Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Kuule Anneli jk-sta on tiedetty ihan tarpeeksi jo 1800-luvulla kuten P W Hannikaisen Metsänhoito-oppi kertoo. Tilanne on jk:n osalta on edelleen heikentynyt, koska typpilaskeuma on lisännyt pintakasvillisuutta ja sitä kautta entisestään heikentänyt luontaista taimettumista.
Hanki Perko P W Hannikaisen metsänhoito-oppi vuodelta 1903. Siitä selviää paljon, mm se että harsintaa eli jatkuvaa kasvatusta voi harjoittaa tilanteissa, joissa vain sahatukilla kysyntää. Ja vastaavasti lohkohakkuuta eli uudistushakkuuta silloin, kun myös pienikokoisella puulla on kysyntää. Kun tuon opit, niin ei sinun tarvitse kiusata myhistysten porukkaa.
Kerran oli erään MHY:n asiakaslehdessä juttu heidän tekemästään jatkuvan kasvatuksen hakkuusta. Kirjoitin toiminnanjohtajalle ihmettelystäni hakkuujäljestä. Mielestäni se metsä ei hakkuun jälkeen uudistuisi luontaisesti. Kiitti kohteliaasti, mutta ei tainnut pitää kommentistani.
Tässä kommenttini Hesarin keskusteluun:
Vanhoissa metsissä on vanhoja puita, jotka aikanaan kuolevat. Niitä hävittävien lahottajasienien funktio on palauttaa kuolleessa puuaineksessa oleva hiilidioksidi ilmakehään, jottei kaikki hiili häviäisi ilmakehästä ja elollinen toiminta lakkaisi. Nythän tätä prosessia ei tarvittaisi, kuten ei tarvittu kivihiilikaudellakaan, koska ilmakehässä on jo liikaa hiiltä.
Luonnossa tärkeimpiä ovat elävät kasvit, jotka leviävät laajalle ja tuottavat auringon ergialla kaiken elämän edellytyksenä olevan sokerin, glukoosin. Ilman tätä prosessia maapallo olisi autio.
Nyt vallalla on ihmeellinen käsitys kuolleiden lahopuiden tärkeydestä, kun pitäisi kiinnittää huomio elämään, siis mahdollisimman voimakkaaseen kasvuun. Tämä on nimittäin parasta ilmastopolitiikkaa ja tietysti myös äärimmäisen taloudellista. Syntyyhän siinä hyödyllistä ainetta ilman valtavia saastuttavia tehtaita.
Ennallistamisasetus olisi täysin typerää ilmastopolitiikkaa ja aiheuttaisi kansantaloudellisten tappioiden lisäksi suurta vahinkoa maaseudun elinvoimalle.
Helmikuun 29. päätettiin laittaa eräs leimikko myyntiin. Sen jälkeen on tehty kauppa ja viimeistään huomenna on leimikko hakattu. On pikitien vieressä, joten puut jäävät odottamaan kelirikon aikaista kuljetusta.
Havupuut ja alppiruusut kyllä säilyvät. Marjakuusi maistuu meilläkin. Harmittavaa, sillä olen laittanut siihen aina talveksi tuikut, joiden johdot johdot kauriit tänä talvena syödessään katkoivat. Eipä ensi talveksi uskalla. Tai sitten on pistettävä kunnon virta.
Minä en ymmärrä mitä tosiasiallista eroa viljelymetsän ja luonnonmetsän välillä on. Samoja elementtejä löytyy kummastakin toki eri suhteissa. Kyse on vain uskonnosta ei tieteestä. Aiemmat metsänhoitajasukupolvet hoitivat metsiä kiinnittämättä erityistä huomiota asiaan ja metsät kasvoivat hyvin, jos edellytykset sen mahdollistivat.
Minä en usko jaksollisen yläharvennukseen vaikka sitä nyt niin hehkutetaan. Siinähän poistetaan parhaat puut, joilla olisi aikaa kasvaa vielä vuosikymmeniä. Sen sijaan uskon Visan systeemiin, jossa alaharvennusta täydennetään ylisuurten susipuiden poistolla.
Eikös tutkimuksissa ole osoitettu, että alaharvennuksen jälkeen puiden kasvu kiihtyy nopeammin kuin yläharvennuksen jälkeen. Ja voi tietysti käydä niinkin kuin tämän keskustelun aloittaja kirjoitti.
Kun hirvikanta oli vielä pieni, niin meidän metsissä pelättiin haavan juurivesomista ja jätettiin haavat usein kaatamatta. Nyt on siis aika runsaasti suuria haapoja metsissämme.
Sitten lisääntyivät hirvet ja juurivesoista ei tarvinnut huolehtia. Oli syöty moneen kertaan eikä niistä ollut kasvaviksi. Silloinkin jätettiin haapoja jättöpuutarpeen mukaisesti. Sama systeemi jatkuu edelleen. Usein haavat parilla männyllä täydennettynä kattaa nykyisenkin sertin vaatimukset.
Aika usein noita jättöpuuhaapoja kaatuu ja hirvistä johtuen eivät enää uudistu.
Uutisissa siis kerrottiin haavan lisääntyneen metsissämme, mikä varmasti pitää paikkansa. Tulevaisuuden suhteen en ole kuitenkaan kovin optimisinen. Haapahan lisääntyy paljolti juurivesoista, joita nykyään syntyy vähän, kun puut jätetään kasvamaan ja vähät vesat päätyvät paljolti hirvieläinten suihin.
Kaikilla ostajilla tilanteet saattavat muuttua, mutta sahat ovat kai kärjessä. Kerran tehtiin erään sahan kanssa kauppa keskiviikkona, jolloin ostajarouva kertoi, ettei hakkuu ala vielä lähiaikoina. Maanantaiaamuna soitti, että moto on menossa hakkaamaan ja kysyi, että onko nauhat paikoillaan. Eivät olleet. Äkkiä merkkaamaan. Onneksi kuski pääsi aloittamaan selvästä paikasta ja juuri ja juuri ennätettiin nauhottaa, ettei kone joutunut seisomaan.
Toinen ääripää oli, kun Asta- ja Veera-myrskyt siirsivät muita hakkuita ainakin vuodella.
Minä teen metsänkäyttöilmoitukset yleensä heti, kun tulevasta myynnistä on päätetty. Voi tulla joskus yllätyksiä, joita sitten on aikaa selvitellä.
Viime perjantaina tehtiin kaupat hyvään hintaan kuusileimikosta. Nyt soitti ostaja, että tulevat hakkaamaan viikonvaihteessa. Kuvio sijaitsee kantavan tien varrella, joten varastoivat puut odottamaan eteenpäinkuljetusta kelirikkoaikaan.