Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Meillä päin on runsaasti vanhoja haapoja ja myös palokärkiä. Käpytikkakin on yleinen. Pikkutikka on meiltäkin päin kai kadonnut. Tai en ole ainakaan nähnyt. Täytyy opetella tuo harmaapäätikan huuto.
Asia on juuri niin kuin kirjoitat, metsät ovat aina uudistuneet sekametsiksi.
Ei se noin mene. Minulla on esimerkkinä 1911 olleen metsäpalon jälkeen syntynyt männikkö, josta viimeisten koivujen kuoltua muodostuu täysin yhden puulajin metsä.
Sitten ollaan uudistettu lukuisia n 100-vuotiaita kuusikoita, joissa on ollut vain muutama koivu.
Sekametsä, jossa olisi suunnilleen samankokoisia kuusia, mäntyjä ja koivuja on täysin ihmisten metsänkäsittelyn tulosta. Syntynyt aukkoon ja perkauksilla sekä harvennuksilla saatettu tuohon asentoon. Minulla on kuvio, jossa puulajisuhde on sellainen että kaikkia kolmea on lähes yhtä paljon. Ei toki aivan tasaisesti, mutta samalla kuviolla. Kun se syntyi ei harrastettu varhaisperkauksia, minkä seurauksena osalla aluetta on vähemmän havupuuta mutta enemmän koivua ja osalla tai päinvastoin. Tämä tulosta kahdesta perkauksesta ja yhdestä harvennuksesta. Tilanne tasoittuu entisestään seuraavassa harvennuksessa.
Luonnonmetsissä on yleensä joku valtapuulaji, jonka hävittyä joko jossain katastrofissa tai kuolemalla muuten, seuraava puusukupolvi ottaa vallan. Jos luonnonmetsään on päässyt kehittymään kuusialakasvusto, niin se on kuusi. Jos metsä on ollut tiheää, niin sitten kasvuolosuhteisiin parhaiten sopivat valopuut
Ei pidä herrojen olla myöskään siinä uskossa, että boreaalisissa havumetsissä metsän uudistaminen onnistuu vain keinollisen uudistamisen ja avovaiheen kautta.
Olen kulkenut metsissä monta kymmentä vuotta enkä ole nähnyt sellaista ihmettä, että metsä olisi uudistunut luontaisesti sekametsäksi. Jos niin on tapahtunut, paikalle aukon on tehnyt ensiksi luonto. Tämä ei ole yksistään meikäläisen kuvitelmaa vaan olen kuullut sen jatkuvan kasvatuksen gurulta Sauli Valkoselta, jonka mukaan kuusikkoon syntyy vain kuusia.
Voisitko Jovain esittää jonkun käytännön esimerkin väitteesi tueksi.
Jep. Sen sijaan 16h sitten olit jokseenkin tiukalla kannalla. Tohdin tosin epäillä, että muuttoliikkeen tutkijat ja asuntomarkkinoiden asiantuntijat pitäisivät jk:ta keskeisenä vaikuttajana.
Älä nyt viisastele. Tietysti tekninen kehitys on autioittanut maaseutua niin, että vain metsätalous on varma lisäarvoa sinne tuottava toiminto. Jos jatkuva kasvatus yleistyisi, niin metsänhoitotyöt vähenisivät merkittävästi. Puun kasvu vähenisi, mikä merkitsisi tehtaiden alasajoja. Tästä on kyse.
Kun kriittinen väestömäärä alittuu, niin kaikki palvelut häviävät ja porukan on pakko muuttaa pois. Asunnoista tulee ongelmajätettä.
Meidän pitää tehostaa metsänkasvua ja hakata mahdollisimman paljon, jotta maaseudun elinvoima pystytään varmistamaan.
Tapasin takavuosina muutaman kaverin Utsjoen Karigasniemeltä. Hekin olivat Volvolla Göteborgissa töissä. Karigasniemellä ei tehty aukko- tai muitakaan hakkuita, joten on noilla Kainuun hakkuilla ollut suuri vaikutus, jos Perkon jutut pitävät paikkansa.
Metsälain 10 § sanoo:
Lähteiden, purojen ja pysyvän vedenjuoksu-uoman muodostavien norojen sekä enintään 0,5 hehtaarin suuruisten lampien välittömät lähiympäristöt, joiden ominaispiirteitä ovat veden läheisyydestä ja puu- ja pensaskerroksesta johtuvat erityiset kasvuolosuhteet ja pienilmasto.
Yleensä kaavamaisesti jätetään nämä kohteet hakkaamatta. Monesti puro tai lähde on keskellä tavallista metsää ja silloinkin jätetään noita suoja-alueita vaikkei laki vaadi. Minulla on yksi esimerkki, jossa lähde oli kuusikossa ja sen ympärille jätettiin aika reilu alue hakkaamatta vaikkei siinä ollut enempää pensaita tai erityistä pienilmastoa.. Sen kuuset ovat hiljalleen kuolleet ja parempi olisi ollut kaataa ne ja antaa lähteen ympäristön hiljalleen metsittyä ja jättää silloin siihen suoja-alue, jota ei käsitellä.
Terveisiä Hesarissa Matti Liimataiselle:
Tiedäthän Matti, että jatkuva kasvatus pudottaa metsän kasvun jopa puoleen verrattuna avohakkuisiin perustuvaan systeemiin. Jatkuvan kasvatuksen metsässä uusiintuu vain kuusi, jos sekään. Valopuut koivu ja mänty eivät uudistu. Sekametsän kasvatus on mahdotonta.
Varsin kylmää kyytiä saisivat kokea maaseudun ja metsäteollisuuspaikkakuntien asukkaat, jos jatkuvaa kasvatusta harjoitettaisiin enemmän. Monien työt loppuisivat ja asunnoista tulisi ongelmajätettä.
Kun katselen nuorta hyvässä kasvussa olevaa taimikkoa, näen siinä metsän uuden elämän alun. Sitä ennen tuo aukko on mahdollistanut monien kymmeniä vuosia maan sisässä piileskelleiden kasvien puhjeta kukkaan. Aukko on myös tarjonnut ravintoa ja lisääntymismahdollisuuksia lukuisille hyönteisille. Esimerkiksi hyvät mustikkasatomme perustuvat siihen, että aukot osaltaan tarjoavat ravintoa lukuisille pölyttäjille.
Toivoisin, että jatkuvasta kasvatuksesta puhuvat tunnustaisivat biologiset tosiasiat. Siis, ettei se kertakaikkiaan toimi boreaalisissa havumetsissä, jotka ovat kehittyneet uudistumaan avovaiheen kautta.
Luonnon puolesta pitää toimia niin, ettei sitä yhtään hävitetä turhan rakentamisen vuoksi. Metsätalous ei luontoa hävitä vaan hyödyntää luonnon ihmettä fotosynteesiä, jonka tuloksena uutta käyttökelpoista ainetta syntyy auringon ilmaisenergialla sadevedestä ja ilman hiilidioksidista ilman tehtaita ja raskaita tuotantoprosesseja. Meidän tulee kasvattaa metsiämme, että saamme tästä prosessista mahdollisimman suuren hyödyn.
Tässä meikäläisen kommentti päivän Hesari-keskusteluun:
Minä en ymmärrä, miten jonkun metsän arvo muuttuu paremmaksi, kun se täyttää esim 120 vuotta. Samat puut siellä kasvavat elleivät kuole. Jos verrataan ihmisiin, niin muutunko paremmaksi, jos täytän 90 vuotta. En taatusti. Sama tyyppi, mutta jatkuvasti raihnaisempi.
Tämä vanhojen metsien hypetys on jotain ihmeellistä luontouskontoa, josta puuttuu kosketus reaalimaailmaan. Kuten tiedetään, niin suuresta osasta Suomea niin vanhat kuin nuoremmatkin metsät olivat lähes hävitetty jo 1850 ja silloin vielä säästyneet metsät hakattiin sotiin mennessä lähes täysin. Siksi on turha edes puhua jostain vanhoista metsistä. Niitä ei kerta kaikkiaan ole joitakin vaikeasti hakattavia pienialaisia kohteita lukuun ottamatta. Onko siis Suomen luonto kärsinyt siitä, että metsät on aikoinaan hakattu? Ei ainakaan metsänkasvu, jos sitä käytetään indikaattorina ja mikä sen parempi indikaattori metsälle on.
Meillähän ollaan huolissaan alhaisesta syntyvyydestä. Samaa huolta pitäisi kantaa metsien huonosta uudistumisesta, jota ylenpalttinen suojelu vain lisäisi. Vain hyvin kasvavat metsät sitovat hiiltä, työllistävät suomalaisia ja auttavat kansantaloutta pitämään yllä hyvinvointipalveluja.
Kun katselen taaperoikäisiä lapsenlapsenlapsiani, siinä näen Suomen tulevaisuuden. En omaa kuvaani peilistä katsoessani. Sama se on metsässä. Tulevaisuus on varhaisperatussa virkeässä taimikossa. Ei monille tuhoille alttiissa kasvunsa lopettaneessa ryteikössä.
Meillä elokuussa hakatun kohteen laidasta etelätuuli kaatoi n 40 tukkimäntyä. Ostajayhtiö käy ne hakemassa, kun hakkaavat siellä päin.
Näissä keskusteluissa eniten minua ihmetyttää jk:n kannattajien fanaattinen tosiasioiden kieltäminen. Esimerkiksi tuolla retkellä Norokorpi ei mitenkään noteerannut sitä, ettei kuusikkoon synny muuta kuin kuusta, (tietysti ei aina sitäkään)
Katseltiin jotain 8 vuotta sitten tehtyä pientä aukkoa, jossa oli muutaman sentin kokoisia koivuntaimia. Olisivatko syntyneet peräti tänä syksynä. Näistäkin kuulemma sinne metsään syntyy koivusekoitus. Ei ainakaan tukkikoivua synny ja jos sinne isojen puiden sekaan sattuisi joku kasvamaan, niin jossain vaiheessa lumi sen taivuttaisi oikenemattomalle luokille. Siitä olen varma. Ei yhtään mäntyä ollut 8 vuodessa lähtenyt havaintokohteilla.
On kyllä täysin toivotonta yrittää käydä mitään järkiperäistä keskustelua asiasta.