Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Miten olisi talvella ennustettu puuntarve tarkkoina mittoineen?
Voisi olla sahan tukkikentällä ahdasta, jos koko vuoden puuntarve tuotaisiin muutamassa kuukaudessa.
Onko Perko noin tyhmä vai pelleileekö meidän tosikkojen kanssa?
Ei kannata perustaa jk-kritiikkiä myytteihin ja uskomuksiin. Kuvittelen että jk:ssa ovat laajasti kaikki metsänhoitokeinot käytössä ml. ”vippaskonstit”
Kuka täällä näin tekee? Minä perustan näkemiini jk-kohteisiin, julkisissa tilaisuuksissa saamaani tietoon, havaintoihini metsistä ja metsistä kertyneeseen mittausdataan.
Eivät edes vippaskonstit auta suurten puiden lähelle kasvamaan mitään. Koivusta ja männystä puhumattakaan.
Eivät kaikki suot uudistu luontaisesti. Ainakin karhunsammalsuo on sellainen. Mietittiin 6 vuotta sitten, että yritetäänkö siirtyä eräällä korpisuolla jatkuvaan kasvatukseen. Idea loppui alkuunsa, kun todettiin, ettei kuviolle ollut aiemmin syntynyt uusia taimia. Tehtiin normaali harvennus. Eikä niitä taimia ole vieläkään syntynyt. Ei myöskään ajourien risteykseen.
Toinenkin ongelma havaittiin. Kaadetuista puista 17 % oli lahovikaisia. Tuo kuvio on varmaankin viisainta uudistaa aikanaan kaistalehakkuulla kasvattamalla ensin koivua.
Hakkautin aukoksi mäntyrämeen. Osan siitä aukosta möin naapurille. En tehnyt mitään uudistamistöitä, ei naapurikaan. Alueella on hieno suopursukasvusto. Ei männyntaimia. Loppuosa laikkumätästettiin. Istutustaimet kasvavat mainiosti. Luonnontaimia on erittäin vähän.
Tuollakin suolla joissakin ojanpenkoissa kasvaa kuusentaimia.
Soiden jatkuvassa kasvatuksessa on enemmän intoa ja tietämättömyyttä kuin todellista kokemukseen perustuvaa osaamista.
Sikäli kuin olen ymmärtänyt, niin Lähteen koealoilta löytyi taimia, jotka eivät olleet alkuperäisiä.
Olin kerran koulutustilaisuudessa, jossa kasvatusmalleista kerrottiin. Sauli Valkonen kertoi eräästä ruotsalaisesta jatkuvan kasvatuksen tutkimuksesta, joka keskeytettiin, koska koeala ei taimettunut. Olisikohan Lähteellä ollut sama ongelma ja yrittänyt ohittaa sen istuttamalla taimia.
Tutkimusta on tehty Lukessa noin 20 vuotta, ja niistä tuloksista on Sauli Valkonen kertonut esitelmissään.
Metla on aloittanut jo 1980-luvulla, mitä Luke nyt jatkaa. Maasto oli erittäin hyvä taimettumaan, mutta keskikasvu vain 4-5 m3/ha/v.
Lähde sai potkut Metlasta, koska manipuloi tutkimuksia.
Kuuntelin kuinka Norokorpi ylisti opeillaan tehtyä jatkuvan kasvatuksen hakkuuta. Yleensä ei ollut tullut uusia taimia. Poikkeus oli harvaan suojuspuuasentoon hakattu metsä, jossa kasvoi kuusentaimia. Ongelma oli suojuspuiden harsuuntuminen, mikä saattoi enteillä niiden kuolemaa.
On siis tutkimuksia ja ”tutkimuksia”.
Meidän metsissä sama motoyrittäjä tekee työtä sekä sahalle että kartonkitehtaalle. Ollaan varmastikin Visan kanssa samanlaisia. Siis nykytilaan tyytyväisiä.
Karuimmilla männyn kasvupaikoilla saattaa jatkuva poimintahakkuu olla vaihtoehto siemenpuuhakkuulle. Nehän ovat luonnostaan valoisia, harvoja ja ohutkunttaisia, joten luontainen uudistuminen voi onnistua.
Meillä on kuivia kankaita. Ei ole mitään vihjeitä, että voisivat kunnolla uudistua luontaisesti. Mänty uudistuu joko metsäpalon jälkeen tai sitten myrskyn jälkeen, kun puita kaatuu. Kuivilla kankailla kasvaa usein kanervaa, joka estää tehokkaasti puiden taimettumisen
Ripelle ja muillekin sanoisin, että varoo niitä karuhkojen maiden alikasvuskuusia. Kasvavat ensiksi, mutta sitten kasvu loppuu. Ei synny koskaan tukkeja.
Esim kun minulla on kaksi vierekkäistä 8cm paksua koivua, pitäisi näistä toinen kaataa maahan. Kysymys kuuluu, miksi?
Siksi, että koivun kasvu hiipuu koko sen loppuiäksi, jos sen latvus supistuu liikaa. Koivu on tässä suhteessa tosi kranttu.
Kommentti asiasta:
Kun Kirkosta puhutaan, niin pitää myös kysyä, että muistetaanko Jeesuksen oppi niistä leivisköistä. Metsäkin on eräänlainen leiviskä, jota pitää kasvattaa, ei kätkeä kiven alle tai tuhlata. Hyvä metsätalous vastaa mielestäni parhaiten tuota Jeesuksen oppia.
Sitten toinen kysymys. Metsä ja metsäteollisuus ovat monien työpaikkoja. Onko Kirkon tarkoitus hävittää ihmisten työpaikkoja museoimalla metsiään?Sitten tuo kuntien ja seurakuntien ”höyrähtäminen” poimintahakkuisiin, joita kutsutaan markkinointinimellä jatkuva kasvatus ja joiden uskotaan olevan jotain parempaa kuin aukkojen tekeminen. Näin ei kuitenkaan ole. Biologialle emme voi mitään. Boreaaliset metsämme ovat kehittyneet uudistumaan aukkovaiheen kautta. Kuten Anneli Jalkanen tuossa edellä kirjoitti, niin jatkuvassa kasvatuksessa lehtipuiden uudistuminen heikkenee. Sama koskee myös valoa vaativaa mäntyä. Jatkuvalla kasvatuksella syntyy vain kuusta, jos jotain syntyy. Tämän olen nähnyt Luken koealalla Lapinjärvellä. Usein ei synny mitään ja jos syntyy, niin ne taimet kasvavat tosi huonosti. Oiva esimerkki siitä palvelijasta, joka tuhlasi leiviskänsä taivaan tuuliin.
Varsinaisessa toiminnassaan kirkon pitää keskittyä uskonasioihin. Ne eivät kuitenkaan auta metsänkasvatuksessa, joka perustuu yksinkertaiseen biologiaan. Tältä osin monet seurakunnat ovat alkaneet kuunnella vääriä profeettoja. Eivät puut muuta käyttäytymistään vaikka seurakunnat kuinka toivoisivat.
Niin se vain Jovain on, ettei biologialle voi mitään. Olen nähnyt sekä virallista tutkimusmetsää että näiden jk-harrastelijoiden metsiä. Toki vähän omaakin jk-metsää. Ei ole tarvinnut muuttaa mielipidettä.
Minä en usko biologisissa asioissa mihinkään. Teen johtopäätökset puhtaasti havaintojen ja mittausten perusteella. Jk-uskovat sulkevat silmänsä ja mielensä faktoilta, minkä olen livenä nähnyt.
Ripen metsä tuntuu muistuttavan kuuluisia Osaran aukeita, joissa puuta oli ennen uudistushakkuuta n 70 m3/ha, mutta kasvu kiihtyi niin, että puuta olikin jo 200 m3/ha. Tapahtuisiko uudistamisen jälkeen Ripenkin metsälle noin, ei voi tietenkään kohdetta näkemättä arvioida. Sen voinee kuitenkin veikata, ettei tilanne parane ilman jonkin tasoista uudistusta.
Tulevaisuutta on vaikea ennustaa, mutta todennäköisesti puun hinta nousee voimakkaammin kuin mihin nämä nykyiset kasvatusmallilaskelmat perustuvat.
Minun havaintojen mukaan jatkuvassa uusien taimien syntyminen ja niiden kasvu on selvästi heikompaa. Joskus taimia syntyy, mutta silloin taas metsä on niin harvaa, että kasvu on pientä ja sitä uhkaa uhkaa kuivuminen ja myrskyt.
Kun verrataan esimerkiksi jatkuvan kasvatuksen 10-vuotiaita taimia jaksollisen samanikäisiin, niin nähdään ero. Jatkuvassa alle 1 metri, jaksollisessa jopa 4 metriä.
Jalostushyöty tuo tietysti lisää. Ratkaisevaa on kuitenkin kunnon mätästys, oikea tiheys ja oikea-aikaiset perkaukset ja harvennukset.