Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Kannattaisiko tarkistaa läpimitta ja runkoluku luonnossa . Siis sakset ja relaskooppi mukaan ja riittävän suuri otanta. Keilaukseen suhtaudun niin, että tulos on vain suuntaa antava.
Vähäinen harvennus ei paljon hyödytä, joten antaisin kasvaa.
Pääoman tuotto-% eli arvokasvu-% = vuotuisen kasvun arvo (määrä m3 x hinta €) / puuston nykyinen arvo (määrä m3 x hinta €).
Ja sitten lisäksi hinnan muutokset. Puunhintataso on viime vuosina noussut todella voimakkaasti etenkin, jos puukaupan ajoitus on osunut kohdalleen. Vaikka koivukuitu on noussut parhaimmillaan luokkaa 100 % ja koivutukki 50 %, niin uskon nousuvaraa vielä olevan.
Savon Sellu tekee koivusta aallotuskartonkia, joka kuulemma erityislujaa ja siksi kysyttyä. Yhtiö on laajentamassa tuotantoaan niin, että ostotavoite on lähes miljoona m3 koivukuitua vuodessa. Veikkaan siis koivujesi hinnan nousevan edelleen. Siispä kannattaa vielä antaa kasvaa.
Visan koivut on harvennettu riittävästi, mikä on edellytys niiden hyvälle kasvulle.
Niin on ’kuin Panu kirjoitti. Koivukuidulla on siis erittäin hyvä hinta ja kysyntä vakaata.
Ostajat kertovat, että paljon tarjotaan puuta myytäväksi.
Eilen Yhteismetsä teki kuutioissa mitattuna suurimman puukauppansa, jossa merkittävänä tekijä oli harvennuspuun kovat hinnat. Päätehakkuuhavutukkien hinnat ovat toki korkeita, mutta kyllä nykyään myös harvennuksilta ja koivutukeista kertyy kiitettävästi myyntituloa
hemputtaja on osittain oikeassa mutta voidaan myös väittää että nykyinen jk ei ole sama asia kuin harsinta viime vuosisadalla. Muun muassa jäävien puiden laatu ja siemenpuut huomioidaan paremmin?
Ei ole mitään todennettuja perusteita uskoa noin. Jos joku väittää tuota, kyseessä on markkinointipuhe, jossa vastuu siirtyy kuulijalle. Kyllä metsiä osattiin harsia parhaalla mahdollisella tavalla. Ei tietystikään kaikkia metsiä.
Meidän metsissä tehtiin 1933 yli tilan harsintahakkuu, jossa tukkipuista leimattiin ja hakattiin 62 %. Eivät tuon hakkuun jälkeiset metsät, ole kaivanneet muuta kuin avohakkuuta
Jatkuva kasvatus kaatuu varmuudella kolmeen asiaan. Yleensä jo kelvottomaan taimettumiseen ja jos tämä onnistuisikin, niin sitten huonoon kasvuun ja kuusettumiseen.
.
Vai niin. Kuopion korkeudella oleva istutuskuusikkoni menee eh:een muutaman vuoden sisällä.
Jyväskylän korkeudella usean kuusikon eh-ikä on ollut 28-30 vuotta. Onko Huskin kuusikko liian karulla paikalla? Jotain siis on vialla?
’
Kannattaa kuitenkin muistaa, ettemme tiedä kuinka Suomen ilmasto jatkossa kehittyy. Kuten olemme nähneet, niin talvella voi olla pitkiä pakkasjaksoja tai voimakkaasti vaihtelevia lämpötiloja.
Rohkenen siis epäillä, etteivät kaikki toisenlaisiin oloihin sopeutuneet puut täällä menesty vaikka vuoden keskilämpötila nousisikin.
Tuota, tuota. Epäilen, että ajatteli Anneli vähän lyhyesti tai nopeasti. Nimittäin – väitän, että meitin nykyiset metsät ovat vahva todiste siitä, että metsänhoidossa on onnistuttu ja ”vanhan ajan” jatkuvan kasvatuksen (lue: harsinta) vauriot on paikkailtu.
Juuri näin. Meikäläisellä on ollut mahdollisuus yli 60 vuoden ajan nähdä sitä kuinka mahtavia tuloksia tämä paikkailu on tuottanut.