Käyttäjän Taviokuurna kirjoittamat vastaukset
-
Kyllä Ruotsin metsäalan ammattiväestä iso osa harrastaa metsästystä, myös hirven pyyntiä, tuhojen määrät löytyvät inventointien tuloksista, Ruotsissa ovat hirven vasojen painot pudonneet osassa maata aika pahasti, kertoo siitä, että laitumet köyhtyvät kuusettamiseen ja yliapehtimiseen.
Ruotsissa ei todellakaan pärjätä hirvikannan kanssa; vahingot tolkuttomia. Isot metsäjätit patistivat jo viime vuonna metsissään (niitä on paljon vrt. Suomen metsäjätit) vuokralla hirviä pyytäviä ampumaan luvat kokonaan. Tuhot valtavia, saksanhirven kannat kasvaneet nopeasti, kuusipeura huolehtii siitä, että kuusen tuhotkaan eivät jää satunnaiseen sarven hinkkaamiseen. Villisika täydentää sorkkariistan laidunnuksen terroriksi — tuorein vuositilasto kertoo kaatoja karttuneen liki 160 000, villisikaa luonnehditaan Saksassa ”allfresseriksi”, kaiken syöjäksi, maassa pesivien lintujen munat ja poikaset maistuvat. Afrikan sikarutto onn levinnyt maassa nopeasti, myös ihmisten mukana paikoin pitkin hyppäyksin —- sitä saa mitä tilaa. Olemme Suomessamme Saksan tiellä.
Kyllä syntyyy Suomeen riistatiheikköjä vallan valtaisasti, kun metsänhoitoyhdistykset ja pörssin metsäjätit kilvan imeltelevät metsänomistajien oivallisilla palveluillansa ja tänäkin vuonna jättävät yli 10 miljoonaa euroa kemeran varoja käyttämättä. Ruotsalaiset vauraat mo:t eivät taimikoihinsa valtion tukea saa, mutta niin vain alkaa olla viime vuosien kasvaneiden hoitosuoritteidenn ansiosta ”röjningsberget” madaltumassa eli hoitorästit historiaa.
Metsästäjien hirviarvaukset kun kertoo luvulla 1,5 ja heidän susiarvionsa jaetaan samalla luvulla, niin ollaan ehkä oikeissa lukemissa. Ilvesten kannan hoitelu on ihan p….estä; ilves kun hävittää kissoja tehokkaasti maastosta ja hoitaa luomusuunnitelmallisesti myös metsäkauriin ja valkohäntäpeuran kantojakin, mihin metsästäjät eivät kykene. Pellit paukkuvat, oraat ohenevat, lehtipuiden nuoriso kärsii, vain punkit tykkäävät.
Puuntuottajille maksetuilla hirvivahinkokorvauksilla ei ole mitään yhteyttä todelliseen vahinkokehitykseen. Todellisen kuvan vahingoista antaa valtakunnan metsien inventointi; käykää katsomassa tuhojen aiheuttajat ja määrät Luken sivuilta.
Vahinkojen korvaukset rukattiin viime uudistuksessa niin pahoin ”lihan pysty/tuorevarastointia toisten mailla harjoittavien” eduksi, että oli itku jo lähellä. Jäljet johtavat Tapioon.
Todelliset hirvikannan vahingot ovat VMI:ssakin aliarvio. Leipä väistää leikkiä ainakin Uudenmaan metsissä, sillä avohakkuille istutetaan kuusta onttojen kuusen kantojen sekaan hirvituhojen pelossa, mikä tietää varmaa lahopuun kasvatusta. Usein kuusta istutetaan myös liian karulle maalle, kun mäntytaimikoissa on tuhoja niin paljon.
Haapa olisi nopea puun tuottaja, samoin rauduskoivu, mutta eipä porukat niitä juurikaan viljele hirvituhon pelon takia.
Ja kun jahtiväen keskipaino viittaa enemmän latukoneen painona toimimiseen kuin esim. ajomiehen rooliin, niin susien uhka johtaa entistä pahempaan vajaaverotukseen.
Ja jotta kuva olisi täydellinen, niin nyt istutetaan meille kuusipeuraakin ja ainakin Kari Jordanin Lohjalle istututtamat elikot lisääntyvät myös. Nimensäkin mukaisesti otus syö mieluusti kesätuoreita kuusen kasvaimia, asiasta on meiltäkin havaintoja, Ruotsissa kuusipeura on jo iso pulma. Seuraavaksi räjähtää meilläkin silmille villisian paljous. Osa metsästäjistä on kuullut ja ymmärtänyt sian tuottajien hädän ja ampuu elikoita aina kun tilaisuus on; osa kantaa rasva viiksistä valuen ruokintapaikalle purtavaa. ”Uusi riistalaji varmaankin lisää kiinnostusta eettisesti tuotetun, likimain hiilineutraalin villilihan metsästykseen”.
Pahimpia ovat nuoren metsän ”kunnostukseen” livahtaneet kohteet, joita energiapuita hakkaavat konemiehet nimittävät osuvasti keppihelveteiksi. Niissä pyörii jos jonkinlaista vehjettä, kuinkahan isolla/pienellä osalla on toimiva kantojen käsittelylaite. Metsäkeskusten laadun tarkastuksissa kehnoin jälki olisi metsälain vaastaista, jos joku meillä lakia valvoisi! Huono lähtö tukin tuotantoon, mutta saahan siitä kemeraa, eli 1 euron kemeratukea kohti tulee 3 euron vahinko. Osaava metsänomistaja ei myy energiapuuta, halko/klapi -bisnes on eri asia. Eli taimikot kannattaa kasvattaa nopeasti kuitupuuta antaviksi ensiharvennuskohteiksi ja sitten 2. harvennukse jälkeen suometsään tuhkaa ja kankaalle typpeä.
Lukekaa Tiina Lietzenin kolumni tämän päivän Metsälehdestä. Hän toimi pienessä mhy:ssä läntisessä Suomessa, paino sanalla TOIMI, pisti metsänomistajat töihin neuvoillansa tai vaihtoehtona teetti työn omistajan laskuun mhy:n metsureilla.
Hän on myös isänsä mallilla jatkanut oman metsänsä hoitoa tehokkaasti. Lietzen kertoo esimerkin istutuskuusikostansa, joka on ensiharvennettu ja nyt, 28 vuotta viljelystä, alalla kasvaa yli 350 kuutiometriä puuta.
Nyt joku kysyy mitä istutus ja taimet maksoivat, entä rikkakasvuston torjunta? (vadelma on usein siunattu sivusadon antaja rehevässä kuusen taimikossa)
Voin kertoa omasta laajasta kokemuksestani, että jatkuvassa kasvatuksessa tulee istutus eteen 3–5 tukin poiminnan jälkeen, ja harveikon alla siunattua valoa ja maan voimaa nauttineen aluskasvillisuuden sekaan on kallista ja hikistä istuttaa kuusia. Koron laskijat voivat perehtyä metsäpatologian saloihin ja laskea millaista miinuskorkoa lahon rehahtaminen puissa aiheuttaa.
On nykypolvilta käsittämätöntä tutkia korjuun kustannuksia jatkuva/viljelytalous. Lainaan Tiina Lietzenin kolumnia: ”Jatkuvapeitteisyydestä on tullut mantra ja avohakkuusta kirosana.” Lukekaahan koko kolumni lehdestämme! Oivallista sanan viljelyä!
Viitaten kokemuksiin ja tutkimuksiin suopeltojen metsitysten tuloksista totean, että verovaroja sullotaan turpeeseen. Kuvottavaa!
Ovathan Venäjän metsät FSC -sertifioituja, taisi karttua alkuun yli 500 000 hehtaaria yhdessä yössä, kun fsc:n piti kasvaman nopeasti. Metsäjättien + niiden hännysjoukkojen häpeäpilkku on tämä fsc, auditointeineen, tarkastussoitimineen. En ymmärrä, etteivät aikuiset naiset ja miehet osaa hävetä moista visvapaisetta työssänsä. Fsc.n kaltainen rahastus/kiristyssysteemi on irvokas. Häkellyttävää siinä on sekin, kuinka harvoin järjestelmän loukku laukeaa — eli kaikki käy. Olen opetellut kauppareissuillani tarkastamaan pakkaukset ja fsc merkitty jää hyllyyn. Mitään en ole jäänyt paitsi. Menetelkää samoin! Mo-yhdistykset ja MTK voisivat kehottaa ihmisiä toimimaan mallini mukaan, Brysselistä asiaa voisi levittäämetsänomistajien järjestöihin eteenpäin tyyliin en osta varastetusta, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestämättömästi hakatusta puusta tehtyä paperia, pakkkausta saati puutuotetta,
- Ydinosaamistamme ovat FSC:n mukaiset HCV-alueet, kenen? no Tapion, joka puljaa saman maan veronmaksajien rahoilla kuin Lukekin. Minusta Tapion voisi lopettaa, aika on mennyt talosta ohi kauan sitten. Huima poikkeus tästä on vuosi vuodelta parantanut Metsälehti, joka, vaikka ilmestyykin vain joka toinen viikko, päihittää maakuntalehdet ja metsäalan kilpailevat julkaisut 3–0 uutisoinnissa, analyyttistä, tarkkaa kerrontaa. Tapion väen kentän metsätalouden tuntemuksen ohuus on järkyttävä. Ympäristövirtausten perässä juoksu on surkuhupaisaa, ohjaava MMM tarvitsee Tapiota hiekkalaatikokseen. Selvitysten teettäminen Tapiolla kilpailuttamatta hankkeita taitaa olla laitonta. Metsänkäsittely onn yksinkertaista, kasvatus, uusitaminen tai lepo eli ei toimenpiteitä riittävät.