Käyttäjän Tee Ström kirjoittamat vastaukset
-
Tuli kallis paukku STIHLIN maahantuojalle jos tosiaan koneessa takuuta jäljellä. Koko alakertahan siinä on uusittava: kampiakseli laakereineen + stefat. Samaten pytty ja mäntä jos tuosta kunnollisen haluaa. Taitaa saada vääntää jonkun verran jälleenmyyjän edustajan kanssa, ovat tulleet hieman varovaisiksi näiden laakerivikojen ja kiinnileikkautumisten kanssa. Yleensähän syynä on huono seosöljy tai liian LAIHALLE SÄÄDETTY kaasutin. Jos on mtronic -vehje, niin ei siitä pitäisi seosta liian laihalle mennä.
Varsin pienen sahauksen jälkeen tuli tällekin raivurille noutaja.Kun isoa kiljaantunutta puuta sahataan ennakkoraivuilla, niin jollei terä ole haritettu kunnolla, niin kannot vaan mustuu ja terä jumittuu sahausrakoon . Kaupungin metsäosaston tuntihommat siinä kutsuu jos semmosia hommia jossain päin Suomea vielä on tarjolla. Ei urakkamiehen parane polttamalla puita jyystää. Täytyy saada sitä aluetta aikaseksi AMMATTIMIESTÄ lainatakseni.
Ammatti Raivooja on oikeassa: Moottorisahan seosbensiinin pitää olla 98 -oktaanista. Sillä käy tyhjäkäyntiäkin paremmin kuin ysivitosella. Tämän totesin jo vuosia sitten Huskun 346 xp:ssä kun kerran tuli ”vahingossa” tankattua jakajasta ysivitosta kombikannuun.
Taitaa olla stihlin huoltomiehen laiskuutta kun ei viitsinyt syventyä käyntihäiriöihisi. Kyllä saha kuin saha käy 98 -oktaanisesta bensasta tehdyllä seosbensiinillä jos vempele muutoin on kunnossa. EI pienkonebensa voi sahan käyntiä parantaa. Tai sitten stihlit on henkimaailman sahoja. Kokeilin kerran Huskun 555 -raivurissa pienkonebensaa ja totesin, ettei kone anna ulos samoja tehoja kuin 98 -oktaaninen seosbensiini. Siihen jäi meikäläisen pienkonebensa -kokeilut. On niin järjettömän kallistakin tuo pienkonebentsiini ettei jatkuvaan raivaussahatyöhön sovellu.
Taitaa olla turhan järee peli tuo Jonssin 2260 ensiharvennuspöheliköihin, tukinkaatoon varmasti huippupeli. Löytyy samat 3,5 kilowattia kuin Huskun 560 xp:stä. Jos yhtä ärhäkkä kuin Huskun vastaava, niin sitten on ilo karsia ja pätkiä tukkirunkoja.
Ykkösharvennuksiin täytyy riittää 2,5 kilowatin vempele. Muistan 1980 -luvulta yhden metsurin, joka vuosikaudet käytti näitä Jonseredin edeltäjä -sahoja eli Raket 520 -mallia. Kaveri sahasi sillä kaikki metät, ensiharvennuksesta aukkohakkuihin. Ja hyvin tuntu sekin toimivan joka kohteessa Silloin vielä kaadettiin erilliskaatoakin ns. prosessoreille, jotka karsivat ja katkoivat tukkirungon. . Kymmenen kuukautta mies sahasi ja vaihto uuteen ja sai joka kerta vielä kohtalaisen hyvityksen vanhasta, varsin kypsästä koneesta.Jos ei ollenkaan sammu katkaisimesta, niin puolan päästä katkaisijan johto voi olla irronnut liittimestään. Näin ainakin meikäläisen 355:ssa kävi. Rupes sammumaan katkaisijasta kun liitti johdonpään takaisin liittimeen siten että se myös siinä pysyy.
Huskun 355 FX:ssä on ollut näitä käyntihäiriöitä ainakin niillä ensimmäisillä kaasutinmalleilla. Itse vaihdoin kaasariksi saman mikä tuossa ykköspyssyssä on eli Walbro WTE-7. Sillä se rupes pelittämään. Ja toimikin muutaman vuoden kunnes viime kesänä mäntä hajos kappaleiksi…On suorastaan järjetöntä valtion rahojen käyttöä maksaa kemera -tukea taimikonhoitoon ja nuoren metsän kunnostuksiin metsänomistajille, JOTKA OVAT LAIMINLYÖNEET METSÄNHOIDONSA. Minkätakia palkita tällaisia metsänomistajia, joiden metsänhoito on ollut syystä tai toisesta täysin retuperällä. Eikö kannattaisi palkita niitä, jotka hoitavat metsätilojaan tunnollisesti ?
Arton kysymykseen (/Korpituvan Taneli) viitaten totean, että jos tällaisia kemera -tukia metsäkeskus haluaa maakuntaan tyrkyttää niin ne kuuluisivat AINA metsuriyrittäjälle, joka nämä risukot kuntoon hoitaa. ”Nukkumatti -metsänomistajille” näitä rahoja ei missään nimessä pitäisi antaa.
Mitä tulee tuohon metsuriyrittäjän taksaan, niin Mikander on täysin oikeassa siinä, että pitkän päälle tuollainen 30 euron tuntiveloitus ei kata kuluja. Sääli sinänsä, että isojen röyhkeiden puuporvarien perässä metsänhoitoyhdistykset ja myös pienemmät töidentarjoajat ovat lähteneet metsurin elämän kurjistamiseen kilpailuttamalla joka ainoan risukon. Tästä esimerkkinä elokuussa toimeenpantu 16 miehen irtisanominen Päijänteen mhy:ssä. Tämä suuntaus tulee pitkässä juoksussa kaatumaan metsänomistajan niskaan. Uusia, nuoria, tositöihin pystyviä metsureita ei enää hakeudu metsätöihin. Kun me vanhemmat jefreetat eläköidymme 10 vuoden sisällä, metsätyövoimasta alkaa olla huutava pula. Jotain virolaisia reppufirmoja pyörii siellä täällä, mutta onko niistä hoitamaan kaikkia valtakunnan ryteikköjä ? Tuskinpa vain. Ei se auta metsänhoidon tilaa, vaikka kymmenen miestä Päijänteen mhy:ssä tekee taimikonhoitosuunnitelmia kun ei ole yhtään metsuria niitä kaatamassa raivaussahalla.
Tässä vaiheessa kuulen korvaani kuiskuteltavan, että onhan niitä metsureita Virossa…Kyllä se taisi olla tuo raivaussahojen ykköspyssy, Huskun 555 FX, mitä tämä AMMATTIMIEHEN näkemä latvian korsto siellä ruottinmaalla heilutteli. Ei minun tietääkseni husqvarna tuon isompaa raivuria tee. Arto voi korjata jos tietää tuoreempaa tietoa.
Voihan sitä mainosmielessä ajaa palstan reunaan vaikka Ferrarin, jos sellaisen saa jostain vuokrattua kun tiedossa on joku retkeilyporukan näytöstyömaa. Tuskin tuo latvian poika sitä autoa itse omisti, todennäköisesti tuli vanhalla ladalla seuraavana päivänä työmaalle.
Teriähän saa vaikka minkälaisia kun rupee maailmalta onkimaan…Arto onkin ilmeisesti tehomiehistä parhaasta päästä jos kerran sahalla ehtii tienaamaan tuossa suhteessa, mitä hän edellä mainitsi. Meikäläinen on tyytyväinen jos vuoden verran kestäis rymytä yhdellä sahalla , senjälkeen se alkaa olla jätelaitoksen tavaraa. Nyt ei pitäisi olla muutamaan hetkeen kaasuvaijeri -, kulmuri- ynnämuita murheita, sillä tuossa varaston nurkassa lötköttää kaksi lähes tuliterää Huskun 555 Fxt -mallia. Kahden vuoden täystakuulla. Sentakia pitää olla kaksi kun tuo varaosatoimitus on Huskulla hiukan verkkasenpuoleinen ainakin täällä Läntisessä Suomessa. Pääasia kuitenkin, että takuu toimii ja koneet hoidetaan kuntoon.
Kaasuttimen säätöruuveja en ole räplännyt näillä vehkeillä yhtään, sillä kumpikaan sahoista ei tunnu olevan tehdassäädöillä liian rikkaalla seoksella. Vastaavat hyvin kaasuun ja tyhjäkäyntiä naputtaa nätisti.Jos tuohon viime vuonna tehtyyn suomalaistutkimukseen on uskomista, voi AMMATTIMIEHENkin alue jäädä jonain kauniina päivänä tosi pieneksi. Nimittäin vaara vaanii jokaista voilla mässääjää. Suora lainaus Ruokatieto.fi -sivustolta:
SUOMALAISTUTKIMUS: RUNSAS VOIN KÄYTTÖ LISÄÄ SYDÄNINFARKTIN RISKIÄYli 50 grammaa voita päivässä syövien miesten riski saada sydäninfarkti oli 65 prosenttia suurempi kuin niillä, jotka söivät voita vähän tai eivät lainkaan. Itä-Suomen yliopiston tuoreessa tutkimuksessa sydänriski kasvoi 4,3 prosenttiyksikön verran jokaista päivittäin syötyä kymmentä voigrammaa kohden.