Käyttäjän Taviokuurna kirjoittamat vastaukset
-
Naapurin isäntä suostui vaimoni esitykseen koivujätin kaadosta, varjosti ja oli lahokin. Ammattimies kaatoi puun eikä lupia kyselty. Naapurin pihasta niin ikään kiertoaikansa pahasti ylittänyt koivu nurin, ei lupia kyselty. Tämä kaikki Helsingin pohjoiskantilla.
Näin on ja valitettavasti on usein myös niin, että esimerkiksi MMM:n virkamiehet käyttävät valtaa, siis virkavaltaa, ylitse istuvan, astuvan tai makaavan ministerin —esimerkiksi Luken nimityksissä tuo näkyi, samaa voi olla YM:ssäkin.
Puuskien nopeudet nyt sisämaassa yli 20m/s, huippu tuloillaan ensi yönä klo. 2-4. Aamu-uutiset eivät hyvää kerro, metsän ja puuntuottjien vuosi 2019 alkoi surkeasti.
<h3>Ohessa Oras Tynkkysen, Sitran suojatyö- +palkkiovirassa uurastavan vihreän 100 ilmastonsuojelun keinon kohdat 36. ja 37.</h3>
36. on kuin suolattomassa vedessä keitetystä lampaan päästä, 37. on hyvä, nuorten männiköiden aukottelussa ei ole järjen häivää. Avohakkuukiellon sijasta valtion maille tiukat puuston ikään tai järeyteen perustuvat uudistamiskypsyyden rajat — tekisi hyvää sahoillekin pitkällä jänteellä eli tukkia tikkujen tilalle.36. Avohakkuukielto valtion mailla
Siirtyminen jatkuvaan kasvatukseen valtion omistamilla mailla voisi auttaa kasvattamaan metsien hiilinieluja ja -varastoja.
<h3>37. Metsähallitukselle nielutavoite</h3>
Metsähallitukselle voitaisiin asettaa yhdeksi tulostavoitteeksi hiilinielujen kasvattaminen valtion mailla.Hinta on hankinta ja kuoren alta mitattuna, joten ei ole kaksinen. Koivukuitupuun osalta voin lohduttaa, että hinta nousee lähimmän 5 vuoden aikana korkeaksi meilläkin, ja alkaa vaihdella kuin havutukilla konsanaan.
Ainakin ruotsalaisen uutisen mukaan sahaus kääntyy laskuun, kun puutuoteteollisuuden tila heikkenee ja rakennuslupienkin määrät ovat reilussa laskussa.
https://www.atl.nu/skog/minskat-byggande-bromsar-traforetagen/
Kyllä näin on! Historiankirjoitus unohtuu täysin. Esimerkiksi jatkuvan kasvatuksen taloustietäjät (vrt.talousnakki–nakki) eivät tunne Suomen ja Ruotsin metsätalouden ja puunjalostusteollisuuden historiaa lainkaan.
Yläharvennukset johtavat kerta kerran jälkeen heikkenevään puustoon ja lopuksi kovaan metsänviljelyn urakkaan. Parhaiden puiden noukkiminen heikentää metsän geneettistä laatua, tämän faktan kyseenalaistaminen on nyt erityisen modernia ajattelua.
Tokko Suomen ja Ruotsin metsänjalostajat kauan sitten keräsivät siementä lisävaltapuista tai aluspuista. Päävaltapuista jälkeen jääneet kuuset eivät juurikaan tee siementäkään.
Nyt on metsäkeskuksilla ryhdistäytymisen paikka. Kolkko on korkean metsänhoitopäällikön artikkelin otsikko ”Metsään” -lehdessä: ”Jatkuva kasvatus tulee, oletko valmis?”
MTK korostaa metsänomistajien valinnan vapautta; olisi korkea aika herätä varoittelemaan huuhaasta, joka päättyy tappioihin ja avohakkuu-viljelyketjuun tai syvään vajaatuottoisuuteen.
Jatkuvapeitteiseen metsänhoitoon suosittelen alaharvennuksia, elinvoimaiset terveet valtapuut kasvamaan, sairaita ja lahoja pois. Näin muodostuu pylväikköjä, joita ihmiset kyselytutkimustenkin mukaan arvostavat.
Minun kokemukseni mukaan kuusi osaa yllättää. Valmistelimme 70 -luvulla Karjalohja-Sammatin mhy:n metsätaitokisan rataa. Muuan yhden tukin kuusi oli päässyt hiilen sidonnan lisäksi aitatolpan rooliin, piikkilanka oli uponnut puuhun ja oli sitä närettä ehkä kärrin tahi reenkin kulma kolhaissut.
Mhy:n pomo sanoi kuusen olevan terve. Pml:n mt-neuvoja tiesi sen lahoksi.
Väittelyhän nousi ja veto lyötiin. Mhy:n mies voitti, ei ollut laho kuusi.
Ja toinen tapaus: sain hälytyksen Nurmijärvelle. Mitä tehdä, kun punertavarunkoinen omt -kuusikko on laho. Metsuri oli leimauksen mukaan hakannut 3.khlk:n metsää eikä puoleen päivään tullut ehjää tyveä vastaan. Olin tuolloin iso herra (59 kg) ja tuomioni oli ”vajaaatuottoinen” ja niin jatkui surullinen savotta avohakkuuna. Puut ehjän näköisiä päälle päin, maapohja alavaa savikkoa.
Olisi pitänyt laittaa paikka muistiin ja mennä katsomaan, mitä siellä nyt on! Tällaista metsäpäiväkirjan pitoa (sanoin, kuvin) suosittelen ihmisille lämpimästi. Noita savimaan alavia kuusikoita on raivattu Nurmijärvellä sitten 70 -luvun pelloiksi aika paljon, eikä ratkaisu ole huono. Männylle liian reheviä, kuusi ja koivu eivät nauti olostaan tiiviissä savimaassa.
Monokulttuurit olivat tässä syksyn aikaan taas kovin värikkäitä, vihreää, punaista, liilaa, oranssia, keltaista. Risuparran kannattaa ottaa värit näkevä kaveri mukaan metsiä katsomaan ja itsellensä kuvailemaan ensi syksynä.