Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Leevi Sytky tuolla ”Pois näkemäraivauksesta” kertoi yhden esimerkin, miten siellä kuusikossa voi käydä. Siis syntyy lähes läpipääsemätön tiheikkö.
Onhan siinä mökkiympäristön uudistamisessa myös tietysti tuo taimettumiskysymys. Metsä pitäisi harventaa suojuspuuasentoon siis n. 200 runkoa/ha. Taimettumisennustetta voi arvailla katselemalla miten luonnontaimia on tähän mennessä syntynyt. Harkitsin joskus tosi kivisen entisen harsintametsän uudistamista suojuspuuasennon kautta, siis käytännössä poistaen lehtipuut. Kuusentaimia oli niin vähän ettei hanke innostanut. Taimia saattaisi joskus syntyä kosteahkoon pohjoisrinteeseen tarpeeksi. Ei siis tuuliseen länsirinteeseen.
Jos taimiakin tulisi, niin sitten seuraava uhka on laho. Näillä palstoilla on käsitelty sitä, että tällaiset aluskasvustaimet ovat erittäin herkkiä saamaan sienitartunta olemassa olevista puista.
Siis todennäköiset edessä olisi tuulenkaatoja, auringon polttamia ja siksi kuolevia puita. Pintakasvullisuuskin useimmiten heinää, saniaista, vatukkoa tai puskia. Ei ainakaan terveitä kuusentaimia.
Mikä estäisi tuossa paikassa uudistamisen koivulle? Kaunis katsella, kasvaa nopeasti ja siitä saa saunavastat.
Se Korean kriisi oli, kuten Taneli totesi, 1951. Vuonna 1973 oli öljykriisi, joka nosti öljyn ja raaka-aineiden hinnat pilviin ja nopeasti. Rakennusalalla sen hyvin tiesi. Kiinteähintaisen urakan kanssa oli tosi vaikeaa. Vedin silloin suurta hanketta. Parinkin viikon viive olisi nostanut materiaalikustannukset kestämättömän korkeiksi. Sitten tuli taas laskukausi ja hinnat tippuivat.
Eipä varmuudella kukaan voi ennustaa. Esimerkiksi USA:n liuskekaasun hyödyntäminen on sekoittanut energiamarkkinat. Outokummullakin menee tosi huonosti vaikka yhtiöllä on maailmanluokan kromivarannot. Kaivosteknologikin voi kehittyä, jolloin huonompia malmeja pystytään hyödyntämään.
Puun osalla voinee kyllä odottaa hyvää tulevaisuutta.
Mites Jessen historiatiedot omista metsistä???
Siis Kujalan mukaan metsässä tarvitsee käydä vain 10 vuoden välein. Onpa kaveri vaatimaton. Kyllä se väli on vähintään 30 vuotta harsintametsissä. Tietoakin on. Meikäläisen ”puuhamaan” metsät harsittiin tarkoin vuonna 1933 tilakaupan rahoittamiseksi. (määrä niin hakattujen kuin jätettyjenkin tukkipuiden osalta tiedossa) Seuraavan kerran voitiin hakata vuonna 1963. Siis 30 vuoden kuluttua.
Silloin siis siirryttiin aukkohakkuisin, joiden käyttö on jo nyt nostanut metsänkasvun vuoden 1992 3,4 m3/ha/v vuoden 2013 5,5 m3/ha/v. Saa nähdä mihin se vielä nousee. Samalla on kuitenkin hakkuumäärää suunnittelukausittain nostettu. Senkin voi todeta, että kasvun lisäys tulee pääosin vuodesta 1963 lähtien uudistetuista metsistä. Vielä jäljellä olevissa harsintakauden metsissä kasvu on tuota 3,4 m3/ha/v luokkaa.
Jesselle. Ei se tosiaankaan ole mantraa, jos käsitykset perustuvat historiasta saataviin ja nykymetsistä mitattaviin faktatietoihin. Mantraa on usko virtuaalimetsään ja sen kasvuun.
Kuule Jesse kyllä se niin on, että kummankin etu on pienet korjuukustannukset. Markkinat määrittävät miten tuo etu jaetaan. Jos kulut ovat suuret, eivät markkinat tuo rahaa enemmän myyjälle kuin ostajallekaan.
Jesselle. Kannattaisiko varautua tulevaan ennen kuin se on käsillä?
Havukka-ahon ajattelijaa mukaellen:
Asiat toteutuvat tai ovat huvikseen toteutumatta, tai sitten toteutuvat eri tavoin, kuin on suunniteltu. Sen, joka tämän ymmärtää ja ottaa huomioon, on kevyt kulkea maailmanlaitaa.Meillä aika usein kuusikolle riittää yksikin perkaus. Joskus tarvitaan kolmaskin. Sekin kannattaa tehdä, sillä yleensä kysymyksessä on erittäin kasvava paikka.
Kun perkaukset ajoittaa oikein, ei tarvita mitään näkemäraivauksia. Kuusikon alla kasvaa vain sammalta.
Männikönkin saattaa juotua perkaamaan kolmeen kertaan, jos se ottaa herkästi koivunvesakkoa. Usein taas kerta riittää.
Anton tuon pikkusahureiden tilanteen sanoi. Saattoi siis olla jopa kyse suuremmasta tavoitteesta, siis tappaa koko yksityinen sahateollisuus nostamalla tukin hintaa. UPM:n herrojen hermot pettivät sitä ennen ja päätavoite jäi saavuttamatta.
Vieläkö muistatte ajan, kun kuusitukki oli selvästi mäntytukkia halvempi? Tuli mieleen, että voisiko syynä siis olla tavoite tehdä sahureitten elämä vaikeaksi. Siis nostettiinko kuusitukin hintaa tarkoituksella? Siis myyjän tosi vaikea todistaa tappioita. Toisin on asfalttikartellissa, jossa on selvästi näyttöä siitä, että hinnat olivat ylikorkeita.
Kosteus on syy, miksi kuusta syntyy joskus tavattomasti aivan turkiksi. Meillä Keski-Suomessa ei ole hallaongelmia, siksi perkaisin kaikki lehtipuut pois. Kerran reikäperkasin vähän tuon tyyppisen kuvion ja jouduin pian uusinaan homman, kun koivut vaan villiintyivät. Jos pelkää hallaa, tilanne on tietenkin toinen.