Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Monta olen tuonne edelle kopioinut. Tämä taisi puuttua:’
On siis edesvastuutonta ajaa sellaisia metsänkäsittelytapoja, joista varmuudella tiedämme, että ne vaikuttavat metsänkasvua heikentävästi. Professori Lähde on ahkeroinut tällä saralla vuosikymmenet. Olin takavuosina Suomen Metsäkeskuksen järjestämässä jatkuvaa kasvatusta käsittävässä tilaisuudessa Helsingin Yliopistolla. Siellä silloisen Metlan, nyk Luke, tutkija Sauli Valkonen esitteli Suomen, Ruotsin ja Norjan metsäntutkimuslaitoksien tuloksia asiasta. Nämä viralliset tutkimuslaitokset olivat tulleet tulokseen, että jaksollinen on 20-40 % edullisempi. Kertoi myös, että eräs ruotsalainen tutkimus kekeytettiin, koska se ei taimettunut
Tilaisuudessa myös professori Lähde esitteli tutkimuksiaan, jotka kertoivat, että jatkuva kasvatus oli 40 edullisempi. Kumpaa lukija uskoo, kolmea virallista tutkimuslaitosta vai Lähdettä?Kävin siis kerran Luken jatkuvan kasvatuksen tutkimuskohteella Lapinjärvellä. Siellä erittäin edullisissa olosuhteissa oli päästy kuusikon kasvuun 4-5 m3/ha/v. Tiedämme 60 vuoden kokemuksella, että olemme päässeet jaksollisella kasvatuksella tasolle 6,5 m3/ha/v. Tämä on se suuruusluokkaero, jos jatkuvan kasvatuksen metsä taimettuu hyvin. Jos taimettumisessa on ongelmia, niin ero kasvaa.
Taas kerran. Olen katsellut niin paljon metsien taimettumista, että tiedän jatkuvan kasvatuksen yleensä kaatuvan jo huonoon taimettumiseen, kun uutta metsää ei kasva, niin toiminta väistämättä loppuu.
Kuten olen kertonut, niin kävin syksyllä katsomassa 8 vuotta aiemmin tehtyä jatkuvan Jos sama puumäärä olisi hakattu aukoksi ja istutettu, niin siinä kasvaisi monimetrinen taimikko, joka olisi kustannettu jaksollisen paremmalla ,myyntitulolla.
Siis kerraten. Kummassakin vaihtoehdossa alkuperäisiä puita olisi saman verran ja kasvukin samaa luokkaa. Jatkuvan hakkuun, ”jatkuvuus” on pysähtynyt, koska uutta metsää ei synny. Jaksollisessa taimikko kasvaa huimaa vauhtia. Vuosikymmenissä ero jaksollisen hyväksi jatkaa kasvuaan, kun jatkuvan hakkuun metsä harvenee hakkuusta toiseen ja jaksollisella puolella kasvaa koko ajan täystiheä metsä.
Vertailu on siis hyvin yksinkertaista. Ei tarvita monimutkaista laskentaa. Eivät Perko ja Jovain tietenkään ymmärrä näinkään yksinkertaista. Sille ei tietenkään voi mitään.
Ja taas kerran. Lahopuu on kuollutta jätettä, jonka funktio ei ole kasvattaa sieniä vaan sienten tehtävä on hajottaa kuollutta puuta, jottei kaikki hiili kertyisi ilmakehästä niihin.
Siis pellot metsitetään ja ostetaan kaikki ruoka ulkomailta.
Metsät muuten käyttävät ja haihduttavat vettä ja paljon. Oliko siis parempi, että peltoalueet pidetäänkin kesantona? Ehkä WWF osaa kertoa.
Saa nähdä kelpaako tämä Hesarille:
Metsänomistajat eivät tuhoa luontoa. En myöskään ymmärrä miten metsänomistajien oikeuksia voisi lisätä. Vuonna 2014 tuli voimaan metsälaki, joka poisti kaikki hakkuurajoitukset ja käytännössä myös vastuun metsän uudistumisesta. Tämän lain voimakkaita ajajia olivat jatkuvaa kasvatusta kannattavat. Esimerkiksi eräs edellä mainitun Arvometsän osaomistaja. Normaalin metsätalouden harjoittajat kauhistelivat lakia. Vastuunsa tunteva metsänomistaja hakkaa metsänsä silloin, kun on sopiva aika ja uudistaa sen huolella. Emme tarvitse mitään rajoituksia, mutta olisivat ne tarpeen juuri metsiä tuhoavan jatkuvan kasvatuksen vuoksi.
Syynä näin radikaaliin lakiuudistukseen oli ilman muuta se, että jatkuvaa kasvatusta harjoittavat tiesivät, että jatkuvan kasvatuksen metsien uudistuminen on sattumanvaraista. Kun vaatimuksia ei ole, niin niitä ei voi rikkoakaan.
Tuosta heikosta uudistumisesta minulla on esimerkki viime syksyltä, jolloin kävin erään porukan kanssa tutustumassa 8 vuotta aiemmin tehtyyn jatkuvan kasvatuksen hakkuuseen. Oppaanamme oli eräs jatkuvaa kasvatusta edistävä metsätieteen tohtori. Suurelle osalle tuosta hakkuusta ei ollut kehittynyt näinä 8 vuotena yhtään uusia taimia. Siellä missä metsää oli harvennettu voimakkaasti oli taimiakin. Olivat kuitenkin selvästi pienempiä kuin vastaavan ikäiset aukkoihin istuttamamme. Esiintyivät epätasaisesti ryppäinä, joita pitää harventaa. Voimakkaasti harvennetussa metsässä alkoi esiintyä kuusten harsuuntumista, mikä enteilee monia tuhoja. Voi voi metsänomistajaa.
Runsas kuukausi sitten tehtiin kuusikostamme avohakkuukauppa, joka on jo hakattu. Hakkuutähteen kauppahinta mukaan lukien saimme hehtaarille n 4000 euroa enemmän kuin jos olisimme myyneet samat puut jatkuvalla kasvatuksella. Vaikka käytämme puolet tuosta uudistukseen ja taimikonhoitoon, niin puolet jää vielä plussaa.
Raha ei meidän yhteismetsälle ole pääasia, joka on metsiemme hyvä kasvu. Hyvä tulos syntyy tämän kylkiäisenä.
Lisää Hesariin Lähde-keskusteluun. Saa nähdä miten käy.
Metsien pilaaminen ei suinkaan vaikuta vain omistajiin. Ilmasto kärsii, jos metsät kasvavat huonosti. Metsäalan työpaikkoja häviää. Maaseutu autioituu. Kansantulo heikkenee.
On siis edesvastuutonta ajaa sellaisia metsänkäsittelytapoja, joista varmuudella tiedämme, että ne vaikuttavat metsänkasvua heikentävästi. Professori Lähde on ahkeroinut tällä saralla vuosikymmenet
Olin takavuosina Suomen Metsäkeskuksen järjestämässä jatkuvaa kasvatusta käsittävässä tilaisuudessa Helsingin Yliopistolla. Siellä silloisen Metlan, nyk Luke, tutkija Sauli Valkonen esitteli Suomen, Ruotsin ja Norjan metsäntutkimuslaitoksien tuloksia asiasta. Nämä viralliset tutkimuslaitokset olivat tulleet tulokseen, että jaksollinen on 20-40 % edullisempi. Kertoi myös, että eräs ruotsalainen tutkimus kekeytettiin, koska se ei taimettunut
Tilaisuudessa myös professori Lähde esitteli tutkimuksiaan, jotka kertoivat, että jatkuva kasvatus oli 40 %. Kumpaa lukija uskoo, kolmea virallista tutkimuslaitosta vai Lähdettä?
Kävin siis kerran Luken jatkuvan kasvatuksen tutkimuskohteella Lapinjärvellä. Siellä erittäin edullisissa olosuhteissa oli päästy kuusikon kasvuun 4-5 m3/ha/v. Tiedämme 60 vuoden kokemuksella, että olemme päässeet jaksollisella kasvatuksella tasolle 6,5 m3/ha/v. Tämä on se suuruusluokkaero, jos jatkuvan kasvatuksen metsä taimettuu hyvin. Jos taimettumisessa on ongelmia, niin ero kasvaa.
Ja kaikissa vaihtoehdoissa tulee tarkastella tilan koko puustoa. Kun näin tehdään, jaksollinen on yleensä vähintään 50 % edullisempi. Tapauksissa, joissa taimettuminen on heikkoa ero kasvaa helposti 100 %:iin.
Kolmas yritys kelpasi Hesarille:
Valitettavan puutteellinen ja virheitä sisältävä kirjoitus. Tässä esimerkkejä:
Lähde ”unohtaa” muutaman oleellisen tekijän. Valopuut koivu ja mänty eivät uudistu isojen puiden varjossa, mikä on nähtävissä mm Luken jatkuvan kasvatuksen koealalla Lapinjärvellä. Jos siis halutaan kasvattaa muutakin kuin kuusta, niin on tehtävä aukkoja.
Lähde unohtaa senkin, että Etelä-Suomessa jatkuvan kasvatuksen hidaskasvuiset alikasvuskuuset ovat erittäin herkkiä saamaan tyvilahotartunnan juuriyhteyksien kautta, Nopeakasvuiset istutuskuuset eivät ole niin alttiita.
Lähde väittää, että pääoma häviää, kun tehdään aukko. Todellisuudessa se pääoma on siemenissä, joista Jokainen puu alkaa kasvaa. Siemenet ovat aukossa jalostetuista hyvälaatuista emopuista ja jatkuvan kasvatuksen metsässä niistä hidaskasvuisista jämäpuista, joita jää jäljelle, kun aina hakataan parhaat puut. Jokainen ymmärtää kummat kasvavat paremmin.
Jutussa on virheellistä tietoa Suomen metsistä. Netistä löytyy kartta ”Suomen metsät 1850”, mistä näkyy, että eteläisessä Suomessa suuri osa metsistä oli tuolloin todella heikossa kunnossa. Saattoi puuttua jopa polttopuuta. Tukkipuiden loppumisesta huolestunut Valtiovalta sääti 1851 lain, joka teki tukkipuiden sahauksesta luvanvaraista, jolloin määrättiin sahauskiintiöt, joita ei saanut ylittää.
Myös väite avohakkuiden kiellosta 1900-luvun alussa on virheellinen. P. W. Hannikaisen (sittemmin Metsähallituksen pääjohtaja) Metsänhoito-oppi 3. p. 1903 tuntee kaksi hakkuutapaa: lohkohakkuu eli avohakkuu ja harsinta eli jatkuva kasvatus. Minulla on Tapion vuosikirja 1913, jossa opetetaan metsäpuiden taimien kasvatusta käytettäväksi ”suurten hakkuu- tai metsäpaloalueiden metsittämiseen”. Vuosikirjassa 1914 neuvotaan taimikkojen täydennysistuksia ja perkauksia, jotka soveltuisivat vielä nykypäivänäkin.
Saa nähdä meneekö läpi Hesarissa:
Lähde ”unohtaa” muutaman oleellisen tekijän. Valopuut koivu ja mänty eivät uudistu isojen puiden varjossa vaan aukossa. Jos halutaan kasvattaa muutakin kuin kuusta, niin on tehtävä aukkoja.
Lähde unohtaa senkin, että Etelä-Suomessa jatkuvan kasvatuksen hidaskasvuiset alikasvuskuuset ovat erittäin herkkiä saamaan tyvilahotartunnan juuriyhteyksien kautta, Nopeakasvuiset istutuskuuset eivät ole niin alttiita.
Lähde väittää, että pääoma häviää, kun tehdään aukko. Todellisuudessa se pääoma on siemenissä, joista Jokainen puu alkaa kasvaa. Siemenet ovat aukossa jalostetuista hyvälaatuista emopuista ja jatkuvan kasvatuksen metsässä niistä hidaskasvuisista jämäpuista, joita jää jäljelle, kun aina hakataan parhaat puut. Jokainen ymmärtää kummat kasvavat paremmin.
Jutussa on virheellistä tietoa Suomen metsistä. Netistä löytyy kartta ”Suomen metsät 1850”, mistä näkyy, että eteläisessä Suomessa suuri osa metsistä oli tuolloin todella heikossa kunnossa. Saattoi puuttua jopa polttopuuta. Tukkipuiden loppumisesta huolestunut Valtiovalta sääti 1851 lain, joka teki tukkipuiden sahauksesta luvanvaraista, jolloin määrättiin sahauskiintiöt, joita ei saanut ylittää.
Myös väite avohakkuiden kiellosta 1900-luvun alussa on virheellinen. P. W. Hannikaisen (sittemmin Metsähallituksen pääjohtaja) Metsänhoito-oppi 3. p. 1903 tuntee kaksi hakkuutapaa: lohkohakkuu eli avohakkuu ja harsinta eli jatkuva kasvatus. Minulla on Tapion vuosikirja 1913, jossa opetetaan metsäpuiden taimien kasvatusta käytettäväksi ”suurten hakkuu- tai metsäpaloalueiden metsittämiseen”. Vuosikirjassa 1914 neuvotaan taimikkojen täydennysistuksia ja perkauksia, jotka soveltuisivat vielä nykypäivänäkin.
Eikö HS:n tarvitse noudattaa mitään hyviä toimituksellisia periaatteita, kun yhteen juttuun saa kerättyä näin monta puutetta ja virhettä?
Tai niinkin päin, kuinka montaa lajia nykyinen metsänhoito on edistänyt.