”Olen myös sitä mieltä , että kannattaa urhata ne löysät rahat mieluummin siihen metsätien kunnostamiseen , kun nelivetoiseen autoon. Tämä ratkaisu tukee tulevaisuuden puuhuollon tarpeitakin paremmin”.
Lähetetty: 1 h, 8 min sitten
Lähettäjä: suorittava porras

Niinhän niiden tiekuntien pitäisi hoitaa nämä tienpätkänsä. Mutta kun ei niin ei. Näin metsurinkin näkökulmasta katsoen monet metsäautotiet alkaa olla siinä kunnossa, ettei niihin kehtaa lähteä millään normi henkilöautoilla tappelemaan. Tukkirekat on ruhjoneet syksyn sateiden aikaan useinkin tiet täysin ajokelvottomiksi, kauheat urat, toisaalla melkoisia monttuja. Talvisin metsäautotiet aurataan muutaman kerran. Ei tällaisiin rummakoihin kukaan täysjärkinen 2000 -luvun henkilöautoa aja.
Ja toisaalta lumihangessa lapioiminen metsäautoteillä ei paljon metsurinkaan tilipussia nosta – päinvastoin energiaa pala aivan turhanpäiväiseen toimintaan. Työmaalle pääseminen pitäisi olla itsestäänselvyys nykypäivän Suomessa. Mutta ilmeisesti tämä ei koske metsätyöntekijöitä. Kun näitä hommia aikoo tehdä, pakko on metsurinkin sijoittaa ne vähäiset ”ylimääräiset” sentit oikeaan maastoautoon. Sellaiseen, josta löytyy ns. maastovaihde ja jolla kohtuudella pääsee sinne työmaalle. Merkillä ja mallilla ei ole merkitystä – pääasia, että vehje toimii ja kulkee kohtuullisilla kilometrikuluilla. Ei noita metsurin sahoja ja työkaluja viitti kilometrejä kanniskella päivittäin.

Kyl semmoset vanhat landroverit saa haudata ja syvälle jos tarkoitus on kulkea metsäteillä sanoisko järkevillä kilometrikuluilla. Taitaa määräaikaishuoltoihinkin upota muutama tonni vuodessa jos merkkiliikkeissä on tapana asioida. Varaosat noihin landrovereihin on järkyttävän kalliita. City -maasturit on siitä huonoja kun niissä ei useimmissa saa nelivetoa lukittua. Paksussa lumessa kulkeminen toppaa aika helposti – se on monesti nähty. Subarun outback menee tietenkin normi etuvetoista henkilöautoa paremmin mutta ei sillä mihinkään maasturin etenemiskykyihin päästä.

Täällä Länsi-Suomessa loppuis työmaat äkkiä tolla Arton tahdilla. Muutoinkin näyttää noita työmaita vähän nuukanlaisesti olevan. Vaikkakin metsäpäästä niitä löytyy täältäkin kun vaan lähdetään etsimään. Osa metsänhoitoyhdistyksistäkin vaan odottelee ja antaa metsien ryteköityä. Mutta metsänomistajakunnassakin näkyy olevan kaikenmoista energiapuun näpertelijää. Odotetaan, että metsä saa riukua ylitaajassa asennossa 20 vuotta. Ja sitten ruvetaan näpertelemään muutaman motin energiapuukertymien kanssa . Kantohintaahan tuosta jää jotain 5-7 motille. Parempi olisi kun tekisi kunnon taimikonhoidon tuossa 8-9 iässä, roskapuut maahaan.

Ei meikäläisen sahoista saa euroakaan vaihtohyvitystä, vaikka laatuvehkeitä (Husqvarna 555 Fxt) ovatkin. Syy lienee siinä, että sahaan ne vehkeet aivan tappiin asti kunnes mäntä tai alakerran laakerit antautuu. Yhden koneremontin tuli tuossa taannoin teetettyä (sylinteri+mäntä), mutta se maksoi siinämäärin ettei moiseen kannata enää jatkossa ryhtyä. Varsinkin kun tuosta kyseisestä raivurista petti reippaan sadan tunnin jälkeen alakerta tuon remontin jälkeen.
Eikä noista metsurin rynkyyttämistä sahoista täällä läntisessä Suomessa mikään liike mitään kunnollista vaihtohintaa tarjoa, vaikka kone vielä asiallisesti kävisikin. Satasen saa jo käteisalennusta tuommosesta tonnin vehkeestä kun rahat pöytään tinauttaa. Jälleenmyyjät hukkuisi noihin vaihtoromuihin jos niitä alkaisi liikkeen nurkkiin keräämään.

Leppä on melkosen pehmoista puuta viskellä raivurilla nurin. Se homma käy vähän säyseemmilläkin nallipyssyillä kuten Huskun 545 Fx. Mutta sitten kun edessä alkaa olla muutama tuhat kappaletta viistoistasenttistä raitaa tai pihlajaa, tarvitaan kunnon saha kunnon moottorilla eli 2,8 kWatin Huskun 555 Fx. Ja suuttimet auki 1,75 kierrosta. Silloin se teho saadaan koneesta ulos.