Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Jesselle tiedoksi, että käytännössä sen taimikon pitää tosiaan ennen perkausta yleensä olla hoitamaton, jotta Kemeraa saisi. Nimittäin näissä Kemera-ehdoissa on vaatimus poistettavien puiden lukumääristä. Hyvin varhaisperatussa taimikossa ei myöhemmin olekaan enää riittävästi poistettavia yksilöitä, jotta työ olisi tukikelpoista. Olen sen käytännön tasolla selvittänyt.
Otapa siis Jesse itse asioista selko.
Kuka jättäisi taimikkonsa perkaamatta, jos ei saisi tukea? Ilmoittautukaa.
Jossain vaiheessa pää tulee vetävän käteen tukiasioissakin. Sielläkin tuettiin.
Paljonko kotitaloustuki sitten kansantaloutta hyödyntää? Jos sen perusteella tehdään turhia investointeja, niin ei siitä kansantalous pahemmin hyödy. Meikäläinen on teettänyt muutaman remontin, johon on saatu kotitalousvähennystä. Ne olisi teetetty kuitenkin, joten toimeliaisuus ei lisääntynyt yhtään. Sama se on Kemerankin kanssa.
Olen kyllä samaa mieltä, että esimerkiksi kotitaloustuesta osa menee usein suoraan hintoihin. Aiemmin vastaava oli se, kun hammashoidosta alkoi saada Kela-korvausta. Ainakin meidän hammaslääkäri nosti heti taksojaan.
Oppivat siis sen, että aina joku muu tekee. Ja saa jättää lelut huiskin haiskin. Tämän ei kyllä pitäisi olla kasvatuksen päämäärää.
Varsinaisesta asiasta. Katselin taas kerran sitä, että mihin kaikkeen Kemera-tukea voi saada. On siinä ollut idearikasta porukkaa ideoimassa yhteisten verorahojen käyttöä. Ikävä, ettei näitä tukiviidakoita perata ajoissa. Lopuksi se on kuitenkin edessä ja rajuna ja seuraukset maksavat siinä vaiheessa syyttömät.
Minulle tämä tukiasia on kyllä edelleen ihmetyksen aihe. Miksi pitää joka paikkaan kinuta tukia. Nehän ovat osaltaan rapauttaneet kilpailukykyä. Itse olin työelämässä rakennusliikkeen palveluksessa. Kaikille rakennusliikkeille kävi aina välillä niin, ettei homma onnistunut toivotulla tavalla. Tappiota tuli hankkeen joltakin osa-alueelta tai sitten koko urakka on tappiollinen. Ei kyllä kukaan rakennusliike hakenut valtiolta avustusta tappioidensa korvaamiseen. Ei olisi tietysti saanutkaan.
Metsänomistajat sen sijaan voihkivat, että taimikon perkaus maksaa ja täytyy saada avustusta. Tietystihän se maksaa. Eipä rakennusliikekään saanut avustusta esimerkiksi lumitöiden tekemiseen ja ne kyllä joskus maksoivat eivätkä yhtään edistäneet hanketta. Irvokkainta tässä metsänomistajien valittelussa on se, että ne välittömät metsänhoitokulut ovat vain luokkaa 10 % kokonaismyyntitulosta.
Nykyajan asennetta kuvaa tämän päiväisessä Hesarissa ollut juttu, kun päiväkodin eteinen on hiekan vallassa, koska siivoojat eivät ole käyneet. Jos asiat tehtäisiin oikein ja päiväkotiemot hoitaisivat tehtäviään, hiin he osana kasvatustehtäväänsä huolehtisivat eteisen siivouksesta isompien lasten avustuksella. Oppisivat lapsetkin siisteyttä aikuiselämäänsä varten. Siis monet nykypäivän metsänomistajat toimivat aivan samoin, eli odottavat, että joku muu tekisi kaikki heidän työnsä.
Olipa kerrankin muka lukea jotain positiivista, nimittäin ”Sammelin” kirjoitus puuntuotannon kannattavuudesta tuolla pohjoisessa.
Se minua sitten ihmetyttää, että miksi sitä sitten tuetaan enemmän kuin etelässä. Esimerkkinä taimikon hoitotuki vyöhykkeellä 3 vieraalla 194,6 euroa ja omana työnä 130,2, kun vastaavat ovat vyöhykkeellä 1 139/93. Ovatpa ”heinäkengät” lobanneet asiansa hyvin.
Epäilemättä talot saadaan pysymään pystyssä. Sprinklaus turvaa myös palon varalta.
Minulle on arvoitus kuitenkin se, miten rakenteisiin päässyt vesi pystytään kuivaamaan niin, ettei synny uusia homepommeja. Ja vesiongelmiahan vuorenvarmasti syntyy. Esimerkkejä:
Putkivuodot ja sprinklerien laukeamiset vahingossa tai palotapauksessa. Vuokrataloissa harjoitetaan aika yleisesti hampunkasvatusta kasvihuoneoloissa. Välillä saa lukea tapauksista, joissa joku on sammunut kesken suihkun ja tukennut lattiakaivon. Tapaus on huomattu vasta, kun vesi on tulvinut alakertaan.Siis veden kanssa on odotettavissa ongelmia, ellei kaikkia riskejä ole analysoitu huolellisesti ja niihin varauduttu. Siihen, että onko näin tehty, en ota kantaa, koska en tunne suunnitelmia. Mahdollisella puukerrostaloasunnon ostajalla on kyllä vaativa selvitystehtävä. Omaa rahaani en normaalitilanteessa sijoittaisi tuollaisen asunnon ostamiseen
”Jos Lapissa saa istutusinvestoinnin hinnalla ostaa monta hehtaaria valmista taimikkoa, on järkevämpi ostaa taimikkoa ja käyttää muualla halvempia uudistusmenetelmiä” sanoo Reima Ranta.
Onkohan tuo aivan niin? Ensinnäkin sen taimikon kasvaminen päätehakkuukypsäksi metsäksi voi viedä kolminkertaisen ajan Etelä-Suomeen verrattuna. Toisekseen siellä Lapissa ovat korjuukustannukset pitkistä etäisyyksistä johtuen selvästi suuremmat, mikä itsestään selvästi pudottaa puukuution hintaa. Toki metsänomistajan omat kulutkin ovat pitkistä matkoista johtuen moninkertaiset. Saattaa jopa johtaa siihen, ettei halvemmista lajikkeista saa käytännössä lainkaan kantorahaa. Siis metsänomistaja saisi odottaa hakkuutuloa vaikka 120-150 vuotta. Melkoinen riskisijoitus. Minkälainen korko RR:n laskelmissa tulee?
Periaatteessa olisi samantekevää kutsutaanko uudiskustannuksia investoinniksi tai ei, ellei verottaja katsoisi niitä kerralla poistettaviksi. Nythän metsäomistajalla on korotonta lainaa verottajalta, kuten aiemminkin kirjoitin.
Jos investoin uudistukseen, saan vähentää verotuksessa koko menon. Jos ostan sen taimikon saan vähentää sen arvosta vain 60%. Eiköhän tälläkin ole joku merkitys.