Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Kasvu on tietysti noin kuin Kangas kirjoittaa. Jos ylijäreys tai tuhot eivät uhkaa, niin kannattaa huomata, että päätehakkuumetsässä kasvu on kokonaan tukkipuuta ja siksi arvokasvu on suurta vaikka kuutiokasvu vähän vähenisi.
Toinen seikka on sitten se, että kiertoajan pidentäminen pienentää uudistamiskustannuksen osuutta puuntuotannossa. Näin meidän yhteismetsä toimii. Kasvatetaan niin kauan kuin mahdollista. Viime vuosien voimakkaan hintojen nousun aikana tämä on osoittautunut hyvin kannattavaksi menetelmäksi.
Kolmas tekijä on tietenkin metsänomistajan rahatilanne, johon ulkopuolinen ei voi ottaa kantaa.
Sinulla Perko on aika yksipuoliset silmät. Halveksit aukkoa, jossa taimikko kasvaa kohisten, mutta et huomaa, että ”metsässäsi” on suuria aukkoja, joissa ei kasva mitään.
Mykoritsoista ei tarvitse olla huolissaan. On ihmeellinen säätömekanismi tai melkein ikiliikkuja. Sitä mukaa, kun puut kasvavat, niin mykoritsat saavat niiltä ravinteita lisäävät kasvuaan. Ja päin vastoin, kun mykoritsat toimittavat puille ravinteita, niiden kasvu lisääntyy.
Meikäläisen kommentti päivän Hesariin:
Hakkuiden supistaminen tietäisi teollisuudelle puupulaa. Tehtaita suljettaisiin, mikä merkitysisi metsäteollisuuspaikkakuntien alasajoa ja suuren inhimillisen pääoman tarpeetonta tuhlaamista, kun 100-vuotinen tietotaito hävitettäisiin poliittisella päätöksellä. Jäljelle jääneet tehtaat joutuisivat hankkimaan puunsa entistä laajemmalta alueelta, mikä tietysti lisäisi energian käyttöä.
Kokonaisuudessaan hakkuiden vähentäminen olisi kuin hölmöläisten peiton jatkamista. Keskustelu pysyy hengissä kahdesta syystä. Toinen on on metsänomistajia kohtaan tunnettu kateus. Toinen on laajoihin tutkijapiireihin pesiytynyt vihamielisyys metsätaloutta kohtaan.
Voisitte laittaa vielä huviksenne keskimääräisen vuosituottavuuden kuutioina ja euroina.
En noita tietoja pysty keräämään. Vuodesta 1967 nykypäivään metsän puumäärä on lisääntynyt 85 m3/ha:sta vuoden 2024 150 m3/ha:iin vaikka koko ajan ollaan lisätty hakkuita. Kasvu on lisääntynyt vuoden 1967 tasolta 3,2 m3/ha/v vuoden 2024 tasolle 5,5 m3/ha/v. Meillä valtaosa metsistä on kuivahkoja tai kuivia kankaita ja kaikki erittäin kivisiä. Lehtomaisissa kuusikoissa luvut olisivat aivan toisenlaisia.
Itse en haapojen alle kuusikkoa kasvattaisi. Haavan jäykät oksat varmistaa kuusien vaurioitumisen kaadettaessa.
Ei siellä mikään muu kasva. Jättääkö kuusikon vai ei, niin sitä voi harkita.
Haavikon kasvattamisessa on riskinä se, että joku huomaa sen ja silloin saattaa saada suojelijat kimppuun. Meillä on asennoiduttu, että haapametsä on osa monimuotoisuutta.
Haavan juuret ovat tosi laajalla. Meillä myrsky kaatoi suuren haavan kymmeniä vuosia sitten eräällä vähäpuisella hakamaalla. Ainakin 20 metrin säteellä alkoi kasvaa haapoja. Aluetta on harvennettu jo muutama kerta. Minun neuvo on, että kannattaa harventaa rajummin kuin koivikkoa. Alle saattaa kasvaa kuusikko, jonka hyödyntäminen saattaa olla mahdollista, kun haavoista aika jättää.
Ainakaan meillä päin ei haapatukki kelvannut vaikka olisi ollut pinossa tien varrella. Yksi mahdollinen käyttäjä sanoi, että on liian nopeasti kasvanutta.
Vähäiset määrät haapaa saattavat mennä koivukuidun seassa, mutta taitaa yleisin käyttöpaikka olla voimalaitos.
Nyt tuo alue on maisemametsänä. Hyödynnetty sitä jossain määrin säästöpuumäärälaskennassa,
Kuule Perko kyllä meidän metsissä puut kasvavat aukon vieressä ja näiden puustoisten hehtaarien kasvu on suurempaa kuin sinun harvojen hatelikkojen, joita tuuli kaataa ja aurinko polttaa.
Mutta kun ei tule Norokorvenkaan opeilla, koska taimet puuttuvat.
Totta kai jk-metsät ovat huonoja. Eihän ne jk-metsiä muuten olisikaan. Et Jovain ottanut kantaa kirjotukseeni Norokorven suunnittelemasta jk-hakkuusta. Siis voi kirjoittaa mitä vaan, mutta todellisuus on toinen.
Noissa minun näkemissäni entisissä harsintametsissä kasvu oli luokkaa 3 m3/ha/v. Parempaan ei pysty. Jos tuohon tyytyy, niin silloin voi tuollaista ”metsätaloutta” harrastaa, kun ei laske tuottoa.
Lue edes se Yrjö Norokorven MT:ssa oleva kuvaus jatkuvasta kasvatuksesta.
Minä kävin syksyllä katsomassa Norokorven esittelemää ja hänen suunnittelemaa 8 vuotta aiemmin toteutettua jk-hakkuuta. Olen tästä kertonut monta kertaa. Yleensä ei ollut enempää uusia kuin vanhojakaan taimia. Eräässä pikkuaukossa oli 2-senttisiä koivuntaimia. Jokainen tietää, ettei niistä kasva koskaan kunnon puita. Viime kesänä joku koivu oli levittänyt siementä läjäpäin ja olivathan sateesta itäneet.
Norokorpi osaa kyllä selittää varmaan hyvin, mutta kyllä pitää olla taikalasit, jos näkee taimia siellä, missä niitä ei ole.
Olen monta kertaa kirjoittanut, että tuossakin olisi monimetrinen taimikko, jos olisi sama puumäärä hakattu aukoksi ja uudistettu.
Olen kulkenut metsissä reilut 80 vuotta ja vielä ei tullut vastaan kuviota, josta voisi sanoa, että jatkuva kasvatus onnistuu. Olen ainakin viimeiset 40 vuotta erityisesti tarkkaillut metsiä sillä silmällä, että löytyykö.
Aika tyypillinen tilanne vanhoissa metsissämme on se, että pystyssä n 200 100-vuotiasta kuusta ja/tai mäntyä. Sitten pystyssä on n 80 n 70-80-vuotiasta kuusta ja paikoitellen kuusentaimia ja siellä täällä kuitukokoisia hieskoivuja, En minä saa kyllä noista aineksista metsää syntymään. Joku uskovainen saattaa onnistua. Minä en, yritä.