Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Ollaan joskus aikanaan saatu Valtiolta avustusta ja lainaa metsäautoteiden rakentamiseen. Näillä tuetuilla teillä on aika rankat laatuvaatimukset, mikä nostaa kustannuksia. Viimeinen tie tehtiin tämän vuoksi täysin omalla rahalla. Samoin kaikki kunnossapito tehdään.
Valtin tuki on tarpeen, jos on kyse isommasta tiekunnasta, joka koostuu pienistä osakkaista.
Valtiohan tai kunta kustantaa yleensä tiet oli tien varrella millainen yritys tahansa.
Koivun minimi 18 cm. Männyn keskitilavuus 0li 786 l ja kuusen 520 l.
Havupuiden tukkiprosenteista en tiedä, koska kyse oli kokorunkohinnoista. Koivun keskitilavuus oli 284 l/runko ja tukkiprosentti 40, mikä on kyllä mielestäni huippua.
Eilen hakattiin loppuun kuusivaltainen sekaleimikko, jossa koivun ja männyn määrä nousivat selvästi arvioidusta. Puuta kertyi yli 400 m3/ha ja hakkuutulo oli n 30000 euroa/ha.
Sekapuusto on siinä mielessä hyvä, että metsään mahtuu enemmän puuta kasvamaan.
Suomen metsäsektorin vahvuus on siinä, että päätuotantoalueen metsät, asutus ja tuotantolaitokset ovat limittyneet. Metsätalousuuden ei tarvitse rakentaa raskasta liikenneinfraa kuten muissa maissa. On pystytty rakentamaan tiheä metsäautoteiden ”hiussuonisto”, joka mahdollistaa pienet kuljetuskustannukset, kun tuotantolaitokset ovat lähellä, mitä auttaa hoidettujen metsien hyvä kasvu. Hoitohommat ovat edulliset. Metsurit asuvat lähellä ja usein työmaa alkaa tien vierestä. Suomalainen metsäsektori on se Kalevalan Sampo, joka tuottaa tuloa niin kauan, kun aurinko paistaa.
Kanada on haastava maa. Sen oppivat aikanaan suomalaiset metsäyhtiöt, jotka ostivat Kanadan länsirannikolta Kitimatista jotkut tuotantolaitokset. Olivat tehneet kotiläksynsä huonosti. Silloin puut olivat niin suuria, etteivät mahtuneet sahan raameihin ja oli muutakin haittaa. Tulivat ns maitojunalla kotimaahan oppirahat maksaneina. Stora Enso oli seuraava oppirahojen maksaja kylläkin USA:n puolella.
Meillä meni kerran syksyvirtausrintama tilan yli. Teki n puolen kilometrin välein aukkoja. Jos osui taimikkoon tai nuoreen kasvatusmetsään tuhoja ei tullut. Isompiin metsiin tuli aukkoja oli puusto mikä tahansa.
Normaalit myrskyt aiheuttavat niin vähän tuhoja, ettei sertin kuolleen puun vaatimus yleensä ylity. Isot myrskyt kaatavat kohdalle osuessaan kaiken.
Suot ovat aiemmin olleet järveä tai metsää. Mihin vaiheeseen ne pitäisi ennallistaa? Ojitus on aiheuttanut monia vaikutuksia. Ainakin meillä päin se on lopettanut soistumisen.
Ei ole tarkoitus jättää metsiä hoitamatta vaan todeta nykyisen ajattelun lyhyt perspektiivi.
Metsiä on Etelä-Suomessa käsitelty rajusti satoja vuosia. Poltettu moneen kertaan kaskina. Poimintahakkuilla hävitetty tukkimetsät. Nykyiset metsänkäyttötapamme ovat lieviä noihin entisajan tapoihin verrattuna. Kannattaa suhteuttaa asiat.
Aukkona oli kumpikin puoli aikaisemmin ja niin tulee jatkossakin tapahtumaan. Metsien historiassa muutama 100 vuotta ei merkitse yhtään mitään.
Lajien määrä ja lajien väliset suhteet vaihtelevat luonnonmetsissäkin ja muuttuvat jatkuvasti. Ei ole mitään lopputilannetta, jollaiseksi kaikki metsät päätyvät.
Katselen joka vuosi tilannetta, jossa rajan takana on 1911 palanut ja koko ajan luonnontilassa ollut männikkö. Ja meidän puolella muutaman kerran harvennettu männikkö. Ainoa merkittävä ero on, että meidän puolella männyt ovat suurempia ja niitä on harvemmassa. Lahopuuta, siis jätettä on siinä luonnonmetsässä enemmän. Toisaalta kantoja ja latvuksia on meidän puolella enemmän.
Olen teettänyt aukoksi useita n 100-vuotiaita kuusikkoja. En tiedä niiden syntyhistoriaa. Eivät ainakaan poikkea parhaista 50-60-vuotiaista kasvatusmetsistä.