Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Meikäläisen kommentti:
Minä en ymmärrä koko keskustelua, koska se ei perustu mihinkään historiatietoon Etelä-Suomen metsistä, jotka on hakattu moneen kertaan. Kaikki ikimetsät on varmasti suojeltu.
Syntymäpitäjäni Muuramen metsistä kirjoitti maanmittari vuonna 1804, siis 220 vuotta sitten: ”Ovat he kaskenneet runsaasti etenkin rintamaita niin, että ne ovat paljaita tai kasvavat heikkoa lehtipuuta”. Tuo kuvaus ei sovi enää Muuramen metsiin, joiden kasvu on eräs Suomen parhaimmista.
Toinen esimerkki, nyt vuodelta 1933, siis 90 vuoden takaa. Hoidan erään suuren metsätilan asioita. Vuonna 1933 metsissä oli keskimäärin 11,6 pientä 6 tuumaista yhden tukin puuta hehtaarilla. Puuta oli n 50 m3/ha, nyt kolminkertainen määrä. Tukkipuuta on nykyään monikymmenkertainen määrä. Hakkaamme sitä kestävästi vuodessa noin kaksinkertaisen määrän vuoden 1933 tukkimäärään verrattuna.
On ihmeellistä kuinka hyvin nuo aiemmat raiskiot kasvavat. Nyt sitten vaahdotaan, että paikalla kasvaa jotain ikimetsää. Ei todellakaan kasva. Ainoa paikka, jonka arvelen olevan ikimetsää on luonnollisestikin suojeltu.
En ymmärrä sitäkään, että miten pystyisimme saamaan aikaan jotain luontokatoa, kun poistamme yhden puun ja kasvatamme uuden sen tilalle. Sen sijaan hakkuuaukoistamme tiedän, että ne ovat elintärkeät monille avoimien maastojen eliöille. Koska niissä on kukkivia kasveja läpi kesän, myös pölyttäjät hyötyvät niistä, minkä näemme hyvinä mustikkasatoina.
Koko tämä luontokato-toitotus ei perustu mihinkään luonnosta havaittuun tosiasiaan. Sen on aikaansaanut ilmeisestikin joukko intomielisiä metsätalouden vastustajia. Kun asiaa toistetaan riittävän usein, niin sekä media että suuri yleisö alkaa uskoa siihen. Luontokatoa esiintyy Amazonaksen alueella, ei suomalaisessa talousmetsässä.
Ikävä, ettei sitä Kankaanrinnan (Ilkka Herlinin puoliso. omistavat mm Kuitian kartanon) mielipidettä voinut kommentoida. Olisin kirjoittanut, etten vihaa vanhoja puita.
Siitä en kuitenkaan pidä, jos naapurin laho koivu kaatuu meidän olohuoneeseen ja olen sitä mieltä, että naapurin (juristipariskunta) olisi syytä kaadattaa se. Nimittäin joskus se kaatuu, hallitusti tai hallitsemattomasti.
Minusta on lisäksi edesvastuutonta säilyttää pystyssä lahovikaisia puita yleisten kävelyteiden varsilla. Nekin kaatuvat joskus kuitenkin. Virkamiehenä en voisi ottaa omalle tunnolleni tapausta, jolloin muutama kaatuva puu osuu kerralla johonkin viattomaan perheeseen. Puita riittää Suomessa. Ei kannata pitää pystyssä riskitapauksia.
Kartanonrouva Kankaanrinta on tyypillinen esimerkki itsekkäästä nykyihmisestä, joka ei ota toisia lainkaan huomioon.
Seuraavaksi on pohdinnassa muutama umpeen kasvatetun kuusikon muutosohjelma jk tuottoon, ettei sitä 30 vuotista talvea tulisi . Rahatonta kaamosta on mahdollista lyhentää reilusti kun oikein ennakoi tilanteen. Juttu pitää simuloida ja etsiä siihen valmiita havaintokohtia joiden tiedoilla senkin menettelyn voi varmentaa. Varsin monen otaksun pohtivan samaa.
Konnevedellä yrittivät tuollaista. Miten kävi? Ota Perko selvää. Rahaa tuli rutosti, kun pitikin hakata 80 ha aukoksi.
Hesarissa on Greenpeacen mielipide Inarin metsistä. Tässä kommenttini:
Suuret yhtiöt eivät hakkaa Inarin metsiä pelätessään Greenpeacen boikottia. Inarilaiset ovat siis aivan ilman omaa syytään joutuneet kansainvälisen järjestön valtapolitiikan työvälineiksi.
Heillä poloisilla paikallisilla asukkailla ei ole muuta mahdollisuutta metsiensä hyödyntämiseen kuin myydä puunsa energiakäyttöön. Ei Greenpeacekaan voi olla niin röyhkeä, että estäisi suomalaisten kotien lämmittämisen.
Ilmastomielessä meidän tulisi pitää metsämme melko nuorina. Silloin yhteyttämisprosessissa saadaan käytännössä ilmaiseksi runsaasti arvokasta raaka-ainetta auringon ilmaisenergialla sadevedestä ja ilman hiilidioksidista. Erittäin tärkeitä ovat myös yhteyttämisprosessissa syntyvät pienhiukkaset, aerosolit, Nämä toimiessaan pilvipisaroiden ytiminä poistavat ilmakehästä vesihöyryä, joka on myös kasvihuonekaasu. Samalla myös sadanta lisääntyy.
Sipiläinen ja edustamansa järjestö käyttäytyvät kuten siirtomaaherrat aikoinaan alkuasukkaita kohtaan.
Vuodesta 1952 => 2006 metsäpinta-ala on lisääntynyt noin 3000 ha, näyttää metsätieteen aikakauskirja.
VMI 3 1951-53 metsätalousmaa 26 355 000 ha. VMI 12-13 2018-22 metsätalousmaa 26 229 000 ha.
Metsämaa on kyllä lisääntynyt, koska kitu- ja joutomaita on muuttunut metsämaaksi. Toisaalta metsäautotiet ja laanipaikat ovat vähentäneet metsämaata.
Valtakunnan metsien inventoinnit kertovat, että pääsääntöisesti metsiä on hoidettu hyvin. Nykyinen median rummutus ja jatkuvaa kasvatusta markkinoivat firmat ovat valitettavasti saaneet joitakin metsänomistajia uskomaan ihmeisiin.
Tällaisen tyypin tapasin viime syksynä. Puhui kuin papukaija noita jk-höpinöitä. Kertoi kuinka ei tarvitse ostaa taimia. Ei vaan huomannut, ettei uusia taimia ollut syntynyt. Minä ihmettelen noiden jk-harrastajien harhanäkyjä. Näkevät taimia, joita minä en ainakaan näe.
Kommentti Hesariin:
On todella ihmeellistä kuinka hyvässä kunnossa metsämme ovat, kun tiedetään niiden historia.
Pohjanlahden vaikutusalueen puita on viety jo 1600-luvulta asti Tukholmaan. Pietari alkoi jo 1700-luvulla imeä Saimaan vesistöalueen puita. Metsien käyttö kaskenpolttoon kiihtyi 1750 lähtien väestökasvun’ seurauksena. Pohjanmaan ja Kainuun metsiä käytettiin suuressa määrin tervanpolttoon. Metsiä hävitettiin todella tehokkaasti..Uusi aika koitti, kun teknologinen kehitys ja Britannian kasvavat markkinat mahdollistivat 1860-luvulta sahateollisuuden ja sen jätevirtoja hyödyntävän massateollisuuden kehittymisen. Suomi alkoi vaurastua, mutta edelleen metsäkato jatkui, koska metsien uudistumisesta ei huolehdittu.
Tilanne muuttui vasta 1948, kun 6 johtavaa metsäasiantuntijaa ns Harsintajulkilausumassa vaati, että metsiä hävittävistä poimintahakkuisista on luovuttava. Silloin niitä kutsuttiin harsintahakkuiksi, nykyään jatkuvaksi kasvatukseksi. Harsintajulkilausumassa vaadittiin, että uuden taimikon syntymisestä on huolehdittava ja aluetta kasvatettava tasaikäisenä aina siihen saakka kunnes kuvio uudistushakataan.
Tähän systeemiin systeemiin alettiin siirtyä 1950-luvulla. Pääasiassa tämän ansiosta metsiemme puumäärä on kasvanut 1500 miljoonasta m3:stä nykypäivän 2500 miljoonaan. Vuosikasvu on yli kaksinkertaistunut 50 miljoonasta m3:stä yli 100 miljoonaan vaikka paljon metsiä on siirtynyt muuhun käyttöön.
Siitä, että meillä humisee näin runsaasti metsiä, saamme kiittää viisaita metsäammattilaisia ja metsien kasvusta kiinnostuneita metsänomistajia. Luonnollisestikin myös teknologian kehittyminen on avainasia. Metsäautotiet ja autot mahdollistavat taimikoiden perustamisen ja hoidon. Jalostustoiminta on tuottanut laatusiemeniä. Tehokkaat taimitarhat tuottavat 150 miljoonaa tainta vuodessa, On ilo nähdä hyvin kasvavia metsiämme.
Jos metsiämme käsiteltäisiin kirjoittajien toivomalla tavalla, näkisimme kitukasvuisia rääseikköjä autiolla maaseudulla.
Sitten Visa mukaan ei ole tehnyt suojuspuuhakkuuta, joka on Harsintajulkilausuman mukaan tällainen:
Suojuspuuhakkauksella tarkoitetaan tällöin lähinnä kuusikon uudistushakkausmenetelmää, jossa taimikko hankitaan emämetsikön alle ja jossa emämetsikköä ainakin uudistamisen ensivaiheissa käsitellään pienempää puustoa poistamalla, kunnes taimisto on ensi vaiheistaan selviytynyt….
Näiden uudistushakkuumenetelmien onnistumisen edellytyksenä on, että metsikköä on aikaisemmin harvennus- ja väljennyshakkauksilla oikein, siis metsän elinvoimaisinta ja teknillisesti arvokkainta peruspuustoa jatkuvasti kasvattamalla.
Jos termejä käytetään oikein, suojuspuuhakkuu on ikään kuin tiheä siemenpuusto, ei jk-metsä. Visakallon suojuspuusto oli siis lähinnä nykyistä jk:ta
Ei ole. Suojuspuuhakkuussa jätetään parhaat puut siementämään ja kun taimikko on syntynyt, niin suojuspuut hakataan pois. Tämän jälkeen metsälö kasvatetaan tasaikäisenä päätehakkuuseen peraten ja harventaen. Jatkuvassa kasvatuksessa hakataan parhaat puut pois ja kuvio jätetään ns Herran haltuun kunnes joskus taas poistetaan parhaat puut.
Taas kerran. Harsintajulkilausuma tuomitsi kaikentyyppiset harsintahakkuut metsiä hävittävinä. Tunsi kaksi uudistamistapaa, siemenpuuhakkuu karuille maille ja suojuspuuhakkuu reheville maille.
Perintöveroa maksetaan myös muusta omaisuudesta. Kannattaa sijoittaa niin paljon, että tarvittaessa osakkeita myymällä voi maksaa veron.
Kannattaa huomata sekin, että harvoin perintöveroa joutuu maksamaan metsän todellisesta arvosta kuten on laita osakkeissa tai rahassa.
Hyvin kasvava metsä kuittaa parhaassa tapauksessa kolmessa vuodessa perintöveron. Ei kannata metsänomistajan valittaa.
Kun puunhinta jatkossakin todennäköisesti nousee, niin siksikään ei kannata valittaa.