Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Tässä vähän kuittia ”ystävällämme” TA:lle
Maapallon luonto vaihtelee.
Tropiikin sademetsät uudistuvat sitä mukaa, kun joku puu kuolee. Tilalle kasvaa aina uusi. Tästä pitävät toistuvat sateet ja korkealta paistava aurinko huolen. Metsälle on katastrofi, kun tehdään aukko. Silloin paahtava aurinko kuivattaa maan ja taimien alut ja puut eivät enää onnistu kasvamaan.
Boreaalisien havumetsiemme tilanne on toinen. Ne ovat sopeutuneet uudistumaan aukkovaiheen kautta. Kun metsästä kuolee yksi puu, niin sen tilalle ei yleensä kasva uutta. Kuolleen puun naapurit levittelevät vain oksiaan syntyneeseen tilaan.
Historiasta tiedämme, että suurikin aukko kasvaa , jos uudistumisesta on huolehdittu. Esimerkkinä sotien jälkeen hakattu lähes 20000 ha:n ”Osaran aukea”, joka alkoi kaikkien katastrofiennustajien pettymykseksi kasvaa erittäin hyvin. Ei aikaakaan, kun sen puumäärä oli kolminkertainen hakattuun verrattuna ja mm metsokanta erittäin hyvä.
Boreaaliset luonnonmetsämme eivät todellakaan ole mitään ”korttitaloja” vaan sopeutuneet erilaisiin tilanteisiin. Olisi hyvä tunnustaa tosiasiat eikä lietsoa paniikkia.
Puut ja mykoritsasienet toimivat siis yhteistyössä. Ilman tätä ei kaiketi olisi kumpiakaan. Joskus väitetään, että mykoritsat häviävät, kun tehdään aukko. Tähän en ota kantaa. Joka tapauksessa niitä mykoritsoja on aina kuitenkin niin paljon, että uusista taimista syntynyt metsä kasvaa yleensä paremmin kuin hakattu.
Nämä metsä- ja luontoaiheiset keskustelut olisivat hyödyllisempiä, jos sinulle Toni ei tarvitsisi jatkuvasti jankuttaa itsestään selvistä faktoista.
Hesarissa taas juttua luontokadosta Ilari Sääksjärvi kumppaneineen on tehtaillut julkilausuman. Tässä meikäläisen kommentti:
Nykyään näytetään pidettävän monimuotoisuuden kannalta tärkeimpinä lahottajasieniä. Kummallista, sillä eivät ne lisää mitään monimuotoisuutta. Ainostaan muuttavat kuolleen puun takaisin hiilidioksidiksi ja vedeksi, joista puu fotosynteesissä muodostui. Nämä sienet ovat siis eräänlaisia jätteenpolttolaitoksia ja tietysti tarpeen, muuta puut eivät ole sieniä varten vaan sienet siis sitä varten, että ettei kaikki biomassa kertyisi maan päälle kuten tapahtui kivihiilikaudella.
Luke on uutisoinut hyvistä mustikkasadoista, minkä jokainen marjastajakin on havainnut. Metsistämme löytyy siis runsaasti pölyttäjiä. Ansio tästä kuuluu harjoittamallemme avohakkuisiin perustuvalle metsätaloudelle, koska hakkuuaukoissa on koko kesän kukkivia kasveja. Olen ymmärtänyt, että Sääksjärvi ja kumppanit haluaisivat metsissämme harjoitettavan jatkuvaa kasvatusta. Tämä peitteinen kasvatustyyli on on omiaan hävittämään metsistä kukkivat kasvit ja siis myös pölyttäjät. Kummallista, että tätä kuitenkin ponnekkaasti halutaan.
Luonnossa on aina tapahtunut ja aina tulee tapahtumaan muutoksia. Ilmasto vaikuttaa, kasvien välinen kilpailu vaikuttaa, erilaiset tuhot vaikuttavat ja sattuma. Luonto on jatkuvassa hitaasti etenevässä kaaostilassa. Tämä olisi hyvä tunnistaa. Suomen luonnossa on tietysti myös erilaisia harvalukuisia eliöitä. Näitä uhkaa ennen kaikkea luonto itse. Vahvemmat voittavat. On siis väärin arvioida luontomme tilaa näiden täällä esiintymisalueensa äärilaidalla olevien erittäin harvinaisten eliöiden perusteella, kuten tunnutaan tehtävän.
Luonnon tilaa tulee arvioida sen uusiintumiskyvyn perusteella. Hyvin hoidetut talousmetsämme uudistuvat erinomaisesti. Niistä löytyy elinmahdollisuuksia niin aukkojen kuin varttuneiden metsien lajeille. Löytyy aivan tarpeeksi ”pureksittavaa” lahottajasienillekin. Parasta ilmastonhoitoa on käyttää fotosynteesin tuottama puu tuottamaan lämpöä tai raaka-aineeksi. Ei lahoamaan tarkoituksettomiksi hiililähteiksi metsiin.
Ennen oli meillä päin sanoma ”Hullua pökköä hakkaa, pökkö hullun tappaa”. Meilläkin päin oli metsä, jossa oli aika runsaasti noita koivunpökkelöitä. Se oli entistä kaskimaata ja puusto nuorta. Miksi noita pökkelöitä oli niin runsaasti, siitä ei ole minulla mitään käsitystä.
Laajemmaksi ongelmaksi se muuttuu vasta sitten, jos ne ei uudelleenkouluttaudu esim. perushoitajiksi.
Jos kaikki olisivat perushoitajia, niin mistä saataisiin raha heidän palkkoihinsa?
Sehän on ostajille helppoa, kun tietävät, ettei Jovain myy ”vuorineuvoksille”. Minä myyn sille, joka eniten maksaa. Useimmiten ”sahaneuvoksille”, mutta aina välillä konsernitkin pärjäävät kisassa. On hyvä olla olemassa erilaisia ostajia.
Ainakin meidän metsissä vielä syrjäkylien metsureita ja korjuukoneita touhuaa. Jos heiltä työt loppuvat niin käy noin. Otetaan esimerkiksi keskisuomalainen Multia. Siellä on 2 korjuuyrittää ja pieniläpimittaista puuta käyttävä saha. Sinne metsätalouden väheneminen iskisi ja lujaa.
Tissi, Ilmassa on montakin tuntematonta tekijää. Vessi on varmasti tästä avautunut, mutta miksi valtamedia ei ole kiinnostunut.
On tietysti liian vaarallinen ja yleisölle ahdistusta aiheuttava. Metsänomistajat ja metsäteollisuus ovat turvallisia sylkykuppeja.
Anneli. Jos metsien hakkuut vähenevät loppuu maaseudulta ja metsäteollisuuskaupungeista vastaavasti työpaikkoja. Ihmiset joutuvat muutamaan pois. Heidän kodeistaan tulee ongelmajätettä. Pienikin väestön väheneminen johtaa tuhoisaan kierteeseen, jossa kylät ja pitäjät tyhjenevät. Metsätalous on elintärkeä Suomen maaseudulle. Sitä pitää kehittää. Ei taannuttaa.
Ei ole minkäänlaista luonnosta tehtyihin havaintoihin perustuvaa tulosta, joka luotettavasti perusteli edes nykyisiä suojelutasoja. Tiedämme, että Lappia ja Pirkanmaalta Keski-Suomen kautta Kainuuseen ulottuvaa aluetta aluetta lukuun ottamatta Suomen metsät olivat jo 1850 erittäin huonossa kunnossa, paikoin lähes hävitetty. 1860-luvulta alkanut sahateollisuuden nousu hävitti eteläisen Suomen lähes kaikki viimeiset luonnonmetsät. Vain Lapissa oli 1900-luvun alussa koskemattomia metsiä. ”Luontomafia” on saanut ihmiset uskomaan jostain Suomen nykymetsien luontokadosta.
Metsissämme ovat myyrät vähentyneet. Viimeinen huippu oli 2009. (Tämän seurauksena mm varpuspöllöt ovat vähentyneet kuten aamulla Luontoradiossa saimme kuulla). Myös oravat ovat voimakkaasti vähentyneet. Metsissä ei ole kuitenkaan tapahtunut sellaisia muutoksia, jotka selittäisivät näiden kummankaan jyrsijän vähenemistä.
Metsien muutoksilla ei voi selittää enempää hömö- kuin töyhtötiaisenkaan vähenemistä, koska toiset tiaiset menestyvät. Sinä Anneli ”ostat” liian helposti ”luontomafian” jutut.
Sitten on sellainen ihme, että sepelkyyhky on runsastunut niin paljon, että se on eniten saaliiksi saatu riistalintu. Aiemmin se oli harvinainen metsälintu. Nyt se asustaa kaikissa Espoon metsissäkin.
Luonnossa tapahtuu kyllä voimakkaita muutoksia suuntaan ja toiseen. Metsät muuttuvat niin hitaasti, ettei niiden muutoksilla voi selittää paljon mitään. Onko ilmassa joku tuntematon tekijä, joka vaikuttaa eri lajeihin eri tavoin? Tästähän Veli-Jussi Jalkanen kirjoittaa.
Ja perintövero on pienempi kuin tulovero.