Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset

Esillä 10 vastausta, 531 - 540 (kaikkiaan 6,862)
  • Timppa

    <p>Lahottajien toiminta ja orgaanisen aineen riittävyys maassa varmistaa niiden saannin.  </p><p>Tietysti lahottajia tarvitaan hajottamaan kuollutta ainesta maassa, koska muut eivät sitä tee.  Tämähän on selvää.  Niillähän on nykymetsissä kunnon työsarka, koska hyvinkasvavissa  metsissä kantoja ja juuria syntyy paljon.   Runkopuuta hajottamaan niitä ei tarvita, koska ihminen tekee samaa.  </p><p>Fotosynteesi kierrättää vettä, koska ne aerosolit lisäävät sadantaa.  lisäksi vesihöyryn poistaminen viilentää ilmastoa, koska se helpottaa avaruuteen suuntautuvaa säteilyä.  Luonto on tarkkaan suunnitellut prosessin. </p><p>Ravinteet ovat lehdissä ja neulasissa ei kuolleessa puussa, jota sienet käyttävät.</p><p>Jos lahopuumäärällä olisi vaikutusta metsänkasvuun, se taatusti näkyisi, koska lahopuut on kerätty pois tai niitä on syntynyt hyvin vähän viimeisen 250 vuoden aikana.  Otetaan esimerkiksi Lappi.  Sillä seisovatko kelot pystyssä tai ovat vaakasuorassa kämpän seinässä, tuskin on merkitystä muuhun kuin, että kotkalta saattaa puuttua istumapuu.</p>

    Timppa

    <p>Olen kuullut.  On kahdenlaisia sieniä. Lahottajasieniä, jotka siis pilkkovat puuta.  Sitten on puiden symbioosissa eläviä mykoritsasieniä, jotka osallistuvat puun kasvatukseen.</p><p>Lahottajasienet vastaavat nykymenossa jätteenpolttolaitoksia.  Kummissakin hävitetään tarpeetonta materiaalia ja muutetaan se hiilidioksidiksi ja vedeksi.    Ainoa ero on, että jätteenpolttolaitoksissa energia otetaan talteen.  </p>

    Timppa

    <p>Koko lahopuukeskustelu ja niiden lisäämisvaatimukset ovat täysin hakoteillä.  Lahopuun lisäämistä perustellaan lahottajasienien tarpeella.  Todellisuudessa maapallon ollessa luonnontilassa ienien funktio oli hajottaa hiilidioksidiksi ja vedeksi kaikki se kuollut puu, joka oli jäänyt metsäpaloissa palamatta.  Siis huolehtia, että ilmakehässä on riittävästi hiilidioksidia, jotta fotosynteesi toimisi.</p><p>Luonnon kannalta on  kuitenkin yhdentekevää poltetaanko se puu sellutehtaalla mustalipeänä, voimalaitoksen  kattilassa, saunan uunissa tai sienten toimesta metsässä.  Koska ihminen huolehtii suurelta osin polttamisesta, sienille jäi vähän tehtävää.  Kun ilmassa on jo liikaakin hiiltä, niin tarvitaan vieläkin vähemmän  sienien hajotustoimintaa.  Niitä on kuitenkin aina tarpeellinen määrä, koska me lisääntyvät ja leviävät helposti.</p><p>On siis täysin ilmastotavoitteiden vastaista kerätä lahopuuta sienten poltettavaksi, kun puu voidaan polttaa energiaksi ja vapautuinut  hiili kierrättää takaisin uudeksi puusukupolveksi.  Oleellista on nykytilanteessa huolehtia, että fotosynteesi toimii mahdollisimman hyvin ja saamme siten  käyttöömme mahdollisimman paljon auringon ilmaisenergiaa.  Lisäksi fotosynteesissä syntyvät aerosolihiukkaset toimivat pilvipisaroiden ytiminä ja siis lisäävät sadantaa sekä poistavat ilmakehästä sitä lämmittävää vesihöyryä.</p>

    Timppa

    <p>Tiedämme vain, että metsämme ovat vaihdelleet Jääkauden jälkeen useasti.  Keskiajan lämpökaudella jaloja lehtipuita kasvoi Ouluun saakka.  Sitten tuli Pieni jääkausi ja ne katosivat.  </p><p>Nyt on yhdenlaiset metsät, jotka perustuvat aiempiin metsiin, ilmastoon ja ihmisen vaikutukseen, joita emme pysty erottelemaan.  Metsämme kasvavat aiempia  paremmin, koska niiden uudistumisesta huolehditaan ja niitä kasvatetaan sopivassa tiheydessä.  Luonnonmetsiin verrattuna metsämme ovat nuorempia, joka osaltaan lisää niiden kasvua.  </p><p>Ei ole yksikäsitteistä mittaria, joka sanoisi, että metsien pitää olla sellaiset tai tällaiset.  Arviointi perustuu vain siihen, mitä kukin pitää hyvänä.  Kuten Annelikin muistaakseni kertoi, ettei hänen opiskeluaikanaan esimerkiksi lahopuita pidetty mitenkään oleellisena asiana.  Nyt ne yhtäkkiä ovat.  Muuttuuko metsiemme kasvu paremmaksi, jos lahopuuta on enemmän?  Pystyykö joku osoittamaan tämän mittauksin?  Epäilen.  </p><p>Lähestyn asiaa insinöörin silmin.  Rakennusliikkeessä pyrittiin päätöksenteko perustamaan toteutuneisiin työmenekkeihin.  Arvaamalla mentiin helposti pieleen.  Maallikosta tuntuu, että metsätiede on nykyään suojeluasioissa muuttunut uskonnoksi  tai huutokaupaksi.  Tingitään kuin turkkilaisessa basaarissa ilman tieteellistä perustaa ja vääräuskoiset mestataan.</p><p> </p>

    Timppa

    <p>Ei pillike esitäkään.  Kuten kirjoitinkin, niin se on vain esimerkki siitä, mitä kaikkea maasta voi löytyä.</p><p>Kuten olen moneen kertaan jankuttanut, niin metsien historia ei perustele nykyisiä suuria suojeluvaatimuksia.  Ne ovat vain ihmisten keksintöjä.  Hyvin ovat nykyiset avohakkuilla uudistetut metsät kasvaneet vaikka suojelua ja lahopuuta on ollut vähemmän.   </p>

    Timppa

    <p>Tässä lisäkommentti Panulle ja kaverille:</p><p>Uudistettiin 3 vuotta sitten Saarijärvellä täystiheä varttunut kuusikko, puuta n 400 m3/ha. Yllätti, kun koko kuvio alkoi kasvaa pillikettä, joka on pellon rikkaruoho. Hyvä, että kuusentaimet selvisivät. Kuvio on ollut epäilemättä joskus viljelyksessä peltona tai kaskimaana. Joskus kuusikko, jossa tuskin kasvoi sammaltakaan tuottaa lyhyessä ajassa mahtavan vatukon. Kevätlinnunherne putkahtaa paikoitellen aukkoihin ja joskus myös valkolehdokki. Karujen maiden aukkoihin kasvaa tai voimistuu mustikka, puolukka ja kanerva.</p><p>Maassa on siis valtava määrä erilaisia kasviaihioita piilossa odottamassa, että puut häipyvät ja nämä kasvit pääsevät tekemään sitä, miksi ovat olemassa, siis leviämään ja siinä samalla hyödyttämään niistä riippuvaisia hyönteisiä ja selkärankaisia. Terve monilajinen metsä kaipaa siis jatkuvaa uudistumista, koska tämä avovaihe kestää vain muutamia vuosia ja sitten puut valtaavat taas tilan.</p><p>Vanhan metsän tilanne on taas toisenlainen. Sen valtalajit sienet pärjäävät vuosikymmeniä, koska metsän olot lähes vakiot. Sitä paitsi sienet leviävät itiöinä tuulten mukana.</p><p>Pillike on vain esimerkki siitä miten moninaisia kasveja siellä maan alla odottaa. Tehdäänkö todellinen karhunpalvelus metsäluonnollemme, jos pakotetaan osa metsästä ”steriiliksi”. Siis menettämään maan alla piileskelevien kasvien tuoman lisän. Näinhän tapahtuu kaikilla suojelualueilla. Ylenpalttinen suojelu siis kääntyy tarkoitustaan vastaan ja pysyvästi heikentää metsien monimuotoisuutta.</p><p>Metsien historian perusteella jopa nykyistä vähempikin suojelutarve näyttäisi riittävän. Elpyihän metsiemme kasvu, kun ymmärrettiin aloittaa aukkojen teko vaiheessa, jolloin vanhoja metsiä ja lahopuita oli vähän.</p><p>Joka puolella jatkuvasti tehdyillä aukoilla on siis ratkaiseva merkitys metsäluonnon monipuolisuuteen. Aukkojen kukkivat kasvit tarjoavat ruokaa koko kesän ajan lukuisille pölyttäjille, jotka mahdollistavat taas hyvät marjasadot joista hyötyvät monet eläimet aina karhuihin saakka.</p>

    Timppa

    <p><p><p>Tässä kommentti Panun ja kaverin kirjoitukseen:</p><p> </p><En ymmärrä raportin kuvaa. Sen mukaan Suomen luonnosta puuttuu jo 2020 mm isot puut hirvet, sudet, karhut, joutsenet ym. Parinkymmenen vuoden kuluttua Suomessa ei olisi metsiä vaan puuttomalla arolla vaeltelee kaiketi kettuja. Jos tuollaista propagandaa esitettäisiin naapurimaassa sen ymmärtäisi.</p><p>En myöskään ymmärrä sitä, miten metsäluontomme laatu on heikentynyt viimeisen 20 vuoden aikana, kuten raportissa väitetään. Puustomme ja myös lahopuun määrä on lisääntynyt. Esimerkiksi järeän haavan määrä 1980-luvulta on kuusinkertaistunut Luken mukaan. Lukuisia luonnonsuojelualueita on perustettu. Sertifikaatit ovat lisänneet jättöpuiden määrää ja jättäneet alueita hakkuiden ulkopuolelle.</p><p>Siitä on kyllä samaa mieltä, että metsäluonnon muuttamista muuhun käyttöön pitää rajoittaa. Luontomme tila ei kuitenkaan parane vaan pahenee, jos jonnekin raivataan liikenneväylä ja metsänomistaja joutuu kompensoimaan sen jättämällä kasvunsa lopettaneen metsän uudistamatta. Ymmärsin raportista, että tätä Luontopaneeli esittää. Jos supistamme hakkuita, siitä seuraa metsien kasvun herkkenemistä, mikä supistaa hiilinieluja, vähentää arvokkaan uusiutuvan fossiilisia tuotteita korvaavan raaka-aineen tuotantoa, kansantuloa ja etenkin syrjäseutujen työllisyyttä.</p><p>Netistä löytyy kartta Suomen metsät 1850. Siitä näemme, että suuri osa eteläisen Suomen metsistä oli hyvin vähäpuisia ja paljon puuttui tukkipuita. Paikoin puuttui jopa metsiä. Kunnon metsiä oli Lapin lisäksi vain Pirkanmaalta Kainuuseen suuntautuvalta alueelta. Tilanne paheni tämänkin osalta, kun 1870 käynnistyi sahateollisuusboomi. Metsät hakattiin määrämittahakkuilla paljolti aukoiksi tai harveikoiksi. Kaikesta tästä metsien surkeudesta huolimatta nyt metsämme ovat kehittyneet nykyiselle hyvälle tasolleen. Väite, etteivät lajit pystyisi siirtymään paikasta toiseen näyttää siis olevan ristiriidassa luonnostamme joka päivä tehtävien havaintojen kanssa.<</p><p>Ei ole eikä voikaan olla mitään objektiivista mittaria sille minkä ikäinen metsä olisi arvokkaampi. Nykyinen oppi, että vanha on arvokkaampi, perustuu vain subjektiivisiin mielipiteisiin. Kuten tuolta metsiemme historiasta voimme päätellä, hyvin pieni vanhojen metsien määrä riittää pitämään metsäluontomme elinvoimaisena.</p><p>En tunnista sellaista metsissämme esiintyvää luontokatoa, johon metsänomistaja olisi voinut vaikuttaa. Muuttolinnut ovat vähentyneet, mutta se on suomalaisten vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella. En ymmärrä millaisella mekanismilla olisi edes mahdollista hävittää joku kotiperäinen laji, ellei ilmastonmuutos sitä tee.<</p><p>Boreaaliset havumetsät ovat kehittyneet uudistumaan aukoissa katastrofien kautta. Kasvaessaan metsä ei tiedä. koska metsäpalo tai myrsky sen hävittää ja kasvu on alettava alusta. Eikä metsän kannalta ole merkitystä sillä on tuho vaikka 20000 hehtaaria. Uudistuminen onnistuu. Noin vuodelta 1750 käynnistynyt ja 200 vuotta kestänyt sekä n 1950 päättynyt metsien ylikäyttö tämän todistaa. Siksi on mahdotonta ymmärtää nykyisiä metsäkatomme ennustajia. Parasta mitä voimme metsillemme tehdä on kasvattaa ja käyttää niitä mahdollisimman tehokkaasti. Silloin olemme tehneet kaikkemme mitä voimme tehdä pahimman metsiemme uhkan, ilmastonmuutoksen, torjunnassa.</p></p>

    Timppa

    <p>Kuinkahan vanhaan metsään pitää mennä, että löytää riittävästi monimuotoisuutta.  Pyhä-Häkissä voi olla jotain sieniä ja kääpiä, mutta muuten aika yksipuolisia.  </p><p>Olen katsellut aika paljon n 100-vuotiaita kuusikoita ja männiköitä.  Kuusikoissa saattaa olla joku tyyvilahottajasieni ja muurahaispesä.  Muuten pelkkiä puita.  Männiköissä vähän varpuja ja joku kelo.  </p><p>Varmastikin vanhat lehdot ovat ovat monessakin mielessä monipuolisia, mutta asiaa ei auta, jos kuivahkoa kangasta suojellaan.</p>

    Timppa

    <p>Kuten olen moneen kertaan kirjoittanut, niin luontoasioissa elämme kuin kansa Putinin Venäjällä.  Poikkeavia mielipiteitä ei kannata kertoa.</p><p>Onko Vuokko katkera tai sitä emme tiedä.  Varmaksi voi olettaa, ettei hänellä ollut mitään mahdollisuuksia päästä Luontopaneeliin aiemmin esittämiensä mielipiteiden takia.   Kunnon paneelissa pitäisi olla kirjo erilaisia näkökantoja edustavia.  Mitenkähän on Luontopaneelin laita?</p>

    Timppa

    <p>En ole viimeiseen 50 vuoteen tavannut ketään metsänomistajaa, joka olisi kertonut teettäneensä avohakkuun korkovaatimuksen perusteella. Vain kaksi syytä aukon tekoon on ollut:</p><p>1. Rahantarve</p><p>2. Hyvä hinta</p><p>Meillä aukkojen teon tarkoituksena on saada metsä kasvamaan entistä paremmin.  Siinä sivussa sitä rahaakin  tulee mukasvasti.  Tietysti suhdanteet vaikuttavat paljonko myydään yksittäisenä vuonna.</p><p>Suht tasaisilla myyntimäärillä saadaan hoitotyötkin suht tasaisiksi, jolloin ne on helppo organisoida   </p><p> </p>

Esillä 10 vastausta, 531 - 540 (kaikkiaan 6,862)