Käyttäjän Taviokuurna kirjoittamat vastaukset
-
Älkää lykätkö kaulaanne FSC -sertifikaatin kauppasaksan liukkaan köyden silmukkaan. Suomessa, Ruotsissa, Itävallassa, Saksassa ja Sveitsissä on yksityisistä metsistä sertifioitu fsc:llä hyvin vähän ja vähänä se tulee pitääkin. Näin koulutamme naiivit metsäjättimme hoitamaan asiansa ja tavaransa ja tavaran raaka-aineiden alkuperät kunnolla. Jos FSC pääsee jykevän kasvun tielle (osuus metsäalastamme) olemme liemessä, ei metsäelinkeinon häirinnällä kulunsa rahoittavaa puljua kannata metsänomistajien rahoittaa. Leimailkoot tarrojansa Venäjältä varastettuun koivuun.
Ruotsalaiset Skogsstyrelse (metsäviranomainen) tilastoi huolestuneena luonnonhoidon rästeistä suojelluilla alueilla, lääneittäin. Rästit ovat valtavia eikä vähin varoin ja väin saada aikaan kuin meijeriin päässeen päästäisen nirhimän kolon verran emmental -tahkoon.
Ylivoimaisesti suurin hoitotyön rästi ovat kuusten poistot vanhoilta hakamailta, jalopuulehdoista, lehdoista jne. jne. Ja mikä muu kertoo luonnontilaisuudesta paremmin kuin kuusettuminen? En tiedä muuta kuin laajat kuloalat. Aika kummallisia näkymiä on esimerkiksi Seitsemisen kansallispuistossa (Kuru-Parkano rajaseuduilla); valtaosin talousmetsiin perustettu puisto on kaukana luonnontilasta.
Hirvihavainnot hukkuvat jahtikulttuurin muutokseen. Metsästäjät istuvat tulilla tai nojailevat maasturin konepeltiin — koira pyörii kännykän kartalla ja kun pysähtyy, niin sinne riennetään jalan/autolla tahi sekä että suorittamaan nosto lihapankista. Kyllä mopedi on ajettu niin syvälle lettoon, että nostoyrityksistä kannattaa luopua ja käynnisstää isot uudistukset, välttämättömät. Kauriiden, valkohäntäpeurojen, villisian ja istutettujen kuusipeurojen (kenen luvalla?) talviruokinta kiellettävä — pääsemme eroon vieraslajeista! Ikääntyvä jahtijoukko ei jaksa, ehdi, viitsi jne. pyytää tarpeeksi riistaa. Lihan tuorevarastointi toisten mailla estää koivun ja haavan viljelyn. Hesarissa on ollut hyviä kirjoituksia (Kauppila, Smolander) sorkkariistan tuhoista luonnon monimuotoisuudelle. Nyt pitäisi jaksaa vai rummuttaa ja toistaa, toistaa ja taas toistaa viestiä julkisuudessa. MOT -ohjelma kiinnostuu asiasta, Hesari kiinnostui jo, maakuntien lehdet tärkeitä kanavia myös.
Ei se tule FSC koskaan Suomessa vallitsevaksi sertifioinnin menetelmäksi; niin tyhmiä eivät ole metsänomistajat, eivät meillä, eivät Ruotsissa, Saksassa, Sveitsissä, Itävallassa. Onnetonta on ollut seurata, miten metsäteollisuus on uittanut kurkkunsa FSC -lasson silmukkaan, tai no onhan se tietysti helpohkoa, kun valtaosa kustannuksista on pois metsänomistajan puuntuottamisen tuloksesta, sikamaisena sitä voi pitää kyllä, ainakin itse pidän, jonkinlainen naiviuden huippu olisi rahoittaa elinkeinoa, joka heikentää omaa elinkeinoasi. Uusi ennätys oli uutinen MT:ssa,jonka mukaan vuonna 2022 saa mo ottaa tuulenkaatoja polttopuiksi FSC:n alaisilta mailtaan — nostavat itsensä jo perustuslainkin yläpuolelle. Jos olet liittynyt tolkuttomaan kuristus-FSC:ehen ero heti! Jos et, niin onnittelut järkevästä päätöskyvyn säilyttämisestä itselläsi!
Kukapa sitten nostaa äläkän tästä?? Noista Savonkin istutuksista on ollut tosiaankin uutisia lehdissä. Metsäliiton Länsi-Lohjalle Jordanin johdolla tehdyt kuusipeuran istutukset tuntuvat ”itävän tehokkaasti”. Mökkiläiset ovat jo äkäisiä, pian metsänomistajatkin, sillä metsäkauris ei olisi tarvinnut kaveria kusen taimikoiden tuhoamiseen. Kuuluvatko kaikki kansanedustajat eduskunnan metsästyskerhoon? Tällä hyvällä palstalla mouruaminen ei auta meitä, miten saamme asian julkiseksi, keskusteluun ja päätöksiin? Metsäpeurankin ”luonnonsuojelulliset” siirtoistutukset on tehty ketun häntä kainalossa, ”laji on suomalaisten vastuulla”, sitä metsästetään jo paikoin, ja hyvä niin, mutta alkavat loppua maasta pyyntihenkilöt kesken, kun sulan maan aikana ei uskalleta koiralla pyytää hirviä, eli jahtikansa on jo niin ikääntynyttä tai maavaraltaan matalaa, ettei jakseta enää kuin seurata koiran työtä kännykästä lavapakun konepellistä tukea ottaen.
Metsäliitto on istuttanut Kari Jordanin tj. kaudella Lohjan länsiosiin kuusipeuroja. Myös Etelä-Savoon on kahteen pitäjään istutettu kuusipeuroja. Lohjan seudulla pinna on palanut vasta kasvimaitaan surevilta emänniltä ja kesämökkiläisiltä, mutta tiedot kertovat, että kuusipeura on Ruotsissa jo lisääntynyt ja paikoittain paha kuusen taimien tuhoaja. Hyvinkään Kytäjän ja Nurmijärven Rajamäen kuusipeurakannat ovat jo vanhaa perua, en tiedä kuinka ovat lisääntyneet. Tunteeko joku palstalaisista, saako elikoita istutella tällä tavoin, vai onko touhu lubvanvaraista. Ja jos on luvanvaraista, niin miksei naapureita ole kuultu. Ei niitä valkohäntiäkään alkuun kovin montaa ollut, muistaakseni 5 kpl.
Saattaa kuullostaa pottuilulta, mutta mikään ei muutu, paitsi että vh-peura ja kauriskannat jatkavat kasvuansa, hirvikantahan ylittää järjen rajat jo laajalti. Vaneritehtaidenkin vähetessä siirrymme vähä vähältä kahden havupuulajin metsätalousmaaksi. Onneksi kahden sertifiointijärjestelmän liput liehuvat komeasti, yksi uusi ”kilpaileva” ekoaneleima voisi piristää hieman ummehtunutta hiljaisuutta. Hirvieläinkantaan ei pure todellisuudessa kuin mahdollinen näivetystauti tai jokin sorkkaelikoiden ikioma korona. Eikä kukaan ilmeisesti edes häpeä!
Planterin kysymyksen ongelma on paha myös Uudellamaalla ja Hämeessä, varmaan laajemminkin. Kiitos Metsälehdelle MMM:n riistaherran haastattelusta; hän kertoi LUKEn kartoittavan hirven haittoja ja hyötyjä laajalti. Kaikki mainitut tutkimuksen aiheet on koluttu ja löytyvät arkistoista. Minun mielestäni olisi jonkun perustuslain osaavan juristin asia kartoittaa, kuinka metsänomistajan omaisuuden suoja ja elinkeinon harjoittamisen mahdollisuudet nykyisin turvataan. Toivon Eliisa tästä näkökulmasta haastattelua lehteen.
Eivätköhän Suomen ja Ruotsin isot oy -metsänomistajat olisi ahneuttaan siirtyneet jatkuvaan kasvatukseen omissa metsissänsä jo yleislakon aikaan 1956, kukaties aiemminkin, jos siitä 3 kk:n välein tehtävät tulosten laskennat olisivat alkaneet osoittaa merkittäviä + prosentteja, poislukien tietysti velkaisuusastetta kuvaava.
Tuore Skogen -lehti kertoi ruotsalaisesta pariskunnasta, joka yllättyi Ifin metsävakuutuksen laskusta. Lasku oli viime vuonna 13408 kruunua ja tänä vuonna 56 188 kruunua eli 4,2 -kertainen.
Vaihtoivat Länsförsäkringar -firmaan, joka peri 26 000 kruunua. Vakuutuksen kattavuutta ei mainita, mutta oletettavasti sama kuin Ifin.
Otaksun metsäpalojen vaikuttaneen hinnan nousuun toiseksi eniten, kaarnakuoriaisten eniten.
Mitä tulee kulotuksiin, minusta Metsähallitus ja kolme suurta voisivat polttaa kukin joka suvi suuren uudistusalan maillansa. Ennallistamispoltoissa touhu menee usein maan ja varvikon nokeamiseksi puoliväkisin. Lopelta muistan hienon 20 hehtaarin kulotuksen, jolla savun ja lieskojen seassa heilui haaviukko ja hihkui, kun löysi uhanlaisen, palanutta aluetta suosivan hyönteisen. Olemmeko rankastikin aliarvioineet jäniksen mehtääjien kahvinuotion pohjien merkityksen luonnon monimuotoisuuden nostattajana?