Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Kerrokselliset metsät on se vaihtoehto jk metsäksi.
Tämähän on itsestään selvyys. Ongelma onkin, etteivät metsämme kehity kuin poikkeustapauksissa kerroksellisiksi ja riittävän puustoisiksi. Taloudellista järkeä hommassa ei olisi vaikka tyytyisi pelkän kuusen kasvatukseen. Jos metsänomistaja luopuu vapaaehtoisesti koivun ja männyn kasvatuksesta ja alkaa kasvattaa kuusta, jossa laho leviää, niin voi kysyä mistä tämä tyhmyys johtuu.
Tulivuorenpurkaukset vaikuttavat ilmakehän hiilidioksidipitoisuuteen.
Tropiikin metsien häviäminen vaikuttaa myös yhteyttämisen yhteydessä muodostuvien aerosolien vähenemiseen (Markku Kulmala) Nämä aerosolit toimivat polvipisaroiden ytiminä ja siten vaikuttavat sadantaan. Amazonaksen alueella tämä vaikuttaa sateiden vähenemiseen, mikä pahentaa tuhon kierrettä.
Sama ilmiö on epäilemättä myös Etelä-Euroopassa, jossa kuivuus ja metsäpalot entisestään hävittävät lisää metsiä ja niin edesauttavat tuhon kierrettä.
Boreaalisissa havumetsissämme tätä tuhon ilmiötä ei voi esiintyä niin kauan, kun pidämme metsämme hyväkasvuosina. Kanadan ja Venäjän luonnonmetsissä sitä vastoin on odotettavissa, että metsäpaloista johtuva puuston häviäminen lisää entisestään metsien kuivuutta ja paloherkkyyttä. Syntyy siis itsestään ruokkiva tuhon kierre. Tämä olisi meilläkin mahdollinen, jos alettaisiin suojella lisää metsiä. Ikääntyvien metsien aerosolituotanto loppuu ja kuivuus sekä paloherkkyys lisääntyvät.
Ja saa todellisia onnistumisen kokemuksia, kun katsoo metsää missä vaiheessa vaan. Hienoa on katsoa puita suurissa pinoissa lähtemässä kauas maailmalle vaikkapa ihmisten kotien rakennusaineiksi. Tai sitten pientä tainta, joka on suuren puun alku. Tai muistella kohdetta, jonka kasvuun lähdössä on ollut vaikeuksia, mutta nekin on voitettu. Tai ihan mitä vaan metsässä.-
En kyllä ymmärrä metsänomistaa, joka synkistelee metsänsä vuoksi. Päin vastoin. Kun on vaikeaa, niin metsäretki auttaa.
Ainakaan Ylä-Lapissa pedot eivät ole olleet ongelma. Ongelma on ylilaiduntaminen ja siitä johtuva keinoruokinta, mikä maksaa. Tietysti voi olla hankalia talvia, jolloin hanki jäätyy, etteivät porot saa kaivettua sen alta sitä vähääkään, mitä sattuu olemaan.
Monenlaista tainta ja istuttajaa on ollut meidän metsissä. Eikä suotta. Sinä aikana puusto on lisääntynyt 60 m3/ha eli 70 % vaikka on joku kalikka myytykin.
Todellisia työnsankareita olivat aikanaan paljasjuuritaimien istuttajat, jotka joutuivat kuokkimaan tosi kivistä maata.
Juuri näin. Täystiheän kuusikon uudistaminen on todella helppoa. Heinä ja muu pintakasvullisuus ei pysy istutuskuusien tahdissa. Sitten varhaisperkaus varhaisessa vaiheessa, jolloin pusikoituminen on erittäin vähäistä-
Kerroksellinen kuusikko on mahdollinen tietenkin toteuttaa jossain muodossa ja jonkin aikaa ja edellyttäen poikkeuksellisen hyviä taimettumisolosuhteita. Tämä on selvä. En vain ymmärrä miksi pitäisi tavoitella menetelmää, joka on riskialtis ja aina epätaloudellinen ja johtaa väistämättä tehtävään uudistushakkuuseen, jossa kertyvä vähäinen puu on heikkolaatuista ja jonka uudistustyö on kallista ja isotöistä.
Jos haluaa menettää rahojaan, löytyy toki mukavampiakin tehdä tämä. Jos haluaa nauttia hyvistä tuloista ja hienoista metsistä, niin sitten tekemään aukkoja.
Jos siis haluaa kasvattaa pelkästään huonosti kasvavia lahovikaisia kuusia, niin tietyissä olosuhteissa tämä kyllä onnistuu. Maapohjan pitää olla erittäin kosteaa, melkein korpea, niin taimettuminen onnistuu suhteellisen varmasti.
Kuten tiedetään, niin lahovikaisuus tarttuu etenkin alikasvustaimien juuriyhteyksien avulla. Koivu ja mänty eivät tuollaisessa metsää taimetu. Normaalilla aukkosysteemillä pääsee helposti 50 % parempaan keskikasvuun.
Kuten tiedetään niin monet suomalaiset ovat valmiit maksamaan siitä ettei tarvitse maksaa veroja. Heidän hengenheimolaisiaan ovat jatkuvan kasvatuksen harjoittajat, jotka pyrkivät minimoimaan metsätaloutensa tuoton.
Niin olivat riista-aittoja. Viimeisen metsoni olen ampunut lehmien lypsypaikan viereisestä puusta. Metso-ja pyypoikueita löytyi tosi hyvin ihan asutuksen lähituntumastakin. Teeret olivat enemmän karummissa maisemissa.
Lisätietoa löytyy hakusanoilla ”luontodirektiivin luontotyypit”. Metsäisiin luontotyyppeihin kuuluu yksi perinnetyyppi: hakamaat ja kaskilaitumet.
Kaskenpolttoa meidän maisemissa on kylläkin harjoitettu hyvin vähän. Pysyvät asukkaan tulivat vasta 1851 ja siirtyivät suoraan peltoviljelyyn. Kaskilaitumiksi emme siis pysty metsiä entisöimään.
Kasvattivat innolla myös karjaa, joten hakamaita oli paljon. Meiltä lähti karja 1968 ja sitten näitä entisiä hakamaita on käsitelty eri tavoin. Eniten uudistettu koivikoiksi. Pitäisikö hankkia kyyttöjä, jotta nuo hakamaat palautuisivat sellaisiksi, jollaisia olivat aiemmin. Ongelmana on, että entinen navetta on uusiokäytössä, saunaosasto, kodinhoitohuone, verstas ja yleinen tavaravarasto.