Käyttäjän Taviokuurna kirjoittamat vastaukset
-
Täällä on ja pysyy, nimittäin villisika, elleivät sitten talvet äityisi ihan siperialaisiksi.
Ruotsin oloissa sikakanta 2 -kertaistuu 2,7 vuodessa, maassa ammutaan n. 100 000 villisikaa/v. kolareita tulee melkein yhtä paljon kuin hirvien kanssa, metsästyksen lainsäädäntöä on muuutettu, valoja saa käyttää, jyhkeitä loukkuja on kehitetty ja hyväksytty käyttöön, ruoantuottajien pinna todella tiukalla, vahingot valtavia.
Metsästäjät eivät ehdi, jaksa tai halua hoitaa asiaa. Rasva tihkuu suupielestä. Ja sitten märistään, kuinka sudet tappavat koiria. Agria -eläinvakuutuksen tilaston mukaan vuonna 201 4 susi repi hengiltä tai ompelukuntoon 6 koiraa, villisiat 96 eikä sitä itketä lainkaan…
Jossain oli irtotieto vailla lähdeviitettä, että villisika söisi metsäkanalintujen munia ja poikasia; voi hyvin olla ja jos on, niin johan näyttää metson ja teeren tilanne vielä surkeammalta kuin se on.
Ymmärrän hyvin sianlihan tuottajien ahdingon, tauti taitaa tulla meillekin. Tapporahan asettaminen kuvaa epätoivoa MMM:n hallintoheppujen kädettömyyden edessä, voimakas on jahtiveikko, multasormi perin heikko.
Lapissa on joitakin tiukasti aidattuja koealoja, joille eivät pääse edes jänikset saati porot. Niillä näkee selvästi, mitä ylitiuha poro- + hirvikarja saavat aikaan metsän synnylle ja luonnon monimuotoisuudelle, aidan sisällä pitkä koema sekapuusto, ulkopuolella kaluttu, harva, huonolaatuinen taimikko.
Asia tupsahtaa julkisuuteen silloin tällöin, mitään ei tapahdu, paitsi että poroja kootaan kasvavin määrin aitauksiin kotinurkkiin rekan etelästä rahtaamia keinorehuja rouskuttamaan. Konsulentti puhuu terveellisestä villiruoasta, kansantutkija ikiaikaisesta perinne-elinkeinosta ja menoa maustavat kelkan ja mönkijän melu + pakokaasut.
Kiireellisin hankinta keskimäärin suomalaisilla metsätiloilla on raivaussaha, mönkijöitä ja moottorikelkkoja osteksivat. Jokainen halukas voi lähteä maataloustraktorilla puun ajoon, mikähän kumma siinä on, ettei Vaaran kultakaivosta ole otettu käyttöön nykyistä laajemmin?
Jatkuvaa kasvatusta on yritelty meillä ja Ruotsissa, monin mallein, jo 1800 -luvulta saakka, surkein tuloksin, laajat laboratoriot johtivat lopulta avohakkuisiin ja metsänviljelyyn. Metsänomistajat ja ammattiväki ovat, ajoin valtion vahvalla rahatuella rehkineet metsät siihen kuntoon, että äänekoskia nyt rakennellaan, on puuta. Ihmetyttää väen kyvyttömyys lukea metsäinventointien tuloksia, puukaupan tilastoja jne. jne. Avohakkuu – mv. linja on ylivoimainen.
Vanhanaikaiseksi naureksittu kehitysluokkajakauman tavoite 25-30-30-15 johtaa maksimaalisiin puunmyynnin mahdollisuuksiin–harva kai joutuu tilan rajoja myöten aukealta maalta puubisnestä aloittamaan.
Johtavan metsäväen mykkyys on outoa. Harveikkotaloutta harjoittavat rahastot täyttävät hyvin pyramidihuijauksen tunnusmerkit.
Tulos tai ulos -pohjalta tavoitteet ostohenkilöstölle – pelkkä osto on toki huono lähtökohta. Tulisi myydä aina puukaupan yhteydessä myös metsänhoitoa, oja- ja/tai tieverkposton remonttia.
Metsä kerralla kuntoon 10 vuodeksi -palvelu toisi hyvin puuta eli kaikki kasvatushakkuut kuntoon kerralla, lannoitukset perään, kyllä sinne sekaan avohakkuun kuvioitakin varmaan saisi.
Vaan onko ostoväellä tähän resursseja, metsureita, yrittäjiä. Kainuussa tekivät mk + mhy:t tällaista takavuosina perikuntien metsissä. Metsänomistajat olivat tyytyväisiä, jäi perusparannus- ja hoitotöiden jälkeen rahaa ostaa Keskon ja Orionin osakkeitakin.
Huipputyötä seurata valkohäntien ruokailua kameroilla! Lapin luonnon köyhtymisen voi havaita hyvin poroilta ja hirviltä aidatuilta alueilta, rehevät metsät aidan sisällä, ulkopuolella yksipuolista kasvustoa, havupuun taimia, tapiksi kaluttuja lehtipuustön jäänteitä.
Ihmettelen suuresti luonnonsuojelun järjestöjen vaikenemista asiasta; tuntevat kyllä poro-ongelmat, ilmeisesti eivät vh-peura -kauris – hirviongelmia Iijoen eteläpuolisessa Suomessa.
Villisika tulee täydentämään luonnon köyhtymistä, niitä on 10 vuoden päästä maassa jopa yli 10 000.
Haavan, raidan, pihlajan ja koivun varttuminen järeäksi puuksi ja tuleviksi kolo/lahopuiksi on hankalaaa nykyisillä sorkkariistalajien tiheyksillä.
Aika surkeaa on, että urbaanit luontofanaatikot vahtivat hakkuiden lisäämistä, kun todelliset luonnon köyhdyttäjätovat ihan muualla. Kanalintukantojen ja sorkkaelikoiden runsauden suhteitakin kannattaisi tutkia ennemmin kuin esittää riistakolmiolaskennan uusimista, kun ei ensi yrittämällä juuri lintuja löytynyt.
Lain luulisi olevan laki, mutta ei ole. Mallan luonnonpuiston surkea kohtalo porotarhana on siitä esimerkki.
”Vain mukana olemalla voi vaikuttaa”, siiinä se valitettava totuus on, eli punalakit määräävät metsätaloudelle tuhoisaa menoa. Ei kaikilla ole mahdollisuutta, aikaa saati halua HARRASTAA metsästystä, perustuslaillinen oikeus HARJOITTAA elinkeinoa on, myös omassa metsässä. Hirvimafia tekee tämän paikoin mahdottomaksi Suomessa vuonna 2016.
Hirvipulma on päässyt parhaimmillaan (puuntuottajan kannalta) valtion talouden tarkastusviraston tiukkaan muistioon, josta se ohjautui lopulta asiantuntijan eli MMM:n riistaosaston ”asiantuntijoille”, jotka totesivat rauhoitellen, ettei ongelmaa ole.
Menossa on ihan oikeasti mafian piirteitä; esimerkiksi korvausten laskentaohjeiden uudistaminen oli täysi farssi, joka saa esimerkiksi MTK-mhy -ketjun edunvalvonnan todella outoon valoon. Jäsenillekkö vinoilette? Miksi?
Jokakeväisissä sidosryhmäkinkereissä kahvittelu tuottaa ”edunvalvojalle” päivärahan ja km-korvaukset, mutta mikään ei muutu. Kysy Mikko Tiirola joukoiltasi miksei?
Tragikoominen oli aikanaan Metsäliiton näyttävästi lanseeraama haapaprojekti, suorastaan mykistävä; puheet haavan viljelystä loppuivat ihan itsestään, kukaan ei ole projektin perään kysellyt ja haapa taitaa tulla nyt valtaosin Virosta.’
Nyt istutetaan Lohjan Kirkniemenkin paperitehtaiden ympäristöönn ja kautta Uudenmaan lahojen kuusikoiden tilalle uutta kuusta lahoamaan, mutta mitäs Metsäliitto siitä, tehtaathan ovat Sappin.
Kestäväksi liturgoitu metsätalous on kestämätöntä pöljyyttä, lahoa riittäisi kuusikoissa koko lailla hyvin ilman että sitä tuhansille hehtaareille istutellaan.Ei kannata alistua UPM:n koon tai minkään muunkaan syyn takia. Metsälehti tai Maaseudun Tulevaisuus tai maakunta/paikallislehti tekee jutun asiasta ja UPM saadaan raiteilleen ja rahat sille kenelle ne kuuluvat.
Olen ihmetellyt usein, miten arkoja metsänomistajat ovat pitämään puoliaan. Tiedän ostajien uhanneen, ettei tarjousta tule jatkossa, jos näitä riitoja aletaan julkisuudessa pohtia.
Pelko pois, moni tuntemani metsänomistaja ajattaa mursketta rikotulle tielle, saa korvauksen syvistä kuraurista ja silti tarjouksen seuraavan syksyn leimikostaan.
Oma pohdinnan, ehkä tutkimuksenkin aihe olisi metsäalan toimihenkiklöiden, esim- mhy:n alueneuvojan ja firman ostomiehen kollegiaalisuus, jonka jalkoihin olen nähnyt metsänomistajan edun polkeutuvan. Esimerkiksi pieleen menneellä harvennuksella naureskellaan, ”että aika harvaksihan tuo meni, mutta aika hoitaa”.Keskuspuiston poluille olen hiihtäen, juosten, sauvakävellen ja pyöräillen huuhtonut hien mukana niin mega-kuin minimurheitakin. Nyt on puiston puuston ikärakenne vain sellainen, ettei sinne ole kohta kenenkään terveellistä/turvallista mennä. Pystykuivaa kuusta tuulen puuskaa odottamassa, parin kuution haapoja ja koivuja, tyvilahoja, välilahoja, vaarallisia. Äsken ilakoi tv:ssa metsäsotien viherveteraani tuulenkaadolta löytämäänsä suosikkikääpäänsä. Keskuspuiston sisääntuloväylille tulisi laittaa liikennevalot; pysyvä punainen päällä aina kun tuulee yli 5m/s.