasta, jonka mailla oli 1911 suuri metsäpalo. Osaa siitä ei koskaan ennätetty hakata, koska taimikko oli tiheää ja hidaskasvusta. 50-60 vuoden iässä alkoi vahva luontainen harveneminen. Omistusmuutosten seurauksena osa alueesta päätyi lopulta valtiolle luonnonsuojelualueeksi. Silmämääräisen arvion mukaan sen puumäärä on likimain sama kuin vieressä olevan kahteen kertaan harvennetun männikön. Puiden koko luonnollisestikin pienempi. Lehtipuuta hyvin vähän. Ainoastaan siellä täällä joku kuoleva koivu. Uutta taimikkoakaan ei luonnollisestikaan juuri ollenkaan.
Kuusikon kehityksestä löytyy esimerkki Muuramen Kuusimäen luonnonsuojelualueelta, joka syntyi vanhalle kaskimaalle.
Mielestäni vähäisellä kuusimäärällä ei ole vaikutusta. Lehtipuuvesakolla sitä vastoin on se houkutusvaikutus. Meillä on aina välillä syntynyt istutuskuusitaimikkoon lisäksi koivu+mäntytaimikko tai käytännössä pelkkä mäntytaimikko. Mutu-tuntumalla sanoisin, että koivu/mänty/kuusitaimikossa mäntyjä on syöty enemmän kuin mänty/kuusitaimikossa. Koivuja on tietysti syöty eniten. Toinen seikka on tietenkin se, ettei siellä mänty/kuusitaimikossa tarvitakaan mäntyjä paljon hyvän sekametsän aikaansaamiseksi ja laatumäntyjen kasvattamiseksi. (Olen joskus lähettänyt kuvankin)
Nykyään varhaisperataan kaikki lehtipuu pois. Sillä pyritään tietenkin havupuiden kasvun nopeuttamiseen ja vähentämään hirvien kiinnostusta aluetta ja kuusten seassa kasvavia mäntyjä kohtaan.
Lukaisin sen ketjun läpi.
Jotain johtopäätöksiä:
-Ennustaminen vaikeaa, koska Ruotsissa tehty havaintoja (Mikko Riikilän muistikuva), joiden mukaan aiempi esiintyminen ei ennusta tulevaa kehitystä. Tosin Tuula Piri on uskaltanut ennustaa.
-Kantokäsittelyjen vaikutus ei ole ole ainakaan 100 %:nen
-Sekapuusto ei auta
-Hyvät taimet ja tehokas harvennus lienevät paras lääke.Ihmetyttää tuo Pukkalan tapa jättää ”mainoskirjassa” oleellinen asiaan vaikuttava seikka kertomatta. Luulisi, ettei tutkijalla olisi kanttia tuollaiseen. Näyttää kyllä olevan.
Minäkin olen jätättänyt joskus mäntymetsään syntynyttä ja avohakkuussa säästynyttä kuusialikasvustoa kasvamaan. En jätä enää.
Hirvihän syö myös mm. mustikanvarpuja. Toivoa ainakin voisi, että siksi taimikkosi saisi olla turvassa.
Ehkä tästä luontaisen kuusentaimikon lahoherkkyydestä on käyty juurikääpäasiaan liittyen keskustelua, mutta en ole sitä noteerannut. Totta kai se lahoherkkyys on ollut ainakin joidenkin tutkijoiden tiedossa, koska Metla on asiaa tutkinut.
Jatkuvasta kasvatuksesta on aikanaan käyty varsin vilkasta keskustelua. Siinä yhteydessähän asiasta olisi pitänyt keskustella ja tuoda riskit esiin. En muista näin käyneen.
Olin mm kerran kuulemassa Sauli Valkosen esitystä eräässä tilaisuudessa Helsingin Yliopistolla. Hän selvitti kyllä ansiokkaasti erilaisia jk:n kannattavuudesta tehtyjä pohjoismaisia tutkimuksia. Kyllä tavallinen metsänomistaja olisi varmasti mielellään halunnut tietää senkin, millaisia riskejä nimenomaan jk:ssa juurikääpään liittyy. Samaan aihepiiriin liittyen ihmetyttää sekin, että mahdolliset kasvatuskokeilut taidetaan tehdä Itä-Suomessa, jossa ongelmaa ei niinkään ole.
Vielä kerran se, että onko joku lukenut sen paljon mainostetun jk:n oppaan. Mitä siellä asiasta sanotaan. Vaiko ei mitään.
Kuten edellä kerrottu esimerkki todistaa, niin on jk:n osalla kyseessä on tosi merkittävät riskit. Järkyttävää, että sitä kuitenkin täysin ”pokkana” eräiden tohtoreiden ja professorien toimesta väitetään kannattavaksi. Samoin uusi metsälaki on säädetty väärin perustein, koska pienaukkoihin ei tarvitse istutustaimia.
Tuo Peten havainto, jonka mukaan luontaisesti syntyneessä kuusikossa on selvästi enemmän lahoa kuin istutuskuusikossa on siis selvästi linjassa Tuula Pirin tutkimuksen kanssa.
En ole aiemmin huomannut tätä seikkaa tuodun keskusteluissa esille. Liekö mainittu jatkuvan kasvatuksen oppaassakaan. Sen lukeneet ehkä muistavat.
Puulla on ainakin jollakin ostajalla kaksi hintaa. Priima ja myrskypuu. Tietysti sen erotuksen maksaa vakuutusyhtiö, jos on vakuutus. Muuten metsänomistaja.