Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Huski. En sanonut, että aukkoon pitää jättää tai olla jättämättä jättöpuita. Vastasin vain kysymykseesi korrelaatiosta. Olen joskus jättänyt enemmän kuin sertti vaatii ja isompia puita, jos se on maisemallisesti mielestäni paikallaan. Jättöpuita jätettiin alunperin tuottamaan lisätaimia aukkoihin. Haapoja jätettiin taas siksi, ettei haluttu juurivesoja. Nykyään jättöpuiden määrä on seurausta luontojärjestöjen ylivallasta. Metsäteollisuus on tinkinyt ja periaatteessa laskun maksaa metsänomistaja. Onko olemassa jotakin tutkimuksia jättöpuiden vaikutuksista?
Miten niin hömpän puolelle se viimeinen kappale. Jos olet eri mieltä perustele. Suomen metsistä on lustosarjoja tuhansien vuosien ajalta. Epäilemättä nykyään lahopuuta on nykyään vähemmän kuin luonnon metsissä, mutta eipä taida näkyä eroa mäntyjen kasvussa.
Mitähän sillä monimuotoisuudella oikein tarkoitetaan?
Esimerkiksi mänty-kuusisekametsä kasvaa tutkitusti paremmin kuin yhden puulajin metsä. Siis tässä tapauksessa positiivinen korrelaatio. Tämä johtunee siitä, että puiden juuret ovat eritasoissa ja siitä, että harvassa kasvat kuuset saavat esteettä levittää juurensa laajemmalla alalle.
Jos hakkuuaukkoon jätetään paljon elävää jättöpuuta, aukon kasvu heikkenee ja monimuotoisuuden ja kasvun välillä on negatiivinen korrelaatio.
Kuolleessa puussa elävät lahottajasienet, jotka eivät ole yhteydessä kasvaviin puihin, jotka elävät symbioosissa mykoritsasienien kanssa. Siis tällöin monimuotoisuudella ja kasvulla ei ole korrelaatiota. Luonto on kehittynyt näin, koska lahopuun määrä vaihtelee paljon ja olisi siis epätarkoituksenmukaista, että puiden kasvu riippuisi satunnaistekijöistä. Merkillistä kuinka järkevästi nuo prosessit on suunniteltu.
Riittäkö Huski
<p>Luonnontilainen metsä muuttuu yhdellä tavalla, talousmetsä toisella. Kumpiakin muuttaa ilmasto, typpilaskeuma ja satunnaistekijät. Mikä on se mittari, jolla voidaan sanoa, että toinen muutos on parempi kuin toinen sillä luonnontilaisessa metsässä voittavat toiset lajit ja talousmetsässä toiset.</p><p> Tärkeintä on vain, että metsä kasvaa. Kuten olen jankuttanut, niin ainoa mitä voimme metsiemme hyväksi tehdä on, että kasvatamme ne mahdollisimman tehokkaasti. Silloin vähennämme niiden pahimman uhkan ilmastonmuutoksen vaikutusta niin paljon kuin pystymme.</p>
<p>Hölmöläisten hommaa, koska kukaan ei tiedä tulevaisuudessa puun hintaa ja siksi kaikki korkolaskut ovat virheellisiä.</p><p>Yksinkertaista. Valitaan jokaiseen paikkaan siihen parhaiten soveltuva uudistusmenetelmä.</p>
<p>Tällaista ”luontokatoa” Hesarin mukaan Turuus:</p><p>KUN ensimmäiset uutiset Turun seudulta löydetyistä misteleistä kerrottiin vuonna 2016, kuvissa näkyi pääosin laihoja ja harvaoksaisia mistelipensaita ilman valkoisia marjoja. Harva tunnisti, että kyse edes on samasta lajista, jota Keski-Euroopasta tuodaan jouluna Suomeen.</p><p>Nyt muutaman vuoden ikäiset mistelit ovat jo paitsi tuuheita palloja, myös kantavat monin paikoin runsaita marjasatoja.</p><p> </p>
<p>Minun elinaikana Keski-Suomeen ovat palanneet mm sellaiset kotoperäiset lajit kuin karhu, susi, ilves, saukko, näätä, metsäkauris ja laulujoutsen. Lisäksi on tullut mm nämä vieraslajit: valkohäntäpeura, villisika, supikoira ja minkki.</p><p>Hirvi ja sepelkyyhky ovat runsastuneet.</p><p>Onko jossain maailmalla tapahtuneella lajin kannanmuutoksella vaikutusta Suomeen? Vaikea uskoa. Emme kuitenkaan voi täällä vaikuttaa asiaan.</p>
<p>Olen monen monta kertaa kirjoittanut, että vertailta koko tilan tuottoja. Kun aukko hakataan, niin viereen jää parhaat puut kasvamaan. Kun Perko tekee harsintahakkuun, niin jäljelle jää huonoimmat. Seuraavan harsinnan jälkeen vielä huonommat. Sitten jälkipolvi joutuu uudistamaan metsän, mikä on sekä kallista että vaikeaa. Huonosta leimikosta saa vähän myyntituloa ja siitä suuri osa kuluu uudistamiskuluihin. Uudistamista hankaloittaa harvaan metsään valmiiksi kasvanut alikasvullisuus.</p><p>Aukon tekijällä on helppoa. Myy kerralla pienen palan kuviosta ja saa hyvän hinnan. Täystiheän metsän uudistaminen on helppoa. Aukossa kasvaa hyvä taimikko. Perkon jätemetsässä taimia tuskin edes näkee.</p>
<p><p>Timppa se varsinaiseksi tiedehenkilöksi hettäytyi uudella hypoteesillaan. <br /><br />Timpalle vielä kysymys, että kumpaa ne jäkälät tekevät, hajoittavat vai ovat mykorritsoina?</p></p><p>Niin olenkin. Pitää yrittää löytää uusia näkökulmia. </p><p>Jäkälä on kolmen kimppa, sieni, yhteyttävä levä ja mahdollisesti myös typpeä ilmasta keräävä syanobakteeri. Ne menestyvät omavaraisesti oloissa, joissa muut eivät pärjää. Ovat siis eräänlaisia edeltäjiä varsinaisille kasveille. Eivät siis ole mykoritsoja eivätkä hajota.</p>
<p>Eihän siihen mitään tutkimusta tarvita, että mykoritsasienet palaavat aukolle ja tietysti taimikon varttumisen kanssa. Katsoo kuinka puuntaimet kasvavat. Jos sieniä ei olisi, niin eivät kasvaisi.</p><p>Sienellä ja puulla on kytkentä. Kun puulla on hyvät olot, niin sienetkin tietysti kasvavat, kun saavat hyvin ravinteita. Jos maa kuivaa eivätkä sienet pysty hankkimaan ravinteita, niin puun kasvu hidastuu. Voi olla tietysti vielä monimutkaisempiakin kytkentöjä.</p>
<p>Mutta kun meillä Suomessa ei ole muuta luontokatoa kuin muuttolintuje ja rakennettujen alueiden, . Kyllä ravinteita on juurissa ja siksi meidän metsistä niitä ei viedä. Ja tietysti oksissa, joita viedään vain rehevimmiltä paikoilta, kun neulaset ovat karisseet.</p><p>Puhunkin vain runkopuusta. Epäilemättä vaatii vaivaa muuttaa ajattelua 180 astetta. Siis siitä, että puut ovat sieniä varten siihen, että sienet ovat vain puiden hajottamista varten.</p><p>Kannattaa kuitenkin harjoitella. `Joskus tiedeyhteisö päätyy tälle kannalle.</p>