Käyttäjän Tilley kirjoittamat vastaukset
-
Tuli tupla errorin vuoksi. Ks. seuraava viesti.
sitolkka:n kanssa samaa mieltä. Teoria-argumentit on suunnilleen kerrottu, ja innolla itsekin odotan, milloin joku pääsee raportoimaan tänne kriteerien mukaisen HCV-alueen leimikon tarjouksista. Tarjotaanko jatkuvaa kasvatusta ”poimintahakkuulla” (lakirajalle) vai alempaa hintaa.
Ja kertauksena ne HCV-kriteerithän oli:
– leimikko on osa 20 ha yhtenäistä kriteerit täyttävää aluetta (voi olla yhteinen naapurien kanssa)
– ”runsaspuustoinen” (väh. 300-400 m3/ha?)
– ”runsaasti lahopuuta” (väh. 10-20 m3/ha?), esim. kumuloituneita tuulenkaatoja/lumituhoja, jolloin metsätuholaki ei ole missään vaiheessa alueen siivousta
Suomessa kasvaa 20 pajulajia + 8 alalajia. Lisäksi pajut risteytyvät herkästi keskenään. (Väre & Kiuru: Suomen puut ja pensaat. Metsäkustannus 2015) Eräs puulajitunnistuksen asiantuntija opettikin, että juuri tästä johtuen pajulajien lajinmääritykset voivat olla vaikeita ja helpoin on vain sanoa että ”Salix sp.”.
Stihlin ohjekirjassa ohjeistetaan, että kastuneen tulpan tapauksessa
1) tulppa irti ja kuivataan sen pää
2) tulppa irrotettuna ja käynnistysvipu 0:ssa vedetään muutaman kerran käynnistinnarusta, että sylinteri tuulettuu
3) tulppa kiinni ja käynnistetään normaalissa käyntiasennossa
Mutta muuten pitkään käyttämätön ei pitäisi olla sen kummempi käynnistää, ellei polttoaine ole vanhentunut. Pienmoottoribensaa kannattaa käyttää, ellei aina, niin ainakin viimeisellä tankillisella ennen käyttämättömyysjaksoa.
Kiitoksia puunhalaajalle mielenkiintoisesta datavinkistä. Tuo väestörasteri oli hieno löytö, ja itseltäni jäänyt huomaamatta.
Sitten kommentteja tuohon metsänomistajien ikäkehitykseen, josta mielestäni on paljon vääriä käsityksiä.
Minusta ei ole todennäköistä, että metsänomistajat nuorenisivat. Erilaisia tutkimuksia kyllä on, joissa väitetään näin tapahtuvan. (esim. Suomen metsäsäätiö 2009, Suomalaisen metsänomistajan profiili 2030) Kuitenkin näissä minusta paistaa toiveajattelu, joka värittää ennusteita, joita metsänomistajakunnan rakenteesta tehdään. Erilaisissa kyselytutkimuksissa, joita aiheesta tehdään, kuuluu eniten aktiivisten metsänomistajien ääni, ja sellaiset ovat todennäköisimpiä tekemään sukupolvenvaihdokset ajoissa.
Kuitenkin puhtaasti tilastotarkastelulla, siis ilman mitään kyselytutkimuksia tai ennusteita, joissa edellytetään, että nykykäytännöt jotenkin muuttuisivat, tilanne on päinvastainen. Suurin osa metsänomistuksen siirroista tapahtuu perimällä, ja koska ihmiset elävät yhä vanhemmiksi, metsänomistajien keski-ikä nousee jatkuvasti. Esim. Luke on tätä mieltä. ( https://www.luke.fi/tietoa-luonnonvaroista/metsa/metsanomistus/ )
Näin ollen tulevaisuudessa yhä enemmän sukupolvenvaihdoksia tapahtuu 90v -> 70v, jolloin on riski, että metsien hoitaminen ja hakkaaminen jää vähemmälle. 70-vuotiaat eivät tarvitse metsärahoja enää mihinkään, joten heillä ei ole motivaatiota hakata metsiä. Kaikilla ei ole jaksamista tai toimintakykyäkään. Eliniän kasvaessa terveiden elinvuosien määrä ei ole kasvanut samassa suhteessa. Tilastollisesti vanhemmat metsänomistajat hakkaavat vähemmän.
Tyypillinen skenaario on myös, että pariskunnan metsät ovat yhteisomistuksessa tai on keskinäinen omistus- tai hallintaoikeustestamentti. Metsistä huolehtinut pappa kuolee ensin, ja mummo elää vielä 10-20 vuotta, mutta ei osaa tai jaksa tehdä metsille mitään eikä siirtää niitä eteenpäinkään. Hoito- ja hakkuurästejä kertyy.
Lopullisesti on pitkä aika. Pohjoisilla leveysasteilla routa ja pakkanen on armoton ihmisten tekemiä rakennelmia kohtaan. Jos ihmiskunnasta aika jättäisi, teiden, kauppakeskusten ja asuinalueiden paikalla kasvaisi 300 vuoden päästä melkoiset tukkimetsät.
Aloittajan virhe on juuri tämä, että hakattu metsä olisi ”lopullisesti” pilalla. Kaikki vanhat metsät ovat olleet joskus nuoria. Vanhan metsän kasvattamisen voi aloittaa kuka tahansa vaikka heti. Taimikoita saa ostettua halvalla. Toisaalta, jos ei ole ikuisuusnäkökulmaa, ihminen mieltää maailman olevan olemassa vain sen aikaa kun hän itse on siinä.
Miten onkin saatu noin nykivät liikkeet tuohon kauko-ohjattuun koneeseen? Toki tämä tulevaisuutta on aivan varmasti, mutta itse en olisi kehdannut noin keskeneräistä demoa vielä julkistaa. Vai onko kuski vain huono?
Kun tuo satelliittien määrä nousi täällä esille, niin hieman tarkennusta tekniseen puoleen niille, ketä kiinnostaa.
Nykyään GPS (Global Positioning System) on yleisnimi, nimittäin avaruudessa viilettää jo kuuden eri satelliittipaikannusjärjestelmän satelliitteja. Vanhin järjestelmä on amerikkalaisten alkuperäinen ”the” GPS, jota kutsutaan joskus myös nimellä Navstar. Sittemmin myös Venäjä, Kiina, Intia, Japani ja Eurooppa ovat ampuneet omat satelliittijärjestelmänsä, nimiltään Glonass, Beidou, IRNSS, QZSS ja Galileo.
Kolme satelliittia per järjestelmä riittää karkeaan paikannukseen, mitä enemmän sitä parempi tarkkuus. Mitä uudempi vastaanotinlaite, sitä useampaa järjestelmää se osaa hyödyntää ja tarkkuus paranee. Eri järjestelmien maailmanlaajuinen peitto vaihtelee, Suomen alueella näkyvissä on siis Navstarin, Glonassin ja Galileon satellitteja, ja yhteensä voi tosiaan se parikymmentä satelliittia näkyä. 30 cm tarkkuus hyvissä ilmakehän signaalioloissa kuulostaa uskottavalta tällä määrällä.
Lisäksi tarkkuuden parantamiseksi on olemassa kiinteiden maa-asemien radiotaajuuksien kautta välitettäviä korjaussignaaleja, joita tarkkuus-GPS-laitteet osaavat hyödyntää, tällöin päästään jo senttimetritarkkuuteen.
Puuki: Se on Fischer-Tropsch -prosessi. Piti ihan tarkastaa tuo tuottosuhde, se on tosiaan yllättävän hyvä, muistit oikein että 10 kiinto-m3 tuottaa 1000 l kerosiinia. Hyötysuhde on siis noin 40 % (+ hukkalämpö). Katalyyttinä tarvitaan reaktoriin rautaa. Lähde: https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0016236110000670
Melkein tarvii ihmetellä, miksei enempää käytetä Fischer-Tropschia. Mutta ei kai se puu kaikkien mielestä mitään uusiutuvaa ole, mieluummin vaan kivihiiltä kehiin, uusiutuuhan sekin miljoonien vuosien kuluessa.
Sahausmäärän mukaan varmaan kannattaa miettiä, mikä kannattaa. Tosin visakoivu on niin arvokasta, että esimerkiksi vannesaha puolustaa paikkaansa, koska siinä on ohuempi terä kuin moottorisahassa eli menee hukkaan vähemmän puuta.
Minulla ei ole kokemusta kuin moottorisahaan liitettävästä Logosolista. Tuppeen sahaukseen ei logosolin systeemi ole niin hyvä kuin esim. Granbergin Alaskan Sawmill, mutta itse sahaan yleensä särmättyä lankkua. Mutta mitään 100-kuutioista sahaa ei minusta tarvitse tuohon, 64-kuutioinen on minulla ja hyvin se leikkaa. Halkaisuketjut on kyllä aika arvokkaita, 45 euroa kappale maksoin viimeksi.