Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
<p>Käykää siis katsomassa Suomen luontopaneelin julkaisuja 4 a 2023 Näette alussa kuvan ja sen alla tämä teksti:</p><p> Havainnollistava kuva luonnon monimuotoisuuden heikkenemisestä sekä kolme erilaista mahdollista<br />tulevaisuuden kehityskulkua. Kuva havainnollistaa, miten luonnon monimuotoisuus on heikentynyt 2020-luvulle tultaessa.<br />Tuleva suunta riippuu siitä, toteutetaanko tarvittavat toimenpiteet luontokadon pysäyttämiseksi ja suunnan kääntämiseksi.<br />Harmaalla värillä kuvassa alimpana kuvataan kehitystä, jossa luontokadon pysäyttämiseksi ei tehdä merkittäviä lisätoimia,<br />jolloin luontokato jatkuu kuten tähänkin saakka. Oranssilla kuvan keskellä kuvataan kehitystä, jossa toimenpiteitä lisätään<br />niin paljon, että ne onnistuvat jarruttamaan luontokadon vauhtia mutta eivät kokonaan riitä pysäyttämään sitä. Sinisellä<br />kuvataan kehitystä, jossa toimenpiteitä lisätään niin paljon, että ne pysäyttävät luontokadon ja kääntävät luonnon tilan<br />elpymisuralle. Tämä on Suomen luontostrategian luonnoksen päätavoitteen mukainen kehitys. Kuvaan on merkitty<br />tavoitteeseen liittyvät keskeiset vuosiluvut. Päätavoitteena on, että vuoteen 2030 mennessä luontokato on pysäytetty ja<br />luonnon monimuotoisuus alkaa elpyä. Lisäksi tavoitteena on luontopositiivisuus niin, että vuoden 2035 jälkeen luonnon<br />tila on parempi kuin se oli vuonna 2020 ja jatkaa sen jälkeen hiljalleen paranemistaan. Kuvan pohjana on käytetty alkujaan<br />IISD:n verkkoartikkelin kuvituskuvaa11. Kuva: Māris Grunskis.</p><p>Kuten kuvasta näkee, niin Suomen metsistä puuttuu 2020 puut ja lähes kaikki eläimet. Kyseessä ei siis ole mikään yksittäinen kuva vaan johdatus koko asiaan. En ymmärrä, jos joku täyspäinen julkaisee tällaista törkyä.</p>
Kyllä se kuva kertoo Luontopaneelin tasosta. Ei tarvita tiedettä vaan lukutaitoa. Kun kuva esittää toteutuneen kehityskulun toisenlaisena, kuin se todellisuudessa on, niin kyse ei ole tieteestä.
Ei tuo kuva ole mikään periaatteellinen esitys, koska siinä on selvästi tunnistettavia osia ja tarkat vuosiluvut. On täydellinen putinilainen totuuden muuttaminen päinvastaiseksi.
Sinä Anneli uskot kaikista hyvää. Tuo kuva kertoo Luontopaneelin todellisen luonteen.
Meidän yliopistojärjestelmässämme on se ongelma, että omiaan puhuvat ja valehtelevat dosentit ja professorit eivät muodosta niin suurta mainehaittaa työnantajalleen, että heidän työsuhteensa lopetettaisiin välittömästi. Niissä maissa, joissa korkeakouluopiskelu on maksullista ja yliopistot joutuvat kilpailemaan maksavista opiskelijoista ja stipendin lahjoittajista, moinen toiminta ei tulisi kysymykseen.
Juuri näin on. Luontopaneelia johtaa Jyväskylän Yliopiston professori ja jos käytte tuolla blogit-osiossa katsomassa, millaista soopaa sen tuottama kuva metsiemme kehityksestä 50 vuoden ajalta on ja kuinka metsät, hirvet, karhut, sudet, kotkat, joutsenet, kalat ym katoavat, jos nykymeno jatkuu.
Kuten sinne kirjoitin. niin Luontopaneeli harjoittaa propakandaa, jolle Putinkaan ei pärjäisi.
Luken Lapinjärven jatkuvan kasvatuksen kuusikossa systeemiä oli, harjoitettu jo 1980-luvulta. Kasvu oli ideaalisissa taimettumisoloissa ja manuhakkuissa Suomen parhaiden asiantuntijoiden tekemänä 4-5 m3/ha/v. Meillä jaksollisessa Keski-Suomessa 60 vuoden kokemuksella 6,5 m3/ha/v.
Kuten olen ainakin 100 kertaa kirjoittanut, niin systeemeiden kantohinnoissa, ja kun vielä otetaan huomioon latvusmassan hinta, on niin suuri ero jaksollisen eduksi, että uudistuskulut tulevat katetuiksi niillä. Systeemien paremmuuden ratkaisee kasvu, kuten olen sen 100 kertaa kirjoittanut. Jaksollisella se käytännössä vähintään 50 % parempi. Meidän vaikeasti taimettuvilla mailla ero on luokkaa 100 %.
Tämä vertailu on niin yksinkertainen, ettei sitä tunnuta ymmärrettävän.
Systeemi siis epäilemättä onnistuu joskus. Kuten tuolla edellä kirjoitin, on liikaa muuttujia ja vähän hyötyä, jotta kannattaisi yrittää. Meillä on sitä paitsi yksi vähän vastaavanlainen yritys reilun 20 vuoden takaa Saarijärveltä. Siinä jätetyt puut alkoivat kuolla. Yksi kerta riitti. Päätettiin, ettei koskaan enää harvenneta ikääntyneitä kuusikkoja.
Meidän päätilan metsissä 100 vuotta sitten lahopuut oli minimaalisesti. Niihin oli tehty halkopuuhakkuu ”yli tilan”, Vuonna 1916 tehty ja 1921 päättynyt kauppa käsitti mm ”kasvunsa lopettaneet puut”.
Se on selvää, että kyllä Sahalassa metsät tunnetaan. Kuten olen tuolla edellä kirjoittanut, niin hyvän lopputuloksen edellytyksenä on monien ehtojen täyttyminen. Jos yksikin pettää, niin harakoille menee. Olosuhteet muuttuvat nopeasti. Kirjanpainajien lisääntyminen muuttaa oleellisesti tilannetta.
TV:ssa näytetään usein jotain temppuja ja sitten lopuksi sanotaan, älkää yrittäkö tätä kotona. Tässä on kyseessä vähän samanlainen tilanne. Mikä onnistuu Sahalan metsissä, ei onnistu läheskään kaikkialla muualla.
Harvassa asennossa kasvattamisesta seuraa väistämättä, että pintakasvullisuus herää, mistä seuraa, kuten tiedetään, heinäämistä ja lisäperkausta. Täystiheän kuusikon uudistus on yleensä todella helppoa. Meillä aukko tehdään alkukesästä, syksyllä kerätään latvusmassa sekä mätästetään ja seuraavana keväänä istutetaan. Nykykuusentaimet ovat niin nopeita,, ettei heinä ennätä haitata niitä.
Nimellä löytyy paljon asiaa. Esimerkiksi tämä
Haavan merkitys lukuisille eliölajeille ymmärretään ja tunnustetaan nykyisin varsin laajasti, joten suuret puut säilyvät useimmiten myös uudistushakkuiden yhteydessä. Haapa on todella tehokas lisääntymään juurivesoista ja siemenistäkin, joten puulajin tulevaisuuden pitäisi olla turvattu. Valtakunnan metsien inventointien mukaan järeän haavan tilavuus onkin yli kuusinkertaistunut 1980-luvulta lähtien. Samaan aikaan on kuitenkin huomattu, että pieniläpimittaista haapaa syntyy hyvin vähän. Tutkijat ovat huomanneet saman kuin metsänomistajat ja metsäammattilaisetkin: hirvet ja jänikset jälttävät haapavesakot toistuvasti, jolloin ne jäävät melko nopeasti viljelytaimikon varjostukseen ja näivettyvät pois.
Ehkä heillä on uraputkihaaveita. Lue Markku Remestä.