Käyttäjän Taviokuurna kirjoittamat vastaukset
-
En Metsähallitukselle lahjottaisi metsääni, en vaikka riski pystypuuston lahotukselle/poltolle, kasvatusmetsän avohakkuulle tai taimikonhoidosta laistamiselle ei välttämättä ole mahdottoman iso.
Hyviä kohteita riittää; paikkakunnan martat, suunnistusseura, reserviläisten yhdistys, leijonat, rotarit. Menisivät kantorahatulot hyvään toimintaan, metsänhoito saisi uusia ystäviä.
Ei pidä raivata havupuun taimikoita sienen leviämisen jaksolla. Kuinka mahtaa olla kantokäsittelyn laita energiapuun korjuussa ahertavissa pienissä metsäkoneissa ja puun poikki puristavissa kamppeissa?
Olen Glan kanssa samaa mieltä. Erityisesti varvikon pinnassa ahertavien (mo:t, metsurit, koneyrittäjät) kirjoituksilla olisi tarvetta väärien tietojen oikaisuun tai/ja keskusteluun. Ei kannata ujostella, jos ei teksti tule julki, soittakaa päätoimittajalle rohkeasti, tai pyytäkää pikkuporukalla toimittaja juttua tekemään. Kuvaamisen mahdollisuus luonnossa on metsätiedotuksen valtteja, asioita ei kannata pureksia eikä valmistella liikaa, kyllä toimittajat kyselevät. Esim. nyt on uutisista huutava pula, erinomainen tilausuus viedä reportterit esim. hirven tapikoksi kaluamaan entiseen metsään.
Hirvien ym. riistan väistöissä ja äkkijarrutuksissa syntyy joskus pahaa jälkeä. Ruotsissa tilastoidaan näitä nokkakolareiksi, ulosajoiksi niin, että P-O Bylundin tutkimassa laajassa aineistossa oli noin neljänneksen aliarvio kuolonuhreista, mutta säästyihän riista tulevaan jahtiin.
Kyllä mennään, Keskuspuiston koivut ja haavat ovat yli-ikäisiä suurelta osin, kuusikoissa ahertavat kirjanpainajat ja lahosienet. Paloheinän kisaladulla aukeaa liikkujan silmiin noin 500 metrin kohdalla luurankokuusikkko, josta aina silloin tällöin rojahtaa kuolleita, isoja puita nurin.
Tänään oli myös Jakomäessä mätä iso haapa jaltakäytävällä, onneksi ei kukaan jäänyt alle. Sivistysmaissa puistot ja viheralueet ovat ihmisiä varten, pääkaupungissamme osa laholahkon uskontunnustusta — millaisia uhreja ideologia sietää?
Onhan se päätöntä, että metsänomistaja yrittää ajaa kuokkavieraat taimikostaan istuttamalla kuusta ihan pöljiin = maannouseman pahoin saastuttamiin hakkuualoihin. Se jos mikä on hirvituhoa, täällä Uudellamaalla ainakin surkean yleistä.Pidän lahokuusikoiden hakkuualojen uudelleen kuusetusta isompana pulmana kuin kuusen istutusta liian karuille maille, mikä on toki huikean kallis valtakunnan metsäpoliitikkojen kumarrus riistapolitiikoille sekin. Mutta soma on sertein palkittujen koirien ajaa riistaa sertein imelletyistä metsistä metsäjättien, etujärjestöjen, tutkimuksen, byrokratian jne. päättämättä jättäjien syksyisissä kaatojuhlissa.
Lisää syntilistaa vieraslaji valkohäntäpeuralle (vhp). Vhp ja auto törmäsivät viime vuonna yli 6000 kertaa toisiinsa, humalassa ajetut vhp-kolarit eivät likikään kaikki tilastoidu.
Ruotsissa on tutkittu ”käsittämättömiä” ulosajoja teiltä ja syy niihin voi olla hätäinen riistaeläimen väistö — jopa kuolemankolareita on paljastunut.
Mutta jahtikansan logiikalla kyse on näissäkin liian kovasta tilannenopeudesta.
Villisika lisääntyy huimaa vauhtia, siitä tulee vieraslaji supikoiralle tehokas kaveri kanalintujen pesien tuhoamiseen eikä ihminen asialle paljoa voi, valitettavasti. Kelitkin sorsivat, tätä kirjoittaessani rapisee rakeita akkunaan, lämpömittari näyttää silti + 17.
Metsäkauriin kannan kehitystä kuvaava käyrä näyttää jyrkästi yläpystyyn tuoreessa Metsästäjä -lehdessä. Ihan on sama tilanne kuin energiapuun kaupassa; elleivät kovat talvet palaa, ei ole hakepuun kysyntä hääviä eikä kuusen taimilla rauhaa, kun metsäkauriit syövät taimien meheviä kasvaimia kevätherkukseen, helpolla
löytyy eväs käännetyn mättään nokasta.
Kauriin kannat karkaavat tällä menolla, elleivät jo karanneet, hallinnasta! Metsäalan päättäjät venkoilevat uusia sekametsä- ja ties mitä konsteja riistantuhojen ehkäisyksi–eli leikkiä halutaan suojella, leivän tuojasta ei ole niin väliksi.
Valkosen kirjan heikointa antia oli tämä geneettinen puoli; kyllä valtapuut usein ovat parhaimman geeniperimän puita. Kirjan väite, että valtapuita pienemmät puut olisivat nuorempia kuin valtapuut on hatara osatotuus: kolmimetrinen hyvä närelenkin aineskuusi voi olla 80 -vuotias, ota hyvä suurennuslasi mukaan ja laske lustot, jos et usko.
Lahotutkijoiden tiedettä ja oppejahan halveksitaan lahojen kuusikoiden uudistamisessa viljalti, joten miksi murehtia jatkuvankaan kasvatuksen uskontoa. Välipuut kukkivatkin huonosti tai eivät lainkaan, siemen usein heikkoa ja viallista.
Yhteenveto jatkuvan kasvatuksen metsästä 3. hakkuukierrolta ” Päältä maho, alta laho”, surkeaa on vanhojen laajojen kokemusten unohtaminen ja jk:n ”tutkiminen” väen väkisin, kun Lukessa huutolaisen osaan jääneellä metsäntutkimuksella olisi oikeastikin tärkeitä asioita tutkittavaksi, esimerkiksi sienitaudit ja tuhohyönteiset, joiden perkuuseen meillä on todella osaavaa tutkijakuntaa.
Ruotsin oloissa…..”tappoi tai repi ompelukuntoon” Ruotsissa, Agria on sikäläinen eläinvakuutusyhtiö, en väittänyt, että sikaongelmasta oltaisiin hiljaa Ruotsissa, siellä ei vain tajuta millään sorkkariistakannan karanneen ajat sitten jahtijoukkojen kontrollin ulottumattomiin, 58000 riistakolaria viime vuonna, tekee 180/vrk, suden oikeuksista kuulin ensi kertaa.