Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Puun tuotantoon käytetty Kemera-tuki ei vaikuta hölkäsen pölkäystä puun hintaan. Markkinat ja kilpailu määräävät puunhinnan. Nähdään noista hintakäyristä. Ainoa jotenkin perusteltavissa oleva, on tienrakennukseen ja perusparannukseen käytetty tuki. Sen avulla tiet pidetään paremmassa kunnossa, mikä pienentää puunostajien kustannuksia, joka taas lisää maksuvaraa.
Suon käytössähän on ongelmana, sieltä lähtevä vesi. Sen vaikutus kyllä rajoittaa aika lailla soidenkäyttöä. Ja hyvä niin.
Meillä on joskus 50-luvulla ojitettu ja kerran harvennettu räme, joka kiertää kuin kuunsirppi viereistä lampea. Ojat ovat tietenkin tukossa. Aikanaan ne johtivat suoraan siihen lampeen. Mietittiin mitä tehdä. Päätettiin, ettei tehdä mitään. Ojituksen kunnostaminen pilaisi lammen veden, koska mitään selkeytysaltaita ei pysty rakentamaan, valutuskentistä puhumattakaan. Luonto hiljalleen entistää. Lakkojenkin kasvu on tainnut lisääntyä.
Metsälaidunnos auttoi myös mansikkaa. Sieltä metsälaitumilta minäkin kävin keräämässä poikasena niitä. Epäilemättä myös joissakin olosuhteissa kuusia. Ei kylläkään aina. Nyt ne entiset laitumet ovat tosiaan erinomaisesti heinää kasvavia. Eikä ainakaan nyt mikään luontainen taimettuminen onnistu.
Lannoitusvaikustakin oli metsälaiduntamisella. Äiti-vainaalla oli lypsypaikka erään rinteen juurella kuusien alla. Varmasti ne kuuset olisivat muutenkin kasvaneet kovasti, mutta lannoitus sai ne kasvamaan muutaman kuution kokoisiksi.
Sinänsä aivan loogista tuo tienrakentaminen. Nimittäin liito-oravat viihtyvät maanteiden varsilla. Ely-keskuksen kaveri totesi, että heidän kartoissaan liito-oravaesiintymiä on eniten valtateiden varsilla. Taitavat olla paremmassa turvassa pedoilta. Pöllökään ei kuule, kun nakertavat einettään.
Koko liito-orava-asia on tietysti täysin absurdi ja osoitus siitä, kuin älyttömästi yhteiskunnan rahoja käytetään. Eihän näitä liito-oravia uhkaa mikään sukupuutto. Niitähän vilisee asutusten ja siis myös niiden teiden varsilla. Hassunkurista katsella, kun Yliopisto-opiskelun tuloksena päätyy etsimään papanoita. Tuohon hommaan riittisi vähän pienempikin koulutus.
KHO:lta tyypillinen päätös. Ei siis voi suoraan päättää mitään, vaan palauttaa asian alempaan oikeusistuimeen. Valitetaan kauan kestäviä oikeudenkäyntejä. Tuntuisi, että näin selvässä asiassa olisi metsänomistajan oikeusturvan kannata ollut kohtuullista hyväksyä hänen vaatimuksensa, koska se oli varsin asiallinen. Nyt siis uusi käsittely ELY-keskuksessa ja uusi päätös. Siitä voidaan taas valittaa Hallinto-oikeuteen ja KHO:een. Siis prosessi kestää vähintään kolme vuotta.
Sinänsä oikein puuttua älyttömiin vaatimuksiin. Nuo tulkinnat saattavat olla aika mielivaltaisia ja siellä ELY-keskuksessa asiaa käsittelevän virkamiehen asenteesta riippuvaisia.
Meidän metsässä väitti joku nähneensä liito-oravan papanoita syyskuussa 2007. Viime keväänä tehtiin aluetta koskeva metsäkauppa. Kuten asiaan kuuluu kierrettiin toukokuussa alue, jossa oli mm suuria haapoja. Ei papanan papanaa. Eikä muutakaan havaintoa liito-oravasta. Liekö koskaan ollutkaan. Tai sitten pedot syöneet. Tuli päätös, että saa normaalisti hakata, mutta suositus, että suuret haavat jätetään. Niin tehtiin ja olisi tehty muutenkin. Niiltä kyllä jäi reittikin läheiseen metsään.
”kari m” tuon kertoi. Metsätalous on siinä mielessä mukavaa puuhaa, että kaikki muuttujat ovat enemmän tai vähemmän epävarmoja. Ei sitä kannata siis pahemmin stressata. Riittää, kun osaa arvioida sen, millaista puuta kussakin paikassa kasvattaa ja miten. Toinen asia, kuten ”kari m” totesi, että uudistukseen kannattaa panostaa, sillä huonosti kasvava paikka on huonoin investointi.
Tulos on sitten se, minkä omat ratkaisut, metsän historia, maapohja ja kulloisetkin markkinat määräävät. Toki tilanne on toinen, jos ostaa metsätiloja ja pyrkii sitä kautta rikastumaan. Silloin joutuu laskemaan korkoja ja kuoletuksia. Kysymys ei mielestäni olekaan silloin metsätaloudesta vaan kiinteistökaupasta.
Toinen kysymys on sitten se, mille pääomalle tuottoa lasketaan. Lasketaanko:
– puuston ja maapohjan arvolle
-vai tehden puuston arvoon ”tukkualennuksen”, kuten aiemmin oli tapana
-vai lisäten markkinoista johtuvan korotuksen
En ole huomannut, että olisi mitään selkeää tapaa arvioida metsätilan arvoa. Siksi kaikki kannattavuusprosentit ovat epävarmoja.Mielestäni ainoa oikea mittari on maapohjan kasvukyvystä lähtevä tarkastelu. Siis, jos pitkässä juoksussa jäät jälkeen seudun ja maapohjatyypin kasvumahdollisuuksista, harjoitat huonosti kannattavaa metsätaloutta. Kulut ovat nimittäin aina samat. Jatkuvassa maksat suuremmat korjuukulut alempina hintoina. Jaksollisessa katat siis uudistuskulut paremmilla kantohinnoilla.
Niin kuin tuolla toisessa jutussa avasin, liuske- ja muut kaasut tulevat rynnimään markkinoille. Niitä on siis lähes ehtymätön varanto ja hyödyntämisteknologia mahdollistaa vaikeittenkin kohteiden hyödyntämisen.
Raskaat ajoneuvot alkavat USA:ssa siirtyä kaasun käyttöön. Uhkana muun teknologian kehittymiselle voi perustellusti pitää kaasun rynnistystä. Suot ovat tietenkin hätävara. Niiden hyödyntäminen on kuitenkin kallista liikennepolttoaineiksi ja tuo tietysti myös suuret haitat vesistöihin.
Nämä biodieselhankkeet perustuvat siis yhteiskunnan tekemiin poliittisiin päätöksiin. Eivät markkinalähtöisesti. Jos USA ja Kiina eivät ryhdy osaltaan rajoittamaan kasvihuonekaasujen käyttöä, niin Eurooppa joutuu kyllä valitettavasti seuraamaan perässä ja pyörtämään vaatimuksiaan uusiutuvan energian käytöstä, mistä juuri tuli päätös. Siksi veikkaisin, ettei uusia laajamittaisia uusinvestointeja esimerkiksi polttonestetuotantoon juurikaan tulla näkemään.
Kaasun käyttö paikallisista jätteistä tullee kyllä lisääntymään.
Taas kerran nimimerkille vanha fakta.
Kannattavaa on esimerkiksi sitä, että saa ilman investointia toisella kasvatusmenetelmällä vähintään 50 % suuremman kasvun.
Siis emmehän joudu käyttämään jaksollisessa ”omaa rahaa” uudistuksiin. Rahahan tulee nykyään kahta kautta, siis korkeampina kantohintoina verrattuna jatkuvaan ja myös hakkuutähteiden myyntituloina. Ei ole tietenkään vaihtoehto, että pilattaisiin metsä jättämällä asialliset uudistukset tekemättä, jos tehdään aukko.
Kaikki ammattimetsänkasvattajien kokemukset kertovat, että metsänkasvu jaksollisessa on vähintään tuon 50 % suurempi.
Valtion pitäisi keksiä uusia säästökohteita/veronkorotuksia 3000000000 euron arvosta. Yritystuet, joita käytetään normaalin toiminnan tukemiseen, ovat yleensä sellaisia, ettei niistä ole todellisuudessa mitään hyötyä. Kustannukset tukien jakamiseen ovat suuret ja tukien kinuaminen johtaa usein epätarkoituksenmukaiseen toimintaan. Taimikonperkauksen Kemera-tuet oiva esimerkki. Tarvitaanko Lapissa jotain kehitysaluetukea, niin se sitten eri asia.
Rahoja pitäisi käyttää uusien innovaatioiden kehittämiseen ja mahdollisesti uudentyyppisten tuotantolaitosten investointitukiin. Niistä olisi pysyvää hyötyä. Kyllä jaksollinen metsätalous pärjää aivan hyvin ilman taimikonhoitotukia. Ja aina paremmin kuin jatkuva kasvatus. Tieinvestoinnit on kyllä sitten eri asia, koska yhteiskunta kustantaa tiet normaaleille työpaikoille.
Saako Lapissa Kemera-tukea männynistutukseen? Sitä en ole kuullutkaan. Taitaa Reima Ranta olla asiassa vähän ulkona. Voipi myös olla niin, ettei sen taimikon perkaukseenkaan saa tukea, koska perattavaa on vähän.
Kun miettii, niin tuskin sieltä juurikaan löytyy Kemera-tukikelpoisia taimikoita. Metsä-Suomessa tietysti tukikelpoisia on, mutta siis tukihommat ovat tarpeettomia ja joskus jopa haitallisia.