Käyttäjän Taviokuurna kirjoittamat vastaukset
-
Olemme Saksan ja Ruotsin tiellä; sorkkaelikoiden määrä karkaa käsistä holtittomuuksiin. Hirven pyynnissä voi säilyä joku tolkku, mutta vh-peura, kauris ja villisika lisääntyvät holtittomasti. Saksassa ammuttiin viime metsästyskaudella 820 000 villisikaa, lihan hinta on pudonnut monin paikoin 50 c:iin/kg. Maanomistaja voi yrittää pitää yllä pyyntipaineita sorkkariistaan kieltämällä maillaan ja vesillään vähien vesilintujen pyynnin, pimeässä putoaa uhanalaisia lajejakin, kanalintujen pyyntikielto päälle myös, samoin metsäjäniksen. Eihän pienriistasaalis paljoa vaikuta pakastimen sisältöihin, mutta olisihan aikaa pikkuelikoiden pyynniltä sorkkariistan teurastuksiin. Tragikoomista on minusta metsästykseen liitetty mantra ”ekologisesti kestävää, eettistä metsästystä, joka tuottaa hiilivapaata lähiruokaa ihmisille”, tähän tyyliin kärnästellään esimerkiksi hirvijahtia, jossa yhden seurueen jäsenet ajavat viikonloppuna yhteensä tuhansia kilometrejä autoilla. Huomattavaa on, että pulmat ovat tulosta MMM:n johtaman kestävän metsästyksen ja kannanhallinnan tulosta.
Olen istuttanut mäntyä ja kuusta Rovaniemen – Ylitornion auratuille valtion maille 60 -luvulla melkein joka kesä. Yhtään 2 metriä syvää ojaa en ikinä nähnyt; haluaisin kyllä nähdä sellaista tekevän auran ja eritoten sen vetoon kykenevän koneen.
Hyviä metsiä on aurausaloille noussut — itse Erkki Lähde mittasi ja mittautti tiedemieskaudellaan, miten taivaalliset kasvuolosuhteet pienelle puulle oli tarjolla verrattuna paksuun kuntaan roudan päälle istutettuihin.
Muistan metsäretkeilyn, jolla tuli tietäjillä riita, oliko maa muokattu vai ei. Paikallinen m-ammattimies tiesi, että aurattu oli. Lumen sulamisvedet korjaavat jälkiä, 20 vuotta tasoittaa maisemaa rajusti, 40 vuoden päästä menee arvaamiseksi, oliko aurattu vaiko ei.
Kemijärvellä imee aurattujen alueiden harvennuspuuta hieno saha jopa 120 metrin minuuttivauhdilla. Toivottavasti sellutehdaskin saadaan.,
Maan hoito on taitolaji. Aurausta voidaan korvata mätästyksellä, pääasia, että maan vesitalous tulee kuntoon.
Näinä aikoina sopii metsäasiantuntijaksi persejalkaiset, mönkijällä ABC:lle päiväparlamenttiin ajelevat henkilöt haukkumaan sitä, kuinka thaimaalaiset sotkevat paikat ja raiskaavat pitäjä parhaat marjamaat.
Ostaa ja ostaa, mikähän mahtaa olla hinta, kun ne myydään ja kuka ostaa puun louhinnan alueet vapaaehtoisesti työmaikseen?
Metsälehdessä hyvä juttu asiasta tänään. Olennaista on, että asia tehdään kurjan naturakaavan mukaan eli mo ei saa tietoa. HCV on uusi, ovela yritys painaa suomalaista puuntuottaja-talonpoikaa ympäristöjärjestöjen oppien mukaiseen metsätalouteen. HCV:n alueet on etsinyt kartoille Tapio, Sahateollisuus ry:n ja Metsäteollisuus ry:n toimeksiannosta, joten oudoilla teillä liikumme nyt.
Puunostajien on kepeää toimia näin, eli edelleenkin kustannukset sertifioinnista lankeavat puun tuotannon rajoitteina metsänomistajille. Eikä kai kukaan voi olla niin naivi, että kuvittelee rajoitteiden pysyvän samoina. Ne kiristyvät jokaisessa kriteerien tarkastuksessa.
Venäjän puun louhimoilla on valtavilla alueilla FSC. Saksan, Sveitsin ja monen muun maan yksityismetsistä on FSC:n piirissä vain piskuinen murto-osa. Toki metsätal./teoll. merkitys noissa maissa on taloudessa pieni, vrt. Suomi. Pää on nyt tullut vetävän käteen eli FSC:lle, kuinka Metry ja Sahat voivat uida moiseen valheiden verkkoon?
Tässä mykkyrässä piilee yksi hirvien paljouden salaisuuskin, metsäjätit, alan etujärjestöt jne. haluavat varmistaa, että herrajahdissa kaatuu hirviä. Niinpä lehmiä säästellään siinä kuin maalaisukkojenkin porukoissa tyyliin ”en ampunut, koska sillä on kaksi uutta mahassa”.
Herrojen haastatteluja sopiessani kuuntelin joskus syyssesongin aikaan sihteerikön lukevan ääneen johtajan kalenteria: ”kyllä tämä nyt aika tukkoiselta näyttää, torstai menee meton (etujärjestö-ei metso) jahdissa, sitten on maanantaina Metlan jahti Bromarvissa, seminaari Joensuussa tiistaina ja sitten onkin Enson jahti kesskiviikkona, ja perjantaina MTK:n jahti Kettulassa jne. jne. Kyllä vastaukset kysymyksiin silti aina saatiin. En usko että noihin jahteihin mitään isoa lahjustouhua liittyisi. Kunnon ruokaa ja viinaa. Järjestelyjen rivimiehien pelkoa, aiheellista, liipasimen vetoon yliherkkien herrojen turvallisuusrajoitteisuudesta. Niitäkin on riittänyt ja riittää, mutta suojelusenkelit ovat toimineet hyvin.
Jatkuva kasvatus oli 70 -luvulla oiva tapa hankkia valtiolta mp-rahat taimiin, muokkaukseen ja istutukseen pohjoisissa maakunnissa. Rankalla tukkihakkuulla metsä vajaatuottoiseksi ja sitten odotus 5 vuotta, jonka jälkeen toteutuikin kauniisti ”metsästä saadut kantorahatulot eivät ylitä kaksinkertaisesti viljelyn aiheuttamia kustannuksia”, ja sitten avohakkuu ja viljely erittäin jykevällä veronmaksajan tuella”. Moraalitonta arkea siinä missä Suomen Kuvalehdelläkin, julkaisu jättää seuraamatta uutisiansa, mikä on alkeellinen journalismin virhe — ”Metsät kuolevat kuuden vuoden kuluessa” — nyt on kulunut tuosta uutisesta jo aika monta 6 v. jaksoa–mikseivät kuolleet?? Lukijat odottavat yhä vastausta. Maailman laajuisesti löytyy esimerkkejä,jopa tuhansia vuosia vanhoja, kuinka parhaan puuston jatkuva poiminta lopulta hävittää metsän perimää korvaamattomalla tavalla. Tätä ei jatkuvan kasvatuksen ajatolla tajua. Metsälakien valvonnasta on tullut julkisuuteen aivan liian negatiivinen kuva, puhumalla asiat yleensä selvisivät keppi heilui aniharvoissa yksityistapauksissa.
Vastauksena otsikon kysymykseen: ensimmäisen tukkien keruun jäljiltä paremmalta kuin toisen tukkien keruun jäljiltä, toisen tukkien keruun jälkeen paremmalta kuin kolmannen tukkien keruun jäljiltä, kolmannen tukkien keruun jälkeen paremmalta kuin neljännen tukkien keruun jäljiltä, viimeisen raivausluontoisen puhdistushakkuun ja metsänviljelyn jälkeen tosi hyvältä.
Porvoon etelärantojen metsissä erittäin paljon kuusissa käpyjä. Kuusen latva mökin takana jo menettänyt tasapainonsa eli kun kuperalle puolelle mättää märkää lunta niin latvaa tulee 1-2 metriä alas. Aika moni käpy vuotaa pihkaa. Jos tämä ei yleisty, niin siementä riittää niin aukkoukoille kuin jatkuvan optimismin vallassa elävillekin.
Jokaisesta tukkikuutiosta on puolet, jopa reilusti ylikin, sellupuuta eli haketta. Minusta jatkuvan kasvatuksen väen kannattaisi vielä kerran lähteä avohakkuun kautta istuttaen uutta metsää rakentamaan, tietenkin jalostettua alkuperää olevilla taimilla. Tästä työstä noussutta metsää pääsee harsia reviskelemään paljon nuorempana kuin nykyisiä puustoja.