Käyttäjän Taviokuurna kirjoittamat vastaukset
-
Ei mitenkään! Kuohintametsätalous on kiintoisa laji, parhaita puita kerätään kaupattaviksi, kerta kerran jälkeen heikompaa ainesta jää siementämään. Jk -apostoli esitti jossain: ”tällä kohteella jatkuva kasvatus alkaa poistamalla kaikki rinnankorkeudelta 22 senttiä täyttävät puut”, ei ole miehellä hajuakaan perinnöllisyydestä saati lajin sisäisestä kilpailusta perillä. Metsikkökuvioiden pirstominen pienaukoiksi ja harveikoiksi lisää työ- ja konevoimantarvetta puunkorjuussa rajusti. Koneita saa rahalla, kuskeista en ole pitkän päälle ihan varma. Jatkuvan kasvatuksen nimen muuttaminen joksikin ”vapaaksi menetelmäksi” on huuhaata. Metsikkökuviolla riittää pohdinta lepo (+ mahdollisesti lannoitus)–vaiko kasvatus—vaiko uudistaminen (luontainen–tai viljely). Eikä mikään estä harventamasta hyväkuntoista 100 -v. männikköä, kunhan harventaa voittajia vaalien eikä valiosiementäjiä kaatamalla kuohien. Jalostetulla materiaalilla viljeltyjä metsiä alkaa tulla tukille vähä vähältä, kannattaakohan niitä tukiksi yltäneitä sitä myöten alkaa hakata alas vai antaako niiden varttua siementäviksi puiksi luontaiseen uudistamiseen? Se että metsäopetuksen piirissä toheltaa epämääräisyyksiä viljeleviä yrittäjiä, voi olla vaarallista. Minäkin opin jo ennen sotaväen käyntiä Erkki Lähteeltä,kuinka hyvin auraus valmistaa maan viljelylle kylmillä kunttaisilla pohjoisen mailla. Löytyykö joltakulta keskustelijalta vanhoja Metsä ja puu -lehtiä, niissä kuulemma Erkki kertoo aurauksen siunauksellisuudesta metsänviljelyn perustana.
Juuri näin, Kemiin tulee tehdas, ei Kemijärvelle kauas meren rannasta, minne on kallista ostaa meritse puuta ja jokaista sellutonnia kuormittaa junarahti meren rantaan.
Vähälle huomiolle on jäänyt ison hakkuiden lisäyksen vaikutus työvoiman hintaan, ei moton, ajokoneen eikä puuautonkaan kuskeja ole jonoina töitä kyselemässä, pikemminkin niukkaslinja on vallalla. Paineet palkkojen nostoon kasvavat.
Kyllä metsänomistajien oman teollisuuden ote on hyväksi hankkeessa, japanilaisraha mukava mauste.
Ruotsin puolella voi olla vapaata puuta jatkossa siitä riippuen, miten siellä pohjoisimpia sellu/paperiverstaita kehitetään. Vanhaa kapasiteettia voi siellä loppua, tai sitten kasvaa uudistuksilla kuten Kemissä. Puulaskelmien laatijat katselevat länsi- ja itärajan taakse, mertenkin taakse, isossa laivan lastissa ei rahti tee kummoisiakaan puumottia tai sellutonnia kohti.
Ohessa professori Timo Pukkalan ja metsäntutkija Juha Lapin näkemystä asiasta. Ja ylen linkin alla olevasta voi lukea minun ajatuksiani touhuista valtion mailla.
Pidän outona, että Luken VMI kelpaa kun kysytään puun kasvua, yksimetsien hoitorästejä jne., mutta Metsähallitus toteaa ykskantaan, ettei heillä ole taimikonhoidon rästejä, vaikka VMI kertoo toista.
Suosittelen lukemaan MH:n vuosikertomusta, ei siellä paljoa metsien hoidosta puhuta.
Luken tilasto summaa yhteen firmojen ja valtion työt, moinen pimitys alkoi muistaakseni v.2012. Valtion metsät ovat meidän metsiämme. Ravistelkaahan poliitikkoja näin vaalien alla!
https://yle.fi/uutiset/3-10473646
<span style=”margin: 0px; color: #333333; font-family: ’Georgia’,serif;”>https://www.aarrelehti.fi/kolumnit/artikkeli-1.381662</span>
Pulmaa liioitellaan, siis höttöpuun, ei sitä, että yhtiöiden hintahaitari tukille on rutussa eli hyvästä ei myyjä hyödy, huonosta saa miltei yhtä paljon.
Mitä sitten puulta todella kestävyyttä vaativiin kohteisiin tulee, niin meillä on liiman avulla jalostettua clt-tavaraa puukerrostaloihin, kertopuuta + erilaisiapalkkiratkaisuja siltoihin, jäähalleihin ja vaikka mihin.
Höttöpuun pulmaa ei ole olemassakaan; veneen tekijöille löytyy puuta laihoilta kankailta.
Todellinen pulma on esimerkiksi ylitiheys liki 2 miljoonalla hehtaarilla, joka ei näytä korjaantuvan — niistä tulee huonosti tukkia. Toinen samanmoinen on sirppihalla, jossa vedetään aukoksi hät´hätää yhden tukin tyviltänsä antavaa männikköä. Ahneen lopun laatu on…..
Hyvällä MT+ — OMT pohjalla jos jää päätehakkuun puumäärä alle 400 motin, niin jossain on aiemmin sössitty ja pahasti. Suurin Suomessa näkemäni kuusimäärä m3/ha hiukan yli 1000, Etelä-Ruotsissa metsitetyillä peltorinteillä yli 1000 m3/ha ei ole harvinaista. Mutta se on sitten kaikki pelkkää kuusta, viis monimuotoisuudesta muusta.
Metsätuhojen uhkaa ei oikein tajuta puuston kasvua ja kasvun nielemää hiilen määrää kuvailtaessa.
Ylivoimaisesti pahimmalta näyttää, Ruotsissa, miltei koko Keski-Euroopassa ja Pohjois-Italiassakin kuusen kaarnakuoriaisten uhka. Törmäsin Hakunila – Kerava -hiihtolenkillä metsäpatologian huippututkijaan. Hänen näkemyksensä oli synkkä: jos kevät ja kesä ovat kylmät ja märät eli leivän ja lihan tuotannolle karmeat, voi paljon pelastua. Jos on kuivaa ja kuumaa taas, niin silloin tuhoutuu kuusikoita todella laajoilta aloilta.
Havusahatavaran eritoten kuusen markkina romahtaisi monivuotiseen ylituotantoon. Tukin vesivarastointi tosin on hyvin opittua arkea Ruotsissa, Itävallassa, Saksassa. Pystykuivat puut jäävät metsiin ja alkavat päästää vähä vähältä hiiltä ilmaan.
Tämän viikon Metsälehden pääkirjoitus käsiotteli asiaa mielestäni hyvin.
Ötököiden lisäksi sienet huolestuttavat, pohjoiskalotin alueella riehuu hankalasti agressiivinen tervasroso, muutama muukin tähän asti harmiton laji leimahtelee ikävästi.
Kyllä Venäjänkin kannattaisi hoitaa metsiänsä. Ryöstöhakkuiden seurauksena teiden ja rautateiden varret ovat pahoin ylihakattuja. Tieverkko on todella harva esim. Suomeen verrattuna; iso syy on kiviaineksen puuttuminen valtaisilta alueilta. Tien rakentaminen on todella kallista, jos sora tahi murske on ajettava yli 1000 kilometrin takaa.
Tiettömyys supistaa Venäjän hakkuumahdollisuuksia rajusti siitä, mitä pelkkiin hehtaareihin tuijotellen voisi kuvitella mahdolliseksi. Tiettömyys suojelee ikimetsiä hakkuilta, metsäpaloja teiden puute laajentaa ja palopäälliikkönä huiseeraakin usein Esteri, jos hänkään.
Aika tyypillisiä metsiä ovat paljon lahoa lehtipuuta sisältävät hatelikot,jossa havupuun osuus jää 25—30 prosenttiin. Matkasin kerran Petroskoista itään Kargopoliin ja tion varrella oli paikoin hienoja nuoria rauduskoivikoita, liekö paloalalle siementyneitä, mutta todella hyviä tukin kasvatukseen, mutta naapurin kollegat selittivät, ettei harvennushakkuu kuulu keinovalikoimiin.
Kun ilmasto lämpenee ja routajaksot lyhenevät, supistuvat Venäjän hakkuut vääjäämättä.
Voin kuullostaa nyt vainoharhaiselta, mutta kolme suurtamme saattavat käyttää nyt FSC:tä kiilapoikana torjumaan Kemijärven selluhanketta, kukaties Keminkin biopolttoaineverstasta. Olen ihmetellyt ekosakilaisten poissaoloa Lapista, kun länsinaapurin pohjoisosissa yksityismetsien hakkuita on kielletty toinen toisensa jälkeen avainbiotooppien takia. Ilokseni metsänomistajat LRF:n (=Ruotsin MTK) tukemana saavuttivat ison voiton oikeudessa eli jos hakkuu kielletään, on menetys myös korvattava metsänomistajalle. Pidän jonkinmoisena haureellisuuden huippuna kolmen metsäjätin FSC-liehakointia Suomessa, kun keittävät isoissa padoissansa hävityshakkuilla korjattua, jopa varastettua Venäjän koivua. WWF:n Venäjän metsävastaavan artikkeli Idän Metsä -sivulla kuvaa itänaapurimme ”kaivosmaisesta” metsätaloutta, ei istutuksia, kylvöjä, raivaussahaa, kylien nurkkiin ei jää rahaa. En kehota Suomen idän puun jalostajia häpeämään, koska ovat tuon taidon kadottaneet jo kauan sitten.
Kyllä Metsähallitus on avohakkaajana harjuripoika kun vertaa sitä esimerkiksi porotalouden yhteismetsien ja porotilojen valtiolta saamien lisämetsien hakkuisiin.
Lukekaahan ensin ”Lastuja” -palstalta tutkimusprofessori Raija Laihon kirjoitus, jossa hän pohtii mm. suometsien hiilipäästöjen hillintää veden pinnan säätelyllä ja jatkuvapeitteisellä metsänhoidolla.
Luin itse ”lastun” ja päädyin seuraavaan mielipiteeseen ja kysymykseen:
<span style=”color: #000000; font-family: Calibri;”>Johan on teoretisointia kertakaikkiaan. Loppusuvesta soitten vesipinta 30 senttiin, jotta erikokoisten ja -ikäisten puiden juuret saavat kasvaa optimioloissa ja hiili pysyy tallella alempana jängän märkyydessä.</span>
<span style=”color: #000000; font-family: Calibri;”>Mikähän taho tuon vesipinnan ja millä keinoin säätää tuolle korkeudelle. Sekö joka juuri kykeni jättämään käyttämättä vuodelta 2018 miljoonia euroja kestävän metsätalouden rahoitukseen myönnettyjä varoja. Metsäautoteiden rakentamiseen ja ojastojen kunnostukseen on kova tarve, ilmainen raha ei mene käyttöön. Olisikohan metsäorganisaatioiden toimintakyky kenties oleellisempi tutkimuskohde kuin jatkuvapeitteisyys suometsissä?</span>
<span style=”color: #000000; font-family: Calibri;”>Kaistalehakkuu on yksi tapa uudistaa metsiä luontaisesti ja tasarakenteisesti; ei siis kuulu jatkuvapeitteisyys -termin alle.</span>
<span style=”color: #000000; font-family: Calibri;”>Soilla on todellakin usein luontaista eri-ikäisyyttä puustoissa, tai pitäisikö sanoa erikokoisuutta. Isot valtamännyt ovat ehkä olleet kestävämpiä sienitauteja vastaan kuin alle jääneet kilpailijansa. Eri-ikäisyys on korpien kuusikoissa jopa koominen käsite; toisesta 80 -vuotiaasta kuusesta sahataan tukkia, toisesta väännettäisiin närelenkkiä, mutta kun menivät keksimään vaijerin ja kettingin.</span>
<span style=”color: #000000; font-family: Calibri;”>Kesä 2017 oli märkä, maanviljelijöille paikoin kamalan märkä. Vastakohta koettiin heti. Keräsin kesällä 2018 mustikoita Vihdistä ja Porvoosta. Syvien ojien kuivuudesta halkeilleilla pohjilla oli kiva kulkea lenkkareissa ja kerätä ojan penkasta marjoja.</span>
<span style=”color: #000000; font-family: Calibri;”>Mistähän tuo vesitason syyssuven optimiin 30 senttiin tarvittava vesi olisi kesän 2018 kuivuudessa jängille pumpattu, kokonaisille valuma-alueille?</span>
<span style=”color: #000000; font-family: Calibri;”>Veden nosto syyssuvella voi lyödä ikävästi kynsille, jos syys-joulukuussa sataa ”ennätykselliset” määrät vettä. Tuo sana ”ennätykselliset” liittyy nykyisin kovin usein sääilmiöistä kertoviin mittauksiin.</span>
<span style=”color: #000000; font-family: Calibri;”>Suokaasun eli metaanin tuottaminen soilla ja kosteikoissa tulisi ottaa hiilen sijasta suurennuslasin alle ja hoitaa asiat niin, ettei tietoisesti enää tuoteta uusia metaanipumppuja jo toimivien lisäksi.</span>
<span style=”color: #000000; font-family: Calibri;”>En ole kuullut enkä lukenut yhtään juttua ojitusalueiden laskeutusaltaiden tyhjennyksistä. Onko joku muu? Altaat täyttyvät ajan mittaan ja jäätyvät syksyllä, eloperäinen aines muhii jään alla, happi loppuu ja reaktiot jatkuvat ilman happea, metaania tuottaen. Sama ilmiö toistuu ennallistetuilla soilla. Olisikohan tässäkin sijansa ihaillulle ihanalle luomulle eli kyllä Herra karun jängän ojat ajan kanssa täyttää, sinne kaivinkonetta enää tarvita toista virhettä tekemään.</span>
<span style=”color: #000000; font-family: Calibri;”>Kannattaa käydä kairaamassa altaiden ja kosteikkojen jäähän reikiä tulevana kevättalven. Haiseeko? Tupakkivehkeet on syytä jättää autolle.</span>
<span style=”color: #000000; font-family: Calibri;”>Minusta suometsien valtapuustojen nopea kasvu, tuhkalla tai keinolannoitteella nopeutettu, on ilmaston ja maanomistajana lompakonkin kannalta paras vaihtoehto. Seuraava puusukupolvi kannattaa istuttaa tai kylvää jalostetulla materiaalilla, joka kasvaa ja sitoo hiiltä 20—25 prosenttia paremmin kuin hakattu puusto.</span>
<span style=”color: #000000; font-family: Calibri;”>Hiilestä ei ”vielä” makseta metsänomistajille. Olisi hauskaa kuulla kirjoittajan ajatus siitä, milloin ehkä maksetaan, kuka maksaa ja kuka mittaa hiilen määrän ja asettaa yksikköhinnan. </span>
<span style=”color: #000000; font-family: Calibri;”> </span>
<span style=”color: #000000; font-family: Calibri;”> </span>
<span style=”color: #000000; font-family: Calibri;”> </span>