Käyttäjän Tilley kirjoittamat vastaukset
-
Mardy: tiedot tulevat geotiff-muodossa, ja niiden katselu vaatii paikkatieto-ohjelman. Ilmainen ja hyvä on esim. QGIS.
Tuolla online-palvelun puolella on kaksi osaa, joista toisessa pystyy katselemaan tiettyjä tietoja (osittain samoja kuin paikkatietoikkuna.fi:n sekä Metsäkeskuksen ja GTK:n vastaavien karttapalvelujen kautta), mutta siellä ei katseltavissa ole tätä uutta luontoarvo -karttatasoa. Toinen online-palvelun osa on tietojen latauspalvelu, jossa pystyy rajaamaan alueittain ladattavia tietoja, jotta ei ole pakko ladata koko Suomen kattavaa 1,6 Gt pakettia.
Ja Metsähallituksen tietojen salaamisesta: Koska Syke on tehnyt omalla prosessoinnillaan ja algoritmeillaan useista eri lähteistä tuon luontoarvotiedon, heidän mielestään he saavat rajata datan saatavuutta. Mielestäni tuo kuitenkin sotii Inspire-direktiiviä vastaan, koska kyseessä on kuitenkin valtion varoilla tuotettu tieto.
Hieman epäoptimaalista tuo amerikan metsurien touhu: pullonkaulana on ketjun halvin kone, eli juontotraktori. Kannattaisikohan niitä olla kenties kaksi kappaletta työmaalla? Muutenkin tuossa on jatkuvasti parin dieselmoottorin verran enemmän polttoaineenkuluttajia kuin eurooppalaistyylisessä koneketjussa.
Tikan poika on oikeassa: Valitettavasti metsäalan työpaikkojen trendikäyrä on alaspäin (lukuunottamatta sellutehtaita). Metsätalousinsinöörien tarve vähenee paikkatietojärjestelmien kehittymisen myötä, maastossa ei enää tehdä niin paljon työtä. Nyt on jo paljon ylimääräistä opiskelijapuskuria valmistunut alalle, sekä inssejä että metsänhoitajia.
Tietojärjestelmien kehittämisessä kyllä on työtä, ja kaikilla isoilla metsäfirmoilla on paljon työntekijöitä siirtynyt noille alueille, myös metsätalousinsinöörejä. Siellä tarvitaan metsäalan tutkinnon lisäksi yleensä lisäksi (tieto)tekniikan osaamista.
Tuo teiden perusparannus ja siltaprojektit on erittäin hyvä vinkki, metsäteiden koulutusta ei anneta metsäinssikoulutuksissa juurikaan.
Gla: Anteeksi syytökseni, en lukenut noihin kommentteihin johtanutta keskustelua.
Ihmisten tavoitteet ovat siis helposti ristiriitaiset, kun halutaan tuottoa ja luonnonmukaisuutta samaan aikaan. Halutaan säilyttää kakku ja syödä se. Samoin ihmisten käsitykset siitä, mikä on luonnonmukainen metsä, voivat olla hyvin kaukana todellisuudesta. Kahteen kertaan harvennettua varttunutta mäntymetsää kuivahkolla kankaallahan pidetään miellyttävimpänä maisemana, ja varmasti myös ”luonnonmukaisena”, vaikka siitä ollaan kaukana. Kansallispuistojen aarnialueiden ryteikköihin taas harva eksyy katselemaan sitä oikeasti luonnonmukaista metsää (joka sekin on voinut olla vain 100 vuotta käsittelemättä).
MJO: oletko tahallasi vai tahattomasti olkiukko-argumenteilla liikenteessä? Nyt keskusteltiin metsän jatkuvasta kasvatuksesta, ja toki on selvää, että pellot eivät sovellu metsän jatkuvaan kasvatukseen ilman uudistamistoimenpiteitä. Tosin eiväthän ne edes ole metsämaata, ennen kuin niihin on se metsä syntynyt.
Asiasta: olen sitä mieltä, että osa metsänomistajista ei osaa laskea taloudellista kannattavuutta puhtaasti talouden näkökulmasta, jolloin he pitävät jatkuvaa kasvatusta huonompana kuin se onkaan. Uudistamiskulujen poisjäänti tuottaa korkoa-korolle laskennassa ison hyödyn, vaikka puuntuotanto olisikin tasaikäiskasvatusta merkittävästi heikompaa. Edelleen olen sitä mieltä, että kaikille kasvupaikoille jatkuva kasvatus ei ole taloudellisesti paras vaihtoehto.
Löytyy esimerkkejä aika paljon, johon ei ole syntynyt uutta metsää. Esim sademetsien hakkaaminen on edistänyt aavikoitumista. Varmasti sinunkin seuduilla on vanhoja peltoja, joita ei viljelty 50 vuoden aikana. Silti niissä ei kasva yhtään puuta.
Jospa pysyttäisiin nyt vain pohjoisella havumetsävyöhykkeellä, jossa metsän kasvamista itsestään ei voi estää. Tämä johtuu humidisesta ilmastosta, jossa aavikoituminen ei uhkaa. Toki pohjoisella metsänrajalla ja tunturien lakimetsissä tulee sama ilmiö kuin sademetsissä: siellä jos puut hakataan uusia ei välttämättä synny luontaisesti, koska pienilmasto muuttuu liikaa.
Pellot ovat tosiaan hyvä esimerkki vaikeasti metsittyvistä alueista, mutta liian lyhyt aikajänne on ihmisikä siinä. 50 vuotta voi tosiaan mennä ilman että yksikään pioneeripuu vielä selviää kenttäkerroksen yläpuolelle. Rikkaruohojen valtavasta siemenpankista johtuen viljelemättä jääneen pellon metsittyminen (FAO:n määritelmä metsälle: 10 % latvuspeittävyys, keskipituus yli 2 m) voi tosiaan kestää 100-200 vuotta, mutta kyllä se lopulta metsittyy. 300 vuotta pidetään sellaisena rajana, että sillensä jätetty alue pohjoisella havumetsävyöhykkeellä on ”luonnontilaista metsää”. Toki tässäkin vielä hieman oiotaan: oikeasti luonnontilaisessa kuivahkon kankaan metsässä pitäisi olla yli 500-vuotiaita mäntyjäkin aina siellä täällä. Eli sanotaan, että jos ihminen katoaisi silmänräpäyksessä Suomesta, vasta 1000 vuoden päästä täällä kasvaisi kaikkialla luonnontilaista metsää.
(Eli ”luonnontilainen” ei ole talouskuusimetsä, jossa ei ole 30 vuoteen tehty harvennuksia, niin kuin välillä noissa luontokohdekiistoissa näkyy, esim. viime syksyn ”edunvalvoja haluaa hakkauttaa luonnontilaisen kuusikon”.)
Itselläni on Stihl 391, tämähän on tietysti palstailijoiden mielestä muovirunkoinen ”lelusaha”, mutta hinta-teho-suhteeltaan taitaa olla parhaasta päästä. Moottori on 64-kuutioisena hyvin vääntävä, kierroksia ei toki ota niin hyvin kuin nuo korkeampiviritteiset. Puoli kiloa painavampi ja 0,2 kW vähemmän kuin 362:ssa, mutta hintaa vain puolet. Lakeuden koneesta 590 e. Käytän sahaa 25 tuuman laipan kanssa lankkujen sahaamiseen logosol-sahaohjaimen avulla. Itselleni tärkeä puoli tuossa on myös sähköisen ohjauksen puuttuminen, säädöt on vanhanaikaisesti ruuveilla (ei ole tarvinnut koskea, mutta mulla ei ole aikaa viedä sahaa mihinkään huoltoihin ohjelmistopäivityksiin).
Keskustelu näistä isommista sahoista on kieltämättä välillä hieman absurdia, kun puhutaan ”päivän sahaamisesta” ja painosta. Ei kai kukaan nyt tosiaan mihinkään karsintatyöhön ja koko päivän kanniskeluun näitä ostakaan vaan erikoiskohteisiin. Aloittajan kaltaisella pihapuunkaataja-yrittäjälläkin luulisi olevan vähintään kolme sahaa: iso saha, karsintasaha ja yläkahvasaha kiipeilyyn. Isoa sahaa pidetään käsissä vain välttämätön aika.
Niillä kellä on älykännykkä, käykääpä katsomassa UPM Metsäni -sovellusta. Kun siihen syöttää tilanumeron, saa könttä-arvion tilan kokonaispuumäärästä jaoteltuna puulajeihin ja kuitu/tukki. Tiedot perustuvat maanmittauslaitoksen julkisesti jakamaan Valtion metsien inventointi -aineistoon vuodelta 2013. Sama aineistohan on visuaalisesti tarkasteltavissa esim. Paikkatietoikkunan kautta, mutta tietääkseni tuo on ainoa palvelu, joka antaa aineiston mukaisen summa-arvion ilman että sitä tarvii värikoodeista takaisinpäin laskea. (Joka on sitäpaitsi aika hidasta, mitä tarkistusmielessä koitin.) Tässäkin täytyy muistaa, että tietenkään viimeisen 5-8 vuoden aikana tapahtuneet muutokset eivät tuossa aineistossa näy.