Olet oikeassa Jovain, että ainakin  joskus metsiä muokattu turhankin rajusti.  Et ole kuitenkaan näemmä huomannut tyylin  muuttumista.  Esimerkiksi meillä kivettömät kuusikot uudistetaan yleensä kääntömätästämällä.  Siis kääntämällä ”lätty” entiselle paikalleen.  Parin vuoden kuluttua ei enää huomaa, että kaivinkone on käynyt paikalla.

Karuilla mailla käytetään yleensä äestystä tai bräckeniä, jolloin syntyvät urat ovat hyvin matalia eivätkä haittaa ketään.

Eikä näitä systeemejä ole tietenkään kehitetty yksittäistä metsänomistajaa varten vaan ne ovat yleisessä käytössä.

Polut ovat käyttämättöminä kadonneet, mutta tilalle ovat tulleet ajourat.  Niitä pitkin on ainakin meillä päin helpompi kulkea kuin koskemattomassa luonnossa.

Et ole tainnut Leena liikkua paljoa talousmetsissä, koska ”ostit” Jovainin jorinat totena.

Kyllä minä näen metsähoidon taloudellisena kysymyksenä ja toki muunakin.  Sitä vaan kummastelen miksi RR ja kumppanit haluavat hoitaa metsiään epätaloudellisesti.  He luulevat, että puiden myyminen on puhdasta tuloa, mutta eivät huomaa, että ne myyntipuut loppuvat, jos uutta ei kasva tilalle.

Yleensä kai ajatellaan, että pienempiä puita on optimaalisessa jk-jakaumassa enemmän kuin isoja puita.

Luultavasti kukaan Suomessa ei ole nähnyt eikä tule näkemään optimaalista jk-metsää.  Esimerkiksi meidän entisissä harsintametsissä isoja puita on usein enemmän kuin välikoon puita.  Isoja n 200-250 ja välikoon puita 80 /ha.   Taimia saattaa olla ryhmissä ja välillä paljon taimettomia alueita.

Otetaan uusinta:

Harsintajulkilausumasta selviää suojuspuuhakkuun tarkoitus, joka on synnyttää uusi puusukupolvi. Kun taimikko on syntynyt, niin suojuspuut hakataan ja metsää kasvatetaan tasaikäisenä kunnes tulee taas uudistusvaihe. Suojuspuuhakkuussa poistetaan pienimpiä ja suurimpia puita. Jätetään hyväkasvuisia laatupuita siementämään.

Silloin  1948 ei ollut taimi- eikä siementuotantoa.  Piti turvautua luontaiseen uudistumiseen.  Harsintajulkilausuman allekirjoittajat tunsivat kaksi  uudistamistapaa, siemenpuuhakkuu männiköihin ja suojuspuuhakkuu kuusikoihin.

Totta on tietenkin, että taimien olemassaolo hakkuuvaiheessa merkitsee, että kuusikko uudistuu suojuspuuhakkuulla.  Jos niitä ei ole, niin sitten uudistuu tai ei.  Kaikkiaan systeemi on sekä hidas että epävarma, mutta silloin 1948 ei ollut parempaa tarjolla.

Totta kai poimintahakkuussa voi ja pitääkin hakata pienempiäkin puita, jos yleensä on jotain hakattavaa.   Hakkuilla on kuitenkin säädettävä tilannetta siten, etteivät puu kasva niin suuriksi, että niiden kaataminen murskaisi taimet ja pienemmät puut.  Siksi väistämättä hakkuu kohdistuu pääosin parhaisiin puihin.

Jos metsiimme halutaan suuria puita, niin jatkuva kasvatus ei täytä tätä vaatimusta.

Ollaankohan Visan kanssa niin samanlaisia, että Huski sotkee meidät?  Olen nimittäin joskus kertonut, että meidän yhteismetsän (silloin  yhteisomistus) metsissä tehtiin ensimmäinen aukko 1963.  Minun osuuteni rajoittuu kuskina olemiseen, kun haettiin tilan osakkaiden nimiä puukauppakirjaan.

Sittemmin tuo yhteisomistus purettiin jakamalla tila ja appivanhempieni perikunnalle tulleesta osasta muodosteiin 2008 yhteismetsä.